Katto pukeutuu punaiseen peltiin

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittelemaan. Reissublogeja tuli usein päivitettyä vähintään joka toinen päivä, mutta reissussa olikin usein hyvin monenmoista odotteluaikaa kirjoitteluun. Vaikka reissaaminenkin on rankkaa - etenkin pyörämatkailu - useinmiten illalla sängyssä on kuitenkin vielä energiaa jotain rustailla ylös päivän tapahtumista. Tämä remppaaminen on vielä aivan eri tavoin energiaa syövää. Joka päivä aloitamme viimeistään kymmeneltä, pidämme tunnin lounastauon 12 tienoilla, kaffeetauon 16 aikoihin ja jatkamme kahdeksaan asti. Kävelemme pihamaata edestakaisin, etsimme työkaluja, aloitamme yhtä hommaa ja jatkamme toista.

Nyt olemme tehneet harvinaisen intensiivisesti yhtä projektia eli saunankattoa. Kun kyse on peltikaton uusimisesta, luulisi homman etenevän seuraavasti: vanhojen peltien poisto ja uusien paikoilleen kiinnitys. Mutta ei! Ainahan näissä hommissa aika kuluu johonkin ennalta-arvaamattomaan, ja sitä kuluu kymmenkertaisesti sen verran kuin olisi ennakolta laskeskellut. Todellisuudessa homma siis kulki näin: vanhojen peltien alta paljastui osittainen pärekatto, päreitä sai nykiä irti hengityssuojaimen kanssa, sillä ne pölisivät ja olivat miljoonalla pienellä naulalla kiinni, päreiden alla osa kattolaudoista oli lahonnut, etenkin kaikki rännien läheiset laudat piti vaihtaa, lautoja sai mittailla ja välistä koolauspuita piti vahvistaa sisäkaton puolelta, sillä nekin olivat niin pehmenneet, etteivät naulat tarttuneet, kattopeltien poraus oli suhteellisen sujuvaa, mutta haasteita toi tikapuidemme lyhyys ja porakoneen laiskuus.

Peltiruuvit ovat hauskasti siellä täällä kiinni katossa, koska porasimme aina vain sieltä, minne Kalle sujuvasti yletti ja, missä vaikutti olevan vahvaa lankkua alla. Ne eivät ole missään linjassa vaan niiden mustat huiput nousevat kuin sienet sateella sieltä täältä punaisen kattopellin lomasta. Peltejä oli harmillisesti liian vähän. Ymmärsimme kyllä jo ennen kuin aloimme peltejä katolle nostamaan niitä olevan alakanttiin, mutta oli tietoinen valinta olla hakematta niitä lisää. Tuota 2,80 cm mittaa oli Sorsalla - sekalaisen remppatavaran kauppias Savonlinnassa - vain tuo yksi paketti ja muut pellit olisivat olleet liian pitkiä. Olisi ollut oma vaivansa lyhentää niitä. Muut pellit olisivat siis olleet liian pitkiä ja kaikenlisäksi budjettini olisi venynyt liikaa. Nyt jo maksoin pelleistä yli 200 e. Käytettyä peltiä olisi saanut halvemmalla, mutta siinä olisi tietenkin ollut jo valmiiksi ruuvinreikiä. Nyt sain kuitenkin tyylikkään julkisivun kattooni. Mökkini puolelta ulkorakennuksenkatto on mielestäni varsin onnistunut, vaikka edelleen saunan pesuhuoneen katto on eri värinen. Se on myöhemmin rakennettu ja aivan ehjää peltiä, joten en nähnyt syytä lähteä uusimaan tuota osaa katosta.  Pitää harkita maalaisinko jollain peltimaalilla tuon hopean harmaan  pellin vielä punaiseksi, toisihan se yhtenäisyyttä. Samalla voisin maalata vanhoja punaisia pellinpaloja, joita jäi vielä osaan kattoa metsän puolelle rakennusta.

Sinänsä kiitollista korjailla tällaista kohdetta. Katossa oli aiemmin käytetty kaikenmoista peltiä, jopa tynnyrin palasia taivuteltuina. Suurin osa vanhasta pellistä oli noin metrin mittaista pientä palaa, joita oli aseteltu limittäin. Niiden maali oli varissut ja ne olivat reunoistaan kupruilleet. Katto oli onneksi suhteellisen hyvin pitänyt vettä, mutta muutamista kohdin naulat olivat lähteneet nousemaan ja peltien väleistä oli vuotanut pisaroita kattolautoihin, jotka olivatkin sitten aivan sahanpuru kunnossa. Olipahan helppo irroittaa pari harjaslautaa, kun ei tarvinnut kuin hipaista ja laudat hajosivat käsiin! Kummatkin kuitenkin kiipeilimme katolla sujuvasti, en onnistunut katkaisemaan kuin yhden välilaudan painoni alla eli katon kantavat rakenteet olivat onneksi säilyneet kunnossa. Mutta kiitollista työtä tosiaan sikäli, että suunta on joka tapauksessa parempaan, vaikka emme täydellistä jälkeä saisikaan aikaan, koska lähtökohta on ollut varsin nuhjuinen, monenkirjava ja pelastamista suorastaan huutava.

Luultavasti ulkorakennukseenkin pitäisi vaihtaa alimpia hirsiä. Olemme itse vaihtaneet pieniä pätkiä saunan ikkunan alle, mutta tuskin osaamme vaihtaa pitempiä. Tärkeämpi tietenkin olisi päärakennus. Olisin varsin iloinen jos tänä kesänä saisin mökkini kengitettyä, ehkä saunarakennus olisi jo liikaa vaadittu. Huolestuttavaa on, etten ole kuullut kengittäjästä mitään! Hänen piti toimittaa minulle nyt loppuviikosta myös saunan laudepuita, mutta hän ei vastannut soittoihini.

Vähän epäonnea on kyllä ollut. Aitan toimittaja on parin kuukauden ajan soitellut silloin tällöin ja lupaillut aitan saapuvan aivan lähiaikoina. Aluksi syynä oli "käsi kipu", hän ei voinut viimeistellä kattoa, koska vasara ei pysynyt kädessä. Viimeksi hän soitteli viikko sitten ja viivästymisen syy oli kuorma-autokuskin kolarointi, aitan kuskaajan piti korjata autoaan. Tuolloin viikko sitten hän vakuutti " Kyllä minä sen seuraavan viikon perjantaille voin luvata. Ilman muuta se siihen mennessä hoituu." Sovittiin, että se olisi viimeinen mahdollinen toimituspäivä. No, nyt on perjantai ilta ja aitasta ei ole hajuakaan! Eipä se siis tullut, vaikka myyjä vakuutteli useaan kertaan "onhan se kunnia asia, että mikä on sovittu, se pitää." Aivan ihme tyyppi! Onhan niitä huijareita maailma täynnä, mutta tämä ei ollut sitä vaan pelkästään täysin saamaton, tai jotenkin sekaisin. Ehkä hän oli jo ajat sitten myynyt aittani toisaalle jos oli saanut paremman hinnan ja piti minut kuvioissa vain, koska ehkä laskelmoi ehtivänsä tehdä minulle kokonaan toisen aitan. Silloin, kun hän ensimmäisen kerran soitti minulle markkinoidakseen aittaansa, hän antoi ymmärtää sen olevan valmis ja, hän voisi toimittaa sen milloin vain. Siitä on nyt aikaa yli 2 kuukautta. Luulen, että joudun tilaamaan valmisaitan, mutta en tiedä, kuinka sen osaa koota, kun monet rakennusalan ammattilaisetkin ovat nettipalstoilla valittaneet Lillevilla aittojen puutteellisia kokoamisohjeita. Nuo Lillevillat kuitenkin vaikuttavat muuten hinta-laatusuhteeltaan parhaalta valinnalta.

En ole siis saanut aittaa, en laudepuita, kengittäjä ei vastaa puhelimeen ja kaiken huipuksi pakumme jäi Haapavedelle (se jäi korjaamolle eli se saa vielä uuden tilaisuuden, vaikka olimme jo tuominneet pakun saattohoitoon), joten raksatarpeiden kuskaus pienellä Pösöllämme on haastavaa. No, saunarakennuksessa on kuitenkin komean punainen katto. Myönteisen puolelle kallistuu myös se, että sain pihaani tänään hiekkakasan. Tuumailin, että heinikko täytyy jollain tavoin peittää - edes keskeltä pihaa - ettei pihapiirini muistuta kohta viidakkoa. Tilasin soraa, mutta se on kyllä hiekkaa. Ei minulle kerro mitään jos joku puhuu milleistä, minkä kokoista kiveä. Tuo taisi nyt olla 0,16. Yritin sanoa puhelimessa, että sellaista pihalle sopivaa soraa. Tietenkin tuo on Brunon tassuille parempaa kuin karhea sora, mutta saattaa kulkeutua helposti sisälle ja pölistä tuulessa pihalla. Sorantuoja kippasi lastin yhdeksi kasaksi ja vasta myöhemmin hoksasin, kuinka kasoja olisi pitänyt tehdä monta tai laskea sora vanana. Hirveä levittely tuollaisessa kasassa! Meillä ei ole edes metalliharavaa vaan olen naulannut kahdesta puusta jonkinlaisen lanan.

Huomenna yritän pitää vapaapäivän, ettei burn out iske. Kaupungissa kyllä pitää käydä, mutta yritän ottaa leppoisasti. Pitää käydä vaikka jäätelöllä tai tehdä jotain muuta mukavaa kaupungissa, että saa vastapainoa tälle aherrukselle. Tänään haiemme tästä Rinkilän alueelta minulle uuden patjan, joka voi tarvittaessa toimia myös vieraspatjana. Patjanmyyjiltä saimme taas infoa, missä lähde sijaisee. Olemme ennenkin saaneet vihiä tuosta vesipisteestä. Kaikki aina opastavat "siinä entisen kaupan kohdilla." Mutta kun me ei tiedetä, missä on entinen kauppa! Nyt saimme paremmat ohjeet ja lähde löytyi. Se helpottaa vedenhakua, sillä kaivonkunnostus näyttää jäävän hamaan tulevaisuuteen. Tänään sain naapureilta nimen, jonka omistajalla olisi kaivinkone ja hän ehkä voisi kaivaa kaivoni renkaat ylös, mutta näin alkukesästä kaikilla maajusseilla on niin kovasti töitä, ettei hän todennäköisesti ehdi. Naapureita kävi tänään kahteen otteeseen kylässä. Lähinaapurimme olivat sauvakävelemässä ja poikkesivat jutustelemaan. Heiltä sain kuulla, kuinka pihassani on joskus ollut iso navetta. Olisi mukava tietää vielä enemmänkin talon historiasta!

Huomenna pitää käyttää mielikuvitusta ja yrittää saada saunanovi mahtumaan Pösöön. Eipä muuta, nyt lopetus viimepäivien kuviin.  

                                  Hiekkakasa liikkuu ämpärillä ja lanalla

Kesken kattoprojektin iski sade - voimakas ukkoskuuro. Saimme vauhdikkaasti peitellä kattoa pressulla.

Tällä puolen vanhaa pärekattoa oli vielä jäljellä pellin alla, mutta se oli täysin lahonnut

Tällaista peltiä katto oli ennen ja on edelleen paikoin

Tässä näkyy uusi pelti.

Operaatio pianon kotiutus

Aamu alkoi rattoisasti pianojumpalla. Kävimme edellisenä päivänä noutamassa Kallelle uuden soittopelin naapurikunnasta Heinävedeltä. Tiesin kyllä pianojen omaavan elopainoa, mutta en tiennyt niiden olevan noin massiivisia järkäleitä. Heinäveden päässä homma sujui kätevästi, sillä meitä oli neljä nostamassa. Täällä Kuikkarin mökilläni siirtotyö vaati hieman insinööritaitoa. Historian perusteella tiedämme, että ihminen voi kyllä käsipelillä nostella yllättävän painaviakin esineitä, onhan pyramiditkin rakennettu ennen nostureiden aikaa. Otimme siis historiatuntemuksen avuksi ja käytimme liuskaa, vipuvartta, pyöriä sekä teloja eli halkoja.

Lopulta Kalle pääsi opettamaan pojallemme musiikkikasvatusta. Brunolla on selvästi musikaalisia lahjoja - ei tiedä millainen ihmekoira siitä vielä kehittyy. 

Yhdistimme pianonhakumatkaan myös Heinäveden turistikierroksen ja kävimme kurkkaamassa Lintulan ja Valamon luostarit. Kuvassa Nunnaluostarin hautausmaan puurakenteinen tyylikäs kappeli. 

Kesken matkan googlemapsimme ohjeisti "300 metrin päästä matkusta lautalla." Emme olleet varautuneet tuolla välillä lossikyytiin, joten se oli yllätys. Menimme Heinävedelle Oravin kautta ja tulimme pois Enonkosken reittiä ja kummallakin reitillä tie katkesi vuolaaseen virtaan. Lossit kulkivat onneksi mukavasti. Samantien lähdettiin liikkeelle, kun pirssimme oli kyydissä, eikä jääty odottelemaan lautan täyttymistä, kuten Aasiassa olisi tehty. Tuolla olisikin saanut odotella, sillä saimme omineen ajella pikkuteitä, vastaantulijat oliovat hyvin harvassa. 

Parisen päivää sitten muurailimme saunan piippua. Työ sujui mukavasti siihen asti, kunnes olimme jo lopettelemassa ja kaivoimme piipusta pois kankaat, jotka olivat tukkomaisesti estäneet laastia tippumasta piippuun. Yhtäkkiä hormien välinen tiili päätti sortua ja tipahtaa piippuun. Nyt on vaarana, että piippumme on tukossa. Tänään naapuri tahtoi kokeilla sen vetoa ja sytytti pienet tulet muurinpohjapataan: kovasti se savusi, liekki paloi, mutta savu puski sisälle saunaan. Toivon mukaan huono veto johtui vain hormin kylmyydestä, eikä tukoksesta. Pitää huomenna yrittää jollain pitkällä putkella tökkiä piippuun ja tutkailla onko tiili tukkeena. 

Äitienpäivän aamu oli hyvin aurinkoinen ja käväisimme sen kunniaksi pienellä luontoretkellä. Bruno nautti metsässä juoksentelusta. Järvet olivat edelleen osittain jäässä!

Kokeilin juoksuttaa mahlaa koivusta, mutta en saanut kuin muutaman tipan pullon pohjalle. Olisikohan edelleen liian aikaista? Kyllä sieltä sen verran tippui, että pääsimme maistamaan tätä terveysjuomaa, mutta vielä vähän köyhät olivat pihaskoivuni antimet. 

Olen kyllästynyt käymään Savonlinnan uimahallissa pesulla. On mahtavan rentouttavaa käydä uimassa ja saunassa, mutta sen jälkeen olo on usein liiankin rento, jopa sen verran väsynyt, että unohdan aina puolet ostoksistani. Ennen kaikkea en jaksa tai ehdi enää käydä kaikissa kaupoissa, missä olen suunnitellut. Uimahallietappi vain vie liikaa aikaa! Niinpä askartelin meille metsäsuihkun. Tein pressusta suojaisan nurkkauksen mäntyjen väliin. Lisäsin suihkun kohdalle puuritilän ja nostin pukeutumistason autonrenkaiden päälle hieman ylemmäksi. Renkaiden ja puutason päälle tein myös vaatehyllyn. Pyyhekoukun laitoin rautalangasta puunkylkeen. Kauniilla kelillä tämä on varsin viehättävä suihku! Nyt kävin siellä ilta-auringossa ja kuuntelin käen kukkumista - jäniskin juoksenteli metsän reunassa. Vesi tulee kaivosta ämpärissä ja lämmitän osan siitä sen hellan päällä kattilassa. Jonkinlainen aurinkokeräinlämmitin olisi vedelle mahtava! Senkin jälkeen kun saunamme on joskus valmis, voisi olla hyvä lämmittää vettä aurinkoenergialla. Osaisinkohan itse askarrella yksinkertaisen keräimen ja kuinka hyvin se lopulta lämmittäisi vettä? Ostetuissa keräimissähän on usein varsinainen aurinkopaneeli, mutta olen nähnyt kuvia, kuinka ihmiset Aasiassa tai Afrikassa ovat rakentaneet folion ja suppilon tapaisista materiaaleista vedenlämmityslaitteita ilman mitään korkeampaa teknologiaa.

Näihin pohditoihin lopetan tällä erää. Huomenna saunankattopeltiä metsästämään! Muutama päivä sitten haimme peräkärryllä vanhoja hirsiä, jotka oli purettu 100-vuotiaasta navetasta. Nyt on siis hirret valmiina kengitykseen! Oli niissä kyllä valikoiminen, sillä suurin osa niistäkin hirsistä oli ehtinyt lahota, sillä ne olivat varastoitu kosteikon päälle ja suojattu vain liian pienellä pressulla. Pyörittelimme niitä myyjän kanssa toistatuntia, siirtelimme pinosta toiseen, ja sahailimme moottorisahalla huonompia päitä pois. Lopulta sain kyllä hyvän vaivanpalkan, sillä sain nämä hirsivanhukset erittäin edukkaasti: 50 euron hintaan melkein 20 m.     

Puukasojen siirtelyä ja hidas saunaprojekti

Eilen kävi naapurin Pepe siirtelemässä puukasoja, tänään imuauto tyhjentämässä kaivoni. Tuntuu, että eniten tapahtuu, kun käyttää ulkopuolista työvoimaa. Oma aikani vain valuu jonnekin pohjattomaan tiimalasiin ja asiat nytkähtelevät eteenpäin kuin ruosteiset rattaat.

Tänään aamulla Kalle olisi halunnut mennä pelastamaan puukasoja, mutta aloitimme saunasta. Ajattelin kerrankin priorisoida, sillä sauna olisi yksi kiireisimmistä projekteista ja edellinen päivä oli mennyt grillipaikan parissa, mikä taas ei olisi ollut millään tavoin kiireinen. Ajattelin, että jos vain vähän rapsuttelisimme seiniä teräsharjalla puhtaiksi ja lakaisisimme lattian roskasta, voisimme tehdä lattiaan ensimmäisen kerroksen betonivalua. Mutta irtonaista eristevillaa vain löytyi ja löytyi edelleen seinistä, lattian vanha betoni vaati kuorintaa - moukaroin vain pahimmin haljenneita kohtia -  ja kiukaan viereinen tiiliseinä piti purkaa. Ei aikaakaan, kun oli jälleen ruoka-aika ja en ollut taaskaan edistynyt saunalla ainaista siivousta ja purkua pitemmälle. Kallen henkeä alkoi ahdistamaan pölyt ja homeen tuoksu sen verran, että hän siirtyi rakentamaan polttopuille uutta suojaa.

Ostin saunaa varten pienen tohon. Jossain remppapalstoilla oli vinkki, kuinka pintojen polttaminen tuhoaa hometta, siis jos kyseessä on vain pintavaurio. En ole vielä kokeillut, mutta ainakin vesipadan sekä kiukaan muurauksia voisi tohotella. Puuosien kanssa saa olla erittäin varovainen jos niitä tohottelee. Saunaprojektissa pitäisi vielä: laittaa uudet kattopellit, vaihtaa muutama sisäkaton lauta, laittaa välikattoon pois revittyjen villojen tilalle puukuitulevyä,  muurata piippu osittain uusiksi, tehdä lattian betonivalu, tehdä kiukaan ja hirren väliin jokin kuumuutta kestävä seinä - varmaan kahitiilistä - ja hankkia pari uutta ovea. Helpommalla olisi hankkinut uuden saunan! Mutta ei kuitenkaan halvemmalla. Tässä projektissa eniten maksaa peltikatto - kaikki pellit noin 100-300 e, rippuu ostanko vanhaa vai uutta peltiä. Saunan ja pesuhuoneen lisäksi ulkorakennuksessani on halkovaja ja hyvin likainen varasto. Ulkorakennuksen katto pitäisi piakkoin uusia jokatapauksessa jos rakennuksen aikoo säilyttää, joten en oikeastaan voi laskea noita peltikuluja pelkästään saunan kuluiksi. Puhtaita saunan kuluja ovat olleet toistaiseksi vain laastit, joista lattiavalu maksoi 30 e ja muurauslaasti 5 e. Ovet tulevat maksamaan käytettyinä noin 50 e. Saunanlaudepuut noin 40-60 e, kahittilet korkeintaan 5 e, puukuitulevyjä löytyy varastostani, mutta jos ostan lisää kuluja kertyy korkeintaan 30 e. Vaikka yllättäviä lisäkuluja vielä ilmaantuisi, sanoisin selviäni ehdottomasti alle 500 e. Tynnyrisaunat maksaisivat vähintään 2000 e ja kunnon hirsisaunat jopa 5000 e. Säästöä siis tulee korjaamalla vanhaa, mutta se ei kyllä ole helpoin tie! Uuden rakentamiseenkin, ainakin jos kokoaisi valmiista hirsistä, menisi varmasti vähemmän työtunteja!

Hirveät kelit! Lounaan jälkeen olisin mennyt suunnittelemaan lattiavalua, mutta taivaalta putoili isoja raekimpaleita. Ilma oli niin hyinen, ettei hanskoitta olisi tarennut. Hanskat kädessä taas en oikein osaa työskennellä - eilenkin grilliä muuratessani sormeni olivat aivan laastissa, kun tykkään konkreettisesti tehdä käsin. Siispä minulla oli hyvä tekosyy siirtyä muihin projekteihin - sauna ei ole mikään kovin mieleinen kohde. Jostain syystä pidän muurauslaastista! Ehkä siitä tulee hieman savityöt mieleen - lapsena ja nuorena harrastin taidekäsitöitä. Olen sekoittanut laastia onnistuneesti keittiötehosekoittimen vispilällä, jonka olen liittänyt porakoneeseeni. En katso koskaan mitään mittasuhteita pussin kyljestä vaan nakkaan vain laastia pikkuhiljaa veden sekaan ja arvioin koostumuksen paksuuden. Nyt muurailin pönttöuunin vierustaa ja jatkoin kaakelilaattasommitelmaa. Tein yksinkertaista salmiakkikuviota mustista laatoista - minun on pitänyt vähän hillitä liikaa luovuutta, ettei jälki ole liian rönsyilevää. Sisustuksessa kuitenkin tietty yksinkertaisuus ja harmonia miellyttää silmää. Saatan nauttia erikoisten koristusten yms teosta, mutta jälkeenpäin en kuitenkaan jaksa katsella niitä, niissä alkaa jokin häiritsemään.

Huomenna Brunolla on koiratreffit. Laitoin meidän sesselle seuranhakuilmoituksen Savonlinnan puskaradioon ja hän sai lukuisia vastauksia. Muutama päivä sitten Bruno leikki metsäautotiellämme Cockerin kanssa, jonka nimi oli myös Bruno. Uskomaton sattuma! Nyt olemme menossa Nätkille tapaamaan hauvelia, joka on myös supersosiaalinen ja kaipailee kovasti hippasleikkiseuraa. Huomenna siis suuntaamme ensin väsyttämään Brunon, sitten kauppaan ja uimaan ja viimeisenä olisi tarkoitus hakea vanhoja hirsiä Kerimäen suunnilta. Näin torissa ilmoituksen korvaushirsistä ja otin yhteyttä, koska niitä on kuulema vaikea löytää Savonlinnan suunnilta. Kengittäjä Nutupajalta - soiteltiin tänään - sanoi hänellä olevan vain lyhempiä hirsiä, mutta ei yli 3 metrisiä. Hieno uutinen oli, että kengittäjä pääsisi kumppanineen luultavasti jo toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa uusimaan lahottajien syömät hirteni. Mitenhän pystyttäisiin säilömään korvaushirret? Entä nostelemaan niitä jos ne ovat 5 metrisiä? Pitäisi säilöä ne hieman paremmin kuin edellinen omistaja on tehnyt, sillä vanhat hirret epämääräisissä kasoissa tontillani ovat yhtä sahanpurua ja edes Pepe traktoreineen ei pystynyt siirtämään niitä. Uskaltaisinkohan yrittää polttaa hirsikasat, vaikka ne ovat kohtalaisen lähellä mökkiäni?  

Eilinen grillinrakennus oli hauskaa puuhaa. Koristelimme paikan lopuksi reissuista tuomillamme eri maiden kolikoilla. 

Saunanprojektia ja marjapensaidenleikkelyä

Funkkis eli pakettiautomme kulkee kuin unelma, vaikka saimme ammattikoululta käteemme kuolemantuomiota tarkoittavan yhdeksän kohdan listan. Jollain pyhällä hengellä kai se kulkee! Jos vilkasenkin tuota listaa, joka sattuu olemaan pöydälläni, tuntuu täysin käsittämättömälle, että auto ylipäätään liikkuu. Takajarruputki vuotaa, moottorissa öljyvuoto, jarruletkut uusittava, pakoputkistossa halkeamia, etuiskarit uusittava, takapyöränlaakerit uusittava jne. Sanoimme ei kiitos potentiaaliselle tonnin laskulle ja haimme funkkiksen kotiin saattohoitoon. Se saa vielä viimeisinä elinpäivinään maksella velkaansa meille. Sitä on kuitenkin jo aiemmin korjailtu useammalla satasella ja nähtävästi pakun eteenpäin myynnistä ei tule saamaan enää kuin lämpimän kädenpuristuksen. Jollekin "tee se itse" miehelle, jolla on oma autonkorjauspaja se saattaa olla vielä hyvä löytö ja hän ehkä saa siitä vielä auton kasattua, mutta meidän voimamme eivät riitä Funkkiksen uudelleen henkiin puhaltamiseen, koska taloni syö kaiken huomioni ja ennen kaikkea rahalliset varani.

Onneksi auto on nyt kuitenkin päättänyt pistää parastaan vielä viimeisinä viikkoinaan ja kuljetti taas tänään meidät ja peräkärryllisen roinaa kaatopaikalle. Mitään kovin uutta ja mullistavaa tänne ei siis kuulu: edelleen pihan raivausta. Tosin olemme aloittaneet myös muita projekteja, kuten saunan kunnostuksen. Homeinen sauna on nyt purettu hirsipinnalle, kuten naapurin remppareiska suositteli. Mukavaa kun täällä aina pyörähtää näitä remppataitureita niin saan heti aina kysäistä heidän neuvojaan. Samantien, kun joku saapuu tontilleni kuskaan hänet saunaan, kuistille, kaivolle tai tutkailemaan lahonneita hirsiä, kysyen hänen mielipidettään. Naapuri oli sitä mieltä, ettei saunan välikatto ole pahoin vaurioitunut, koska lankut ovat kuitenkin aivan kovia. Itse olen vielä kahden vaiheilla pitäisikö nekin vaihtaa, koska niissä on kuitenkin pintakosteusvaurioläikkää ja niihin on mahdollisesti tarttunut homeen tuoksu. Myönteistä saunan suhteen on ollut, että suurin osa hirsistä näytti lasivillan alta paljastuessaan aivan kuivilta. Saunan sisäseinään oli pistetty ensin ohut puukuitu levy, lähes pahvintapainen ja sen jälkeen sekä lasivillaa että sahanpurua sekaisin. Taas näitä ihmeellisiä ratkaisuja! Vielä oudompaa oli, että välikatossa heti puulankkujen jälkeen oli muovia ennen villaa. Tuollainen muovihan bloggaa kaiken saunasta nousevan kosteuden lankun ja itsensä väliin. Seinissäkin oli ikkunan alla muovipintaa, mutta ei onneksi muualla. Perusteellisesti saunalla kyllä oli rakennettu: pitkiä nauloja ja aivan vieriviereen, paljon seinäkoolauspuita ja kaikki tukevaa tekoa. Varmasti nämä rakentajat ovat olleet periaatteessa tosi käteviä käsistään, mutta eivät kuitenkaan ole jaksaneet perehtyä eri materiaaleihin, siihen mikä on saunaan sopivaa. Kiukaan vieressä oli suoraan hirsiseinään muuratuu tiilejä torniksi ja tiilit olivat lähteneet sortumaan, joten laasti ei varmasti ollut kuumuuden kestävää tai sitten sortumiseen on riittänyt syyksi vain se, että torni oli kiinni hirressä.

Eihän mekään Kallen kanssa remontoinnista juuri mitään tiedetä. Meillä menee tuskaisen kauan aina, kun ryhdymme johonkin projektiin ja ensin selvittelemme, kuinka se tehdään. Esimerkiksi saunassa keskeltä seinää olivat pari hirttä lahonneet pinnastaan. Tiesin teoriatasolla, että siihen voisi tehdä pintasalvoksen. Mutta vuollako seinä sopivaksi puupaikalle vai vuollako itse lankku sopivaksi seinäaukkoon? Teimme vähän kumpaakin - vuorotellen veistimme kirveellä seinää ja välillä paikkapalasta. Kuin ihmeenkaupalla saimme alimman palikan sopimaan suhteellisen tiiviisti vanhaan seinään kiinni, mutta ylimmän paikkauksen ja seinän väliin jäi kyllä kunnon ilmarako. Paikkaus näyttää ulkonäöllisesti olevan ok, mutta ei se kyllä kovin paljon hirttä tue. Siinäkin meillä on usein valinnanpaikka: tehdäkkö hyvännäköistä jälkeä vaan pelkästään kestävää ja toimivaa? Emme useinkaan saa näitä arvovalintoja ujutettua samaan pakettiin. Kallen mielestä kaiken pitäisi olla aina siistiä jälkeä, kun taas minulle riittää pelkästään järkiratkaisukin, vain jollain tapaa toimiva. Mottoni on "hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä." Parasta siis on vain lähteä tekemään ja puuhastelun lomassa koittaa keksiä, miten tehtävästä parhaiten suoriutuisi.

Mökkini on suojeltu merkinnällä SR. Kun yritin kysellä Savonlinnan rakennusvalvonnasta, mitä kaavamerkintä tarkemmin määriteltynä tarkoittaa, he laittoivat viestiä "tulemme perjantaina tarkastamaan kohteen." Tarkastus kuullosti pelottavalle! Tänä aamuna pihaani siis pamahti kaksi hyvin tarkastajan näköistä miestä virkamiesmäisinä olemuksineen. He tuijottelivat taloani pää kalleellaan, mutta totesivat hyvin pian "Jos tästä on tulossa parempi kuin tämä on nyt, ei meillä ole asiaan mitään sanomista." He olivat nähtävästi hieman kauhuissaan rakennuksen nykyilmeestä. He lukivat papereistaan, kuinka rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja sen ulkoasun muuttamiseen pitäisi aina anoa lupaa. Tällaista lupaa ei kuitenkaan oltu muistettu anoa vanhan kuistin muuttamiseen ja uuden rakentamiseen. Luulen, ettei edellinen omistaja paljon piitannut historiallisista arvoista. Niimpä minä saan nähtävästi hyvinkin vapaat kädet rakennuksen suhteen: kuisti on jo sen verran pilattu että suunta voi olla vain kohti parempaa. Yritin tietty miettiä pääni puhki, miten voisin myös hyötyä tarkastajien käynnistä, ettei se olisi vain minuun kohdistuva kuulustelu. Onneksi he eivät tosiaan syyttäneet minua mistään tai olleet muutenkaan kovin tiukkoja ja lopulta käynnistä saattoi olla se hyöty, että sain ihmisen nimen, joka vastaa ELY-keskuksen rakennustenkunnostusavustuksista.

Eilen meillä oli hieman erilainen projekti - vihdoinkin sain keskittää huomioni pihan kasveihin. Paikallinen tuttavamme Tupu tuli avuksemme leikkelemään marjapensaita. Sahalla ja saksilla katkoimme lukuisten mustaherukkapuskien lahonneet ja sammaloituneet alaoksat. Tupu kertoi nauttivansa kyseisestä puuhasta. Hienoa, että hän piti tällaisesta raatamisesta, sillä hommassa meni yli neljä tuntia. Oli kyllä virkistävää, että saimme seuraa pihapuuhasteluun. Kelikin oli mitä loistavin, aurinko paistoi lämpimästi ja koirat nauttivat olostaan peuhaamalla viimeisissä lumihangissa. Bruno täytyi päivän päätteeksi viedä kaivolle pesulle, koska koko sesse oli yltä päältä ravassa kastuttuaan ensin lumessa ja kierrittyään sen jälkeen heinikossa. Tupu kertoi, kuinka tontillani kasvaa paljon vadelmaa. Itse en ollut osannut tulkita noita oksia vadelmaksi. Mahtava uutinen, sillä vadelma on ollut lapsesta asti lempimarjani! Tontin koristevadelma on tosin vähän ikävä tuttavuus, sillä se kuulema leviää helposti joka paikkaan. Pitää varmaan pistää se moottorisahalla matalaksi, sillä puska on jo tällä hetkellä valtavan kokoinen.

Kävimme kaatopaikkakierroksen ohella myös kaupoissa, mutta en osannut tehdä päätöksiä, mitä tarttisin. Tuntuu typerältä maksaa muovisesta kompostista 50-100 e, kun sellaisen voi tehdä itse - jonkinlainen jo pystytettiin muutama päivä sitten. Toisaalta tuntuu turhalta maksaa myöskään huussinpöntöstä 250-500 e, sillä sellaisenahan voi hyvin toimia ämpäri. Kompostoiva huussi on kyllä hieno keksintö, mutta ne eivät silti useinkaan kompostoidu. Meidän mökilläkään huussi ei lähde käymään kuin vasta kunnon hellekeleillä. Ehkä päädyn ostamaan pelkän huussirakennuksen ja laitan sinne pöntön alle perinteisen ämpärin. Olishan vessa, jossa voisi istua kuitenkin aika mukava, etenkin vieraita varten. Vielä meillä ei ole käynyt varsinaisia vieraita, mutta aina tänne joku välillä pamahtaa ja pelkään, että joku vielä joskus tahtoo käydä vessassa. Vessamme ei tällä hetkellä oikein ole esittelykelpoinen! Huomenna Brunolle on tulossa Cockerspanieli kaveri, jonka nimi on myös Bruno. Sovimme Savonlinnan puskaradion kautta koiratreffit, koska Bruno on selvästi ollut yksinäinen. (Eilen hänellä tosin oli pikkuinen Tibetinspanieli kaveri) Kun hain Brunolle koiraseuraa oikein surullisen kuvan kera, Brunon suosio kipusi huippuunsa. Hän sai melkein parisenkymmentä yhteydenottoa!

Pyörähdimme myös katsomassa P Sorsan rakennusliikkeen kattopeltejä. Sorsalla oli varsin kohtuulliset hinnat, mutta silti hirvitti ajatus maksaa vanhaan rakennukseen pistettävistä pelleistä 230 e. Tuo sauna on sellainen mörskä, ettei se välttämättä ansaitse tai tarvitse aivan uusia peltejä kattoonsa. Pitää vielä harkita. Katto ei lopulta edes vuoda kuin parista kohdin ja ylärakenteet ovat onneksi säilyneet aivan kuivina. Jos paikkaisi ainoastaan nuo kohdat mistä pellit ovat siirtyneet? Tältä tontilta kyllä löytyy vanhaa peltiä, se on asia mitä tänne on filmivanerin ohella hamstrattu rutkasti. Tuleehan näitä kuluja, vaikka ei ihmeitä ostaisikaan. Sähkömies kustansi 170 e ja Muhosen virma 176 e, vaikka Muhosen palvelu kävi vain toteamassa kaivon olevan pilalla. Mitenhän tuon kaivoasiankin kanssa etenisi? En uskaslla siihen enää mitätahaansa firmaa pyytää, koska on vaarana, kuinka he vain toteaisivat saman kunnostuskelvottomuuden. Vesiosuuskuntaan liittyminen maksaisi kuitenkin vähintään 3500 e, joten uuden rengaskaivonkaivaminenkaan tuskin tulisi tuota kalliimmaksi. Isompikin kaivonkunnostusprojekti maksaisi tuskin yli 2000 e jos vain löytäisin tekijän siihen.

Terveyteni on viime aikoina ollut varsin hyvä. Nyt sen vasta huomaan, kun iski kunnon keliakia kivut. En tiedä yhtään mitä väärää olen syönyt, ehkä vahingossa leivänmuruja, pitäisi keskittyä paremmin keittiöhygieniaan, mutta se on vaikeaa ilman juoksevaa vettä. No, hyviäkin uutisia on viimepäivinä ollut: hirsien kengittäjä kävi pyörähtämässä ja nutupaja ehkä ehtisi kesänaikana tehdä alimpien hirsien vaihdot, rakennustarkastajat olivat leppoisia, kelit ovat olleet keväisiä, tontilla on jo paljon vähemmän roskaa kuin tänne tullessani, kyykäärmeitä ei ole vieläkään näkynyt, olen tilannut imuauton tyhjentämään likakaivot, Bruno on alkanut pysymään hyvin tontilla vapaana ilman pyrkimistä tielle yms.  

Mökkini syödään elävältä!

Eilen tein huolestuttavia havaintoja. Vasta eilen lumikasat talon seinustoilla olivat sen verran sulaneet, että pääsin kunnolla tutkailemaan hirsiä. Olin ostotilanteessa vain luottanut vaistooni: jämäkästi näyttää seisovan talo. Toisaalta olin myös nojannut siihen, että koska halvalla saan talon, tietenkin tässä on paljon vikoja ja korjattavaa. Alusta asti päätin asennoitua niin, että olisin myönteisesti yllättynyt jokaisesta toimivasta asiasta. No, tähän asti niitä ovat olleet lähinnä kodinkoneet, kuten hella ja jääkaappi. Niin, siis hirret...Ne olivat ulospäin vaikuttaneet jämäköiltä, mutta eilen niitä kunnolla piikillä painellessani, piikki upposi suoraan läpi. Vähän rapsuttelin ja hirsi oli useista kohdin ainakin puoleen väliin täysin laho.

Olin olettanutkin tällaisen lahovaurion piilevän mahdollisesti yhdessä nurkassa, koska sen päälle oli naulattu vanha puuovi. Ovi on nähtävästi tukemassa lahonneita alahirsiä. Ikävämpi yllätys kuitenkin oli, että kierrellessäni taloa, alimmat hirret olivat lähes kauttaaltaan huonossa kunnossa! Etupihan puolelta, missä on pirssimme parkkipaikka ja, josta talo on korkeimmillaan, en löytänyt varsinaista lahoa, mutta silti muutamia hyönteisten lentoaukkoja. Tienpuoleinen sivu taas oli kauttaaltaan välillä enemmän ja välillä vähemmän pehmeä. Tuolla sivulla on ollut paljon pieniä heinänkorsikasveja lähes talon sivuun asti ja iso vaahtera, joka on pudottanut lehtiään aivan talon vierustalle ja varmasti oksillaan varjostanut taloa.

Sillä sivulla, joka on korkeimmalla maan pinnasta, ei varmasti muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta seinää pitkin on kiipeillyt Muratin tapainen kasvi, jonka revimme heti ensimmäisenä päivänämme irti. Tuo kasvi olisi kuitenkin pitänyt irrottaa jo paljon aiemmin. Luulen sen tuoneen sen verran kosteutta, että se on houkutellut Jumi-suvun hyönteisiä. Hirteen on myös aikojen saatossa lyöty suruttomasti kiinni kymmenittäin sähköjohtoviritelmiä, kukkaruukkuja, televisio antenneja yms. Mitkään tällaisista kosteutta keräävistä romuista eivät tietenkään kuuluisi hirren pintaan!

On kyllä ihme, kuinka tämä torppa on vielä pystyssä. Mutta koska se on pystyssä, eikä kellahtanut kumoon, kai sen voi vielä pelastaa? Luulin, ettei mahdollisella kengittämisellä olisi kiire, mutta nyt huolellisen tutkimuksen jälkeen, totean sillä olevan erittäin kiire. Hirressä on varmaan ruskolahoa ja siinä ohella hyönteisiä. Vaikea sanoa, mikä hyönteinen on kyseessä, tuskin Tupajumi, koska se ei siedä pakkasia ja mökki on ollut pitkään kylmiltään, ehkä kysessä on Hirsijumi. Voi olla, että tämän mökin pelastus on nimenomaan ollut kylmiltään olo! Se on ehkä hidastanut hyönteisvaurioiden etenemistä. Nyt meidän lämmittäessä - ainakin tätä yhtä huonetta - ja kevään edetessä, pelkään hyönteisten aktivoituvan.

Panu Kailan Talotohtori kirjaa lukiessa yksi asia tulee hyvin selväksi. Lahovaurioiden ja hyönteistuhojen estoon paras lääke on tuuletus. Ilman pitää kiertää! Olemme siis poistaneet kaikki mahdolliset kasvit talon lähettyviltä, olen pyrkinyt irrottamaan kivijalan pieniä ei-kantavia kiviä ja tekemään ilma-aukkoja (sinänsä käsittämätöntä, kuinka kantavien kivien väliin on myöhemmin työnnetty aivan turhaan pikkukiviä jopa laastia ja yritetty tehdä kivijalasta yhtenäinen. Estetiikkaa vai mitä?) ja Kalle on siivonnut romua pois talon alta. Nämä kaikki ovat varmasti hyviä toimenpiteitä, mutta silti tulee mieleen, kuinka tämä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Nyt on auttamattomasti myöhästä ainakin alempien hirsien pelastamiseksi. Panu Kaila painottaa kirjassaan myös yleistä siisteyttä rakennusten kunnossapidossa. Siinäkin täällä on menty niin metsään kuin voi mennä. Vintillä on varmasti ollut yhtä jos toista makoisaa orgaanista pureskeltavaa hyönteisille ja hiirille, samoin talon alla, ja mikä pahinta piha on täynnä hirsikasoja, jotka ovat tarjonneet varmasti aivan loistavan kasvuympäristön ötököille. Ehkä ötökät ovat aluksi kehittyneet noissa kasoissa ja siirtyneet sittemmin mökkini kimppuun. Aluksi haaveilin jopa voivani rakentaa saunan noista pihahirsistä, mutta vain hirsien pinta on jäljellä, sisältäpäin ne kaikki ovat vain silkkaa sahanpurua. En tajunnut tätä heti, koska hirret olivat jäätyneet toisiinsa kiinni ja vasta eilen pääsin kääntelemään niitä.

No, olen kyllä nähnyt useissa blogeissa, kuinka vielä toivottomampi kuntoisia taloja saadaan pelastettua kuin omani. Rahaa, vaivannäköä ja osaamista se kyllä vaatii. Minun pitäisi löytää jokin yhteistyökumppani! Heti vappupyhien mennessä ohi, alan selvittämään voisinko mahdollisesti saada Museovirastolta tukea, Willanutusta apuvoimia tai jostain jotain vähäistäkin tsemppausta.

Meidänhän ei alunperin pitänyt asua tässä talossa, tämän piti olla puhtaasti remppakohde. Suunnittelin tekeväni minimökin, jotka nyt ovat suurinta huutoa, piha-aitasta. Minun piti saada aitta tontille jo parisen viikkoa sitten. Nyt olisin kipeästi sen tarpeessa, koska en tiedä, kauanko voimme enää asusella tässä talossa. Hyönteistuhot tietenkin etenevät hitaasti: tähän kyseiseen tilanteeseen on varmasti tultu vuosikausien myötä. Sinänsä ei pitäisi hengenhätä olla. Hirsissä on kuitenkin varmasti myös jokin sieni ja jotkut sienet ovat hyvinkin nopeita. Lattiasienestä ei sentään ole vielä havaintoa! (tosin en ole päässyt ryömimään kaikkialle alapohjassa). Sehän voi tuhota mökin täydellisesti muutamassa kuukaudessa.  

Mökkiäni on jossain vaiheessa kengitetty yhdestä nurkasta. Harmittaa, ettei siinä vaiheessa ole puututtu ongelmien aiheuttajiin, kuten esimerkiksi olemattomattomiin vesiränneihin, kasvillisuuteen talon lähellä, maaperän kallistuksiin tms. On nähty vaivaa talon vuoksi ja kuitenkin asiat on jätetty puolitiehen. Mikään ei ärsytä enemmän kuin tällainen!

Jos vain osaisin vedellä oikeista naruista, luulisin saavani tukea mökin ulkoiseen remonttiin, sillä tämä on ymmärtääkseni suojeltu kohde. Rakennuskannastamme vain neljä prosenttia on yli satavuotiaita! Taloni on arkkitehtuurisesti omintakainen korkeine kattoineen ja sillä on historia paikallisten metsätyöläisten asuntona 1900-luvun alkupuolella. Se kytkeytyy Suomen vihreän kullan historiaan, puuteollisuudella Suomi on hyvinvointiin nostettu. Itse hirsirakennuksena se kertoo myös suomalaisen hirsirakentamisen perinteistä; hirsien käsinveistämisestä ja taidokkaista hakanurkkasalvoksista. Ikkunat ovat jossain vaiheessa vaihdettu ja kuistia on lisärakennettu, mutta muuten talolla on alkuperäinen ilme. Olen jokatapauksessa suunnitellut purkavani kuistin uudemman rakennelman, joten se palauttaisi rakennuksen lähes entiselleen. Ehkä jostain löytyisi vielä kuvia tai piirroksia, millainen kuistin vanhempi osa on alunperin ollut.

Lopetan nyt näihin hieman masentaviin kuviin:

Tämä ja muut puut lähtivät nyt pois mökin lähettyviltä 

Revin pienempiä kiviä pois talon reunastalta ja avasin ilma-aukkoja ja Kalle kaatoi moottorisahalla pusikkoa


P.s Myönteisenä lopetuksena: Käytin täällä sähkömiehen ja hän purki pois muutamia viritelmiä ja teki valmiiksi keskenjääneet sähkörakennelmat. Nyt ovat sähköasiat järjestyksessä!

Tuleeko kesä koskaan?

Aurinkoisessa kelissä ilman takkia pystyttelimme teltan parisen päivää sitten. Silloin se näytti tältä:

Nyt se näyttää tältä:

Niin ankea keli, että on hyvä hetki pitää vapaapäivä. Tämä onkin ensimmäinen vapaapäivämme tänne muuton jälkeen. Tietenkin tuo teltta pitäisi käydä pelastamassa lumen alta ja ripustella jonnekin kuivamaan. Toivottavasti kangas ei ole revennyt! Kyseessä on tosi kallis ja uusi armeijan suurteltta. Juuri nyt tuntuu siltä, että tuonkin rahan olisi voinut käyttää viisaammin. Jos olisin tiennyt, ettei teltta kestä edes pientä lumikuormaa - tosin eihän sen enää pitänyt lunta sataa - olisin varmaan jättänyt sen ostamatta. Luulin hankkineeni tosi kestävän teltan. Se piti olla myös helppo pystyttää, mikä oli yksi kriteerini tuolle valinnalle. Varustelekan sivuilla sanottiin, kuinka pystyttäminen hoituu tottumattomaltakin 20 minuutissa. No, ei hoitunut. Meillä meni 2 tuntia 20 minuuttia! Pitkä aika tosin selittyy sillä, kuinka aluksi lähettiin kokoamaan telttaa väärin. Ohjeet olivat hyvin huonot, jostain muusta kielestä käännösohjelmalla huonolle englanninkielelle käännetyt. Ohjeissa puhuttiin ensin keskisalon kokoamisesta, joten keskityttiin sen nostamiseen ylös. Yritettiin tukea sitä tiiliskivillä pysymään pystyssä, että saataisiin sivupylväät pystyyn. Melko pian huomattiin tämän olevan mahdoton tehtävä. Mieleeni muistui, kuinka netinohjeissa puhuttiin keskisalon nostamisesta viimeisenä. Aloimme siis pystyttelemään sivukeppejä, mutta niissä oli valuvika ja reikiä, joihin ne tulivat metallirenkaan sisään telttakankaaseen, piti puukolla isontaa. Itse kangasta oli jäänyt noiden metallirenkaiden keskelle ja kepit eivät siksi menneet paikoilleen.

Yritin etukäteen etsiä ihmisten kokemuksia tästä kyseisestä telttamallista, mutta en löytänyt. Pitäisi nyt varmaan itse antaa jonkinmoista palautetta Varustelekan sivuille. Se, ettei teltta kestä märkää lunta, ei tietenkään ole kenenkään vika vaan varsin luonnollista. Pystytysohjeet olivat kuitenkin luokattoman huonot ja noissa pienten pystykeppien aukoissa oli selkeä vika. Jos meillä ei jostain syystä olisi ollut puukkoa liiallisen kankaan ja kumin pois vuolemiseen, olisi teltta jäänyt pystyttämättä. Myöskin se oletus, kuinka teltan kokoamiseen riittää hyvin kaksi henkeä, oli osittain väärin. No, saimmehan sen kyllä kahdestaan pystyyn, mutta kaikki olisi käynyt kyllä paljon sukkelammin jos käsipareja olisi ollut enemmän. Loppuvaiheessa teltta koetteli vielä kekseliäisyyttä, kuinka punoa sivunauhat kiinni keppien ympärille. Naruja oli jokalähtöön, mutta ei niistä saanut suurella mielikuvituksellakaan selvää, kuinka ne kieputetaan kestävästi jokaisen pikkutolpan ympärille, ettei nurkista tuule.

Annetaan nyt vielä teltalle mahdollisuus. Saattaahan siitä vielä kehkeytyä oiva tila vaikkapa ikkunoiden kunnostukseen. Onneksi en ollut vielä ehtinyt raahata ikkunoita telttakankaan alle, nehän olisivat nyt säpäleinä. Ajattelin teltan olevan hyvä tila levittäytyä rapsuttelemaan maaleja vanhoista ikkunoista, laittamaan kittiä ja maalaamaan ne uudestaan. Työtasoja olin jo vienyt telttaan, mutta nämä vanhat talonpoikaishuonekalut onneksi kestävät mitä vain, eivät paljon hätkähdä yhden teltan niskaan sortumisesta.

Nyt on hyvä päivä lähteä uimahalliin saunomaan oikein antaumuksella. Oma saunaprojektikin tosin pitäisi pikkuhiljaa käynnistää. Olisihan se pihasauna mahtava! Monet tällaiset projektit - kaivo, aitta, sauna, piharakennuksen kunnostus, kuistin alimpien hirsien vaihto - ovat jäissä kirmaimellisesti jään vuoksi. Kaikki on vielä niin roudassa! Mikä tätä kevättä vaivaa? Pitikin juuri tänävuonna sattua näin hidas kevät. Onhan tällä tontilla kyllä riittänyt puuhaa, ei sinäänsä tyhjänpanttia ole tarvinnut odotella. Pitäähän kaikki roina pihan tavarakasoista jokatapauksessa viedä kaatopaikalle, polttaa tai harvassa tapauksessa ottaa säilöön uusiokäyttöä varten. Jokseenkin vain alkaa kyllästyttää tämä ainainen purkaminen ja tuhoaminen! Haluaisin jo rakentaa jotain, synnyttää uutta! Eilen purettiin huussi. Yritettiin ottaa siitäkin talteen kaikki suinkin mahdollinen. Sahasimme lautojen homeiset päät pois, viskasimme ne nuotioon ja hyödynsimme lautojen yläosia kompostia varten. Eilen siis pääsimme rakentamaan edes jotain, kun päätimme tähdä huussijätteellemme suljettavan ja tiiviin kompostin. Kompostin rakennuskin vain jäi puolitiehen onnettoman kelin vuoksi: yhtäkkiä alkoi tihkumaan hyistä sadetta.

Ehkä tämä mökki pikku hiljaa alkaa tuntua omalta. Nyt täällä on ollut vielä niin vahvasti läsnä eri ihmisten aiempi elämä, lähinnä loputtomien tavararoskien muodossa, etten ole vielä saanut oikein adoptuitua tätä taloa. Pieni sellainen vierauden tunne tässä on vielä ollut. Mutta myöriessäni taas eilen pihalla oikein antaumuksella - sain kaadettua ja vieriteltyä peltitynnyrin keskeltä pihaa ja lajiteltua sen osittain palamattoman sisällön (siinä oli yritetty polttaa jotain metallitölkkejä, kumisia kenkiä ja rautaosia) - piha alkoi jo hieman tuntua omalta. Koko ajan on sellainen olo, että kyllä tästä vielä hyvä tulee eli myönteinen pohjavire. Mutta silti tuntuu, kuinka asiat edistyy aivan liian hitaasti. Usein saamme vain yhden homman aikaiseksi per päivä, kuten eilen huussin tuhoamisen, vaikka häärimme ympäriinsä 8-10 tuntia. Monenmoisen ammattilaisenkin apua tarttisin tänne. Nyt olen tilaamassa sähkömiestä, joka mahdollisesti tulee vielä tällä viikolla vilkaisemaan näitä hieman keskenjääneitä sähköviritelmiä. Kuulin entisen omistajan olleen sähkömies ja hyvinhän nämä on sinänsä laitettu, mutta en silti edelleenkään hahmota, missä menee virtaa ja missä ei ja miksi irtonaisia johdonpätkiä on jätetty muutamia törröttämään katosta tai seinistä.

Eräs naapuri kävi moikkaamassa meitä. Häneltä saimme vihjeen, että kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä Willanuttuun. Tuolla vanhalla talolla on meneillään työllistämishanke ja heiltä saattaisi ehkä irrota ihmisiä tännekin töihin tai ainakin kesemmällä voi kysyä ylijäänyttä punamulta maalia, ym tarvikkeita. Olisihan se hauska näin itsekin pitkäaikaistyöttömänä palkata joku toinen pitkäaikaistyötön. En tietty kovin paljon voi palkkailla ihmisiä, mutta aina johonkin hyvin pieneen juttuun, kuten nyt noihin sähköjentarkastukseen ja työllistettyjä ihmisiä voisi kuulema saada edullisemmin palkattua. Jos minulla ei olisi niin paljon omaa hommaa tämän talon kanssa, yrittäisin kyllä päästä tuonne Willanuttuhankkeeseen, koska siellä voisi oppia paljon vanhan talon kunnostuksesta. Jotain kontaktia sinne kyllä pitäisi saada! Paikkahan sijaitseekin sopivasti näillä suunnilla eli vain noin 6 km päässä.

Loppuun vielä pari kuvaa viime päiviltä:

Kunnostin tällaisen ihanan vanhan penkin hiomalla enimmät kirveeniskujen särmät ja  laittamalla siihen Osmo color puuvahan. 

Kuvia Kapteeni-Koukusta yms

Seuraava kuvapari kertoo osuvasti pihan tunnelmista. Voisiko olla sopivampi saunan lämpömittarin nimi?

Seuraavista kuvista näkee, kuinka kuistillamme oli väliseinä ja sen takana tyroksikoppi polyuretaanivaahdolla kiinnitettynä ja, kuinka se on nyt purettu: remppajätteet ovat säkissä ja naulaiset laudat nuotiossa. Ylin kuva havainnollistaa hyvin myös, kuinka jokin hyönteinen oli silpunnut lautaa ja kahden laudoituksen välistä löytyi myös ampiaispesiä. 

Mielenkiintoisin löytö tähän mennessä: käsiproteesi koukulla. Olisikohan jokin sodan aikainen? Hyvin vanhalta näyttää. Saattaa olla jopa vanhempi kuin toisen maailman sodan aikainen, nahkaosat ovat sen verran hapertuneet. Onkohan tällaisella mitään rahallista arvoa? Talon historiaan se on aikakin mukava lisä, kunhan vain tietäisi sen tarinan. Tiedän blogiani lukevan myös paikallisten savonlinnalaisten. Osaisiko joku kertoa jotain tästä kapteenmi Koukun kädestä?

Paavo pihatonttu

Vintti alkaa näyttää jo hyvinkin siistiltä, ainakin paikoin. Piipunmuurikin on mielestäni hyvässä kunnossa. En vain täysin ymmärrä näiden kattotukiparrujen merkitystä, varsinkin kun toinen jää ilmaa. Kuvassa lähempänä oleva ei kosketa maahan, siis lattiakoolauksiin. Pitäisiköhän tuota vähän korjailla? 

Raskaan työnraatajat nukkuvat lämpimässä peiton alla. Brunollakin on ollut hyvin rankkaa, koska sen on pitänyt valvoa ja johtaa kaikkea työtä.