Pitkästä aikaa ehdin kirjoittelemaan. Reissublogeja tuli usein päivitettyä vähintään joka toinen päivä, mutta reissussa olikin usein hyvin monenmoista odotteluaikaa kirjoitteluun. Vaikka reissaaminenkin on rankkaa - etenkin pyörämatkailu - useinmiten illalla sängyssä on kuitenkin vielä energiaa jotain rustailla ylös päivän tapahtumista. Tämä remppaaminen on vielä aivan eri tavoin energiaa syövää. Joka päivä aloitamme viimeistään kymmeneltä, pidämme tunnin lounastauon 12 tienoilla, kaffeetauon 16 aikoihin ja jatkamme kahdeksaan asti. Kävelemme pihamaata edestakaisin, etsimme työkaluja, aloitamme yhtä hommaa ja jatkamme toista.
Nyt olemme tehneet harvinaisen intensiivisesti yhtä projektia eli saunankattoa. Kun kyse on peltikaton uusimisesta, luulisi homman etenevän seuraavasti: vanhojen peltien poisto ja uusien paikoilleen kiinnitys. Mutta ei! Ainahan näissä hommissa aika kuluu johonkin ennalta-arvaamattomaan, ja sitä kuluu kymmenkertaisesti sen verran kuin olisi ennakolta laskeskellut. Todellisuudessa homma siis kulki näin: vanhojen peltien alta paljastui osittainen pärekatto, päreitä sai nykiä irti hengityssuojaimen kanssa, sillä ne pölisivät ja olivat miljoonalla pienellä naulalla kiinni, päreiden alla osa kattolaudoista oli lahonnut, etenkin kaikki rännien läheiset laudat piti vaihtaa, lautoja sai mittailla ja välistä koolauspuita piti vahvistaa sisäkaton puolelta, sillä nekin olivat niin pehmenneet, etteivät naulat tarttuneet, kattopeltien poraus oli suhteellisen sujuvaa, mutta haasteita toi tikapuidemme lyhyys ja porakoneen laiskuus.
Peltiruuvit ovat hauskasti siellä täällä kiinni katossa, koska porasimme aina vain sieltä, minne Kalle sujuvasti yletti ja, missä vaikutti olevan vahvaa lankkua alla. Ne eivät ole missään linjassa vaan niiden mustat huiput nousevat kuin sienet sateella sieltä täältä punaisen kattopellin lomasta. Peltejä oli harmillisesti liian vähän. Ymmärsimme kyllä jo ennen kuin aloimme peltejä katolle nostamaan niitä olevan alakanttiin, mutta oli tietoinen valinta olla hakematta niitä lisää. Tuota 2,80 cm mittaa oli Sorsalla - sekalaisen remppatavaran kauppias Savonlinnassa - vain tuo yksi paketti ja muut pellit olisivat olleet liian pitkiä. Olisi ollut oma vaivansa lyhentää niitä. Muut pellit olisivat siis olleet liian pitkiä ja kaikenlisäksi budjettini olisi venynyt liikaa. Nyt jo maksoin pelleistä yli 200 e. Käytettyä peltiä olisi saanut halvemmalla, mutta siinä olisi tietenkin ollut jo valmiiksi ruuvinreikiä. Nyt sain kuitenkin tyylikkään julkisivun kattooni. Mökkini puolelta ulkorakennuksenkatto on mielestäni varsin onnistunut, vaikka edelleen saunan pesuhuoneen katto on eri värinen. Se on myöhemmin rakennettu ja aivan ehjää peltiä, joten en nähnyt syytä lähteä uusimaan tuota osaa katosta. Pitää harkita maalaisinko jollain peltimaalilla tuon hopean harmaan pellin vielä punaiseksi, toisihan se yhtenäisyyttä. Samalla voisin maalata vanhoja punaisia pellinpaloja, joita jäi vielä osaan kattoa metsän puolelle rakennusta.
Sinänsä kiitollista korjailla tällaista kohdetta. Katossa oli aiemmin käytetty kaikenmoista peltiä, jopa tynnyrin palasia taivuteltuina. Suurin osa vanhasta pellistä oli noin metrin mittaista pientä palaa, joita oli aseteltu limittäin. Niiden maali oli varissut ja ne olivat reunoistaan kupruilleet. Katto oli onneksi suhteellisen hyvin pitänyt vettä, mutta muutamista kohdin naulat olivat lähteneet nousemaan ja peltien väleistä oli vuotanut pisaroita kattolautoihin, jotka olivatkin sitten aivan sahanpuru kunnossa. Olipahan helppo irroittaa pari harjaslautaa, kun ei tarvinnut kuin hipaista ja laudat hajosivat käsiin! Kummatkin kuitenkin kiipeilimme katolla sujuvasti, en onnistunut katkaisemaan kuin yhden välilaudan painoni alla eli katon kantavat rakenteet olivat onneksi säilyneet kunnossa. Mutta kiitollista työtä tosiaan sikäli, että suunta on joka tapauksessa parempaan, vaikka emme täydellistä jälkeä saisikaan aikaan, koska lähtökohta on ollut varsin nuhjuinen, monenkirjava ja pelastamista suorastaan huutava.
Luultavasti ulkorakennukseenkin pitäisi vaihtaa alimpia hirsiä. Olemme itse vaihtaneet pieniä pätkiä saunan ikkunan alle, mutta tuskin osaamme vaihtaa pitempiä. Tärkeämpi tietenkin olisi päärakennus. Olisin varsin iloinen jos tänä kesänä saisin mökkini kengitettyä, ehkä saunarakennus olisi jo liikaa vaadittu. Huolestuttavaa on, etten ole kuullut kengittäjästä mitään! Hänen piti toimittaa minulle nyt loppuviikosta myös saunan laudepuita, mutta hän ei vastannut soittoihini.
Vähän epäonnea on kyllä ollut. Aitan toimittaja on parin kuukauden ajan soitellut silloin tällöin ja lupaillut aitan saapuvan aivan lähiaikoina. Aluksi syynä oli "käsi kipu", hän ei voinut viimeistellä kattoa, koska vasara ei pysynyt kädessä. Viimeksi hän soitteli viikko sitten ja viivästymisen syy oli kuorma-autokuskin kolarointi, aitan kuskaajan piti korjata autoaan. Tuolloin viikko sitten hän vakuutti " Kyllä minä sen seuraavan viikon perjantaille voin luvata. Ilman muuta se siihen mennessä hoituu." Sovittiin, että se olisi viimeinen mahdollinen toimituspäivä. No, nyt on perjantai ilta ja aitasta ei ole hajuakaan! Eipä se siis tullut, vaikka myyjä vakuutteli useaan kertaan "onhan se kunnia asia, että mikä on sovittu, se pitää." Aivan ihme tyyppi! Onhan niitä huijareita maailma täynnä, mutta tämä ei ollut sitä vaan pelkästään täysin saamaton, tai jotenkin sekaisin. Ehkä hän oli jo ajat sitten myynyt aittani toisaalle jos oli saanut paremman hinnan ja piti minut kuvioissa vain, koska ehkä laskelmoi ehtivänsä tehdä minulle kokonaan toisen aitan. Silloin, kun hän ensimmäisen kerran soitti minulle markkinoidakseen aittaansa, hän antoi ymmärtää sen olevan valmis ja, hän voisi toimittaa sen milloin vain. Siitä on nyt aikaa yli 2 kuukautta. Luulen, että joudun tilaamaan valmisaitan, mutta en tiedä, kuinka sen osaa koota, kun monet rakennusalan ammattilaisetkin ovat nettipalstoilla valittaneet Lillevilla aittojen puutteellisia kokoamisohjeita. Nuo Lillevillat kuitenkin vaikuttavat muuten hinta-laatusuhteeltaan parhaalta valinnalta.
En ole siis saanut aittaa, en laudepuita, kengittäjä ei vastaa puhelimeen ja kaiken huipuksi pakumme jäi Haapavedelle (se jäi korjaamolle eli se saa vielä uuden tilaisuuden, vaikka olimme jo tuominneet pakun saattohoitoon), joten raksatarpeiden kuskaus pienellä Pösöllämme on haastavaa. No, saunarakennuksessa on kuitenkin komean punainen katto. Myönteisen puolelle kallistuu myös se, että sain pihaani tänään hiekkakasan. Tuumailin, että heinikko täytyy jollain tavoin peittää - edes keskeltä pihaa - ettei pihapiirini muistuta kohta viidakkoa. Tilasin soraa, mutta se on kyllä hiekkaa. Ei minulle kerro mitään jos joku puhuu milleistä, minkä kokoista kiveä. Tuo taisi nyt olla 0,16. Yritin sanoa puhelimessa, että sellaista pihalle sopivaa soraa. Tietenkin tuo on Brunon tassuille parempaa kuin karhea sora, mutta saattaa kulkeutua helposti sisälle ja pölistä tuulessa pihalla. Sorantuoja kippasi lastin yhdeksi kasaksi ja vasta myöhemmin hoksasin, kuinka kasoja olisi pitänyt tehdä monta tai laskea sora vanana. Hirveä levittely tuollaisessa kasassa! Meillä ei ole edes metalliharavaa vaan olen naulannut kahdesta puusta jonkinlaisen lanan.
Huomenna yritän pitää vapaapäivän, ettei burn out iske. Kaupungissa kyllä pitää käydä, mutta yritän ottaa leppoisasti. Pitää käydä vaikka jäätelöllä tai tehdä jotain muuta mukavaa kaupungissa, että saa vastapainoa tälle aherrukselle. Tänään haiemme tästä Rinkilän alueelta minulle uuden patjan, joka voi tarvittaessa toimia myös vieraspatjana. Patjanmyyjiltä saimme taas infoa, missä lähde sijaisee. Olemme ennenkin saaneet vihiä tuosta vesipisteestä. Kaikki aina opastavat "siinä entisen kaupan kohdilla." Mutta kun me ei tiedetä, missä on entinen kauppa! Nyt saimme paremmat ohjeet ja lähde löytyi. Se helpottaa vedenhakua, sillä kaivonkunnostus näyttää jäävän hamaan tulevaisuuteen. Tänään sain naapureilta nimen, jonka omistajalla olisi kaivinkone ja hän ehkä voisi kaivaa kaivoni renkaat ylös, mutta näin alkukesästä kaikilla maajusseilla on niin kovasti töitä, ettei hän todennäköisesti ehdi. Naapureita kävi tänään kahteen otteeseen kylässä. Lähinaapurimme olivat sauvakävelemässä ja poikkesivat jutustelemaan. Heiltä sain kuulla, kuinka pihassani on joskus ollut iso navetta. Olisi mukava tietää vielä enemmänkin talon historiasta!
Huomenna pitää käyttää mielikuvitusta ja yrittää saada saunanovi mahtumaan Pösöön. Eipä muuta, nyt lopetus viimepäivien kuviin.
Hiekkakasa liikkuu ämpärillä ja lanalla
Tässä näkyy uusi pelti.
Nyt olemme tehneet harvinaisen intensiivisesti yhtä projektia eli saunankattoa. Kun kyse on peltikaton uusimisesta, luulisi homman etenevän seuraavasti: vanhojen peltien poisto ja uusien paikoilleen kiinnitys. Mutta ei! Ainahan näissä hommissa aika kuluu johonkin ennalta-arvaamattomaan, ja sitä kuluu kymmenkertaisesti sen verran kuin olisi ennakolta laskeskellut. Todellisuudessa homma siis kulki näin: vanhojen peltien alta paljastui osittainen pärekatto, päreitä sai nykiä irti hengityssuojaimen kanssa, sillä ne pölisivät ja olivat miljoonalla pienellä naulalla kiinni, päreiden alla osa kattolaudoista oli lahonnut, etenkin kaikki rännien läheiset laudat piti vaihtaa, lautoja sai mittailla ja välistä koolauspuita piti vahvistaa sisäkaton puolelta, sillä nekin olivat niin pehmenneet, etteivät naulat tarttuneet, kattopeltien poraus oli suhteellisen sujuvaa, mutta haasteita toi tikapuidemme lyhyys ja porakoneen laiskuus.
Peltiruuvit ovat hauskasti siellä täällä kiinni katossa, koska porasimme aina vain sieltä, minne Kalle sujuvasti yletti ja, missä vaikutti olevan vahvaa lankkua alla. Ne eivät ole missään linjassa vaan niiden mustat huiput nousevat kuin sienet sateella sieltä täältä punaisen kattopellin lomasta. Peltejä oli harmillisesti liian vähän. Ymmärsimme kyllä jo ennen kuin aloimme peltejä katolle nostamaan niitä olevan alakanttiin, mutta oli tietoinen valinta olla hakematta niitä lisää. Tuota 2,80 cm mittaa oli Sorsalla - sekalaisen remppatavaran kauppias Savonlinnassa - vain tuo yksi paketti ja muut pellit olisivat olleet liian pitkiä. Olisi ollut oma vaivansa lyhentää niitä. Muut pellit olisivat siis olleet liian pitkiä ja kaikenlisäksi budjettini olisi venynyt liikaa. Nyt jo maksoin pelleistä yli 200 e. Käytettyä peltiä olisi saanut halvemmalla, mutta siinä olisi tietenkin ollut jo valmiiksi ruuvinreikiä. Nyt sain kuitenkin tyylikkään julkisivun kattooni. Mökkini puolelta ulkorakennuksenkatto on mielestäni varsin onnistunut, vaikka edelleen saunan pesuhuoneen katto on eri värinen. Se on myöhemmin rakennettu ja aivan ehjää peltiä, joten en nähnyt syytä lähteä uusimaan tuota osaa katosta. Pitää harkita maalaisinko jollain peltimaalilla tuon hopean harmaan pellin vielä punaiseksi, toisihan se yhtenäisyyttä. Samalla voisin maalata vanhoja punaisia pellinpaloja, joita jäi vielä osaan kattoa metsän puolelle rakennusta.
Sinänsä kiitollista korjailla tällaista kohdetta. Katossa oli aiemmin käytetty kaikenmoista peltiä, jopa tynnyrin palasia taivuteltuina. Suurin osa vanhasta pellistä oli noin metrin mittaista pientä palaa, joita oli aseteltu limittäin. Niiden maali oli varissut ja ne olivat reunoistaan kupruilleet. Katto oli onneksi suhteellisen hyvin pitänyt vettä, mutta muutamista kohdin naulat olivat lähteneet nousemaan ja peltien väleistä oli vuotanut pisaroita kattolautoihin, jotka olivatkin sitten aivan sahanpuru kunnossa. Olipahan helppo irroittaa pari harjaslautaa, kun ei tarvinnut kuin hipaista ja laudat hajosivat käsiin! Kummatkin kuitenkin kiipeilimme katolla sujuvasti, en onnistunut katkaisemaan kuin yhden välilaudan painoni alla eli katon kantavat rakenteet olivat onneksi säilyneet kunnossa. Mutta kiitollista työtä tosiaan sikäli, että suunta on joka tapauksessa parempaan, vaikka emme täydellistä jälkeä saisikaan aikaan, koska lähtökohta on ollut varsin nuhjuinen, monenkirjava ja pelastamista suorastaan huutava.
Luultavasti ulkorakennukseenkin pitäisi vaihtaa alimpia hirsiä. Olemme itse vaihtaneet pieniä pätkiä saunan ikkunan alle, mutta tuskin osaamme vaihtaa pitempiä. Tärkeämpi tietenkin olisi päärakennus. Olisin varsin iloinen jos tänä kesänä saisin mökkini kengitettyä, ehkä saunarakennus olisi jo liikaa vaadittu. Huolestuttavaa on, etten ole kuullut kengittäjästä mitään! Hänen piti toimittaa minulle nyt loppuviikosta myös saunan laudepuita, mutta hän ei vastannut soittoihini.
Vähän epäonnea on kyllä ollut. Aitan toimittaja on parin kuukauden ajan soitellut silloin tällöin ja lupaillut aitan saapuvan aivan lähiaikoina. Aluksi syynä oli "käsi kipu", hän ei voinut viimeistellä kattoa, koska vasara ei pysynyt kädessä. Viimeksi hän soitteli viikko sitten ja viivästymisen syy oli kuorma-autokuskin kolarointi, aitan kuskaajan piti korjata autoaan. Tuolloin viikko sitten hän vakuutti " Kyllä minä sen seuraavan viikon perjantaille voin luvata. Ilman muuta se siihen mennessä hoituu." Sovittiin, että se olisi viimeinen mahdollinen toimituspäivä. No, nyt on perjantai ilta ja aitasta ei ole hajuakaan! Eipä se siis tullut, vaikka myyjä vakuutteli useaan kertaan "onhan se kunnia asia, että mikä on sovittu, se pitää." Aivan ihme tyyppi! Onhan niitä huijareita maailma täynnä, mutta tämä ei ollut sitä vaan pelkästään täysin saamaton, tai jotenkin sekaisin. Ehkä hän oli jo ajat sitten myynyt aittani toisaalle jos oli saanut paremman hinnan ja piti minut kuvioissa vain, koska ehkä laskelmoi ehtivänsä tehdä minulle kokonaan toisen aitan. Silloin, kun hän ensimmäisen kerran soitti minulle markkinoidakseen aittaansa, hän antoi ymmärtää sen olevan valmis ja, hän voisi toimittaa sen milloin vain. Siitä on nyt aikaa yli 2 kuukautta. Luulen, että joudun tilaamaan valmisaitan, mutta en tiedä, kuinka sen osaa koota, kun monet rakennusalan ammattilaisetkin ovat nettipalstoilla valittaneet Lillevilla aittojen puutteellisia kokoamisohjeita. Nuo Lillevillat kuitenkin vaikuttavat muuten hinta-laatusuhteeltaan parhaalta valinnalta.
En ole siis saanut aittaa, en laudepuita, kengittäjä ei vastaa puhelimeen ja kaiken huipuksi pakumme jäi Haapavedelle (se jäi korjaamolle eli se saa vielä uuden tilaisuuden, vaikka olimme jo tuominneet pakun saattohoitoon), joten raksatarpeiden kuskaus pienellä Pösöllämme on haastavaa. No, saunarakennuksessa on kuitenkin komean punainen katto. Myönteisen puolelle kallistuu myös se, että sain pihaani tänään hiekkakasan. Tuumailin, että heinikko täytyy jollain tavoin peittää - edes keskeltä pihaa - ettei pihapiirini muistuta kohta viidakkoa. Tilasin soraa, mutta se on kyllä hiekkaa. Ei minulle kerro mitään jos joku puhuu milleistä, minkä kokoista kiveä. Tuo taisi nyt olla 0,16. Yritin sanoa puhelimessa, että sellaista pihalle sopivaa soraa. Tietenkin tuo on Brunon tassuille parempaa kuin karhea sora, mutta saattaa kulkeutua helposti sisälle ja pölistä tuulessa pihalla. Sorantuoja kippasi lastin yhdeksi kasaksi ja vasta myöhemmin hoksasin, kuinka kasoja olisi pitänyt tehdä monta tai laskea sora vanana. Hirveä levittely tuollaisessa kasassa! Meillä ei ole edes metalliharavaa vaan olen naulannut kahdesta puusta jonkinlaisen lanan.
Huomenna yritän pitää vapaapäivän, ettei burn out iske. Kaupungissa kyllä pitää käydä, mutta yritän ottaa leppoisasti. Pitää käydä vaikka jäätelöllä tai tehdä jotain muuta mukavaa kaupungissa, että saa vastapainoa tälle aherrukselle. Tänään haiemme tästä Rinkilän alueelta minulle uuden patjan, joka voi tarvittaessa toimia myös vieraspatjana. Patjanmyyjiltä saimme taas infoa, missä lähde sijaisee. Olemme ennenkin saaneet vihiä tuosta vesipisteestä. Kaikki aina opastavat "siinä entisen kaupan kohdilla." Mutta kun me ei tiedetä, missä on entinen kauppa! Nyt saimme paremmat ohjeet ja lähde löytyi. Se helpottaa vedenhakua, sillä kaivonkunnostus näyttää jäävän hamaan tulevaisuuteen. Tänään sain naapureilta nimen, jonka omistajalla olisi kaivinkone ja hän ehkä voisi kaivaa kaivoni renkaat ylös, mutta näin alkukesästä kaikilla maajusseilla on niin kovasti töitä, ettei hän todennäköisesti ehdi. Naapureita kävi tänään kahteen otteeseen kylässä. Lähinaapurimme olivat sauvakävelemässä ja poikkesivat jutustelemaan. Heiltä sain kuulla, kuinka pihassani on joskus ollut iso navetta. Olisi mukava tietää vielä enemmänkin talon historiasta!
Huomenna pitää käyttää mielikuvitusta ja yrittää saada saunanovi mahtumaan Pösöön. Eipä muuta, nyt lopetus viimepäivien kuviin.
Kesken kattoprojektin iski sade - voimakas ukkoskuuro. Saimme vauhdikkaasti peitellä kattoa pressulla.
Tällä puolen vanhaa pärekattoa oli vielä jäljellä pellin alla, mutta se oli täysin lahonnut
Tällaista peltiä katto oli ennen ja on edelleen paikoin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti