Talkoilua ja Kengitystä

Nyt on talkoiltu ja kengitetty.

Talkoissa syntyi muunmuassa ulkohuussin alku ja aittaan ikkuna. Aloitimme talkoot yliopistoaikaisen tuttuni Kimmon kanssa maalaamalla aitan lattiaa, johon laitoimme antiikkitammi sävyisen puuvahan. Ikävästi osmo-maali loppui ensimmäisenä iltana kesken, mutta jatkoin projektin myöhemmin loppuun - tosin uudesta maalausosasta tuli hieman tummempi. Isäni ohjasi ulkohuussin rakennusta ja Kalle ja Kimmo keskittyivät siihen sillä välin, kun äitini kanssa sutaisimme aitan pintaan rautasulffaattia. Tahdoin aitan ulkopintaan rautavithrilli käsittelyn, koska se toimii hyvin luonnollisena homesuojana. Tämän aineen pitäisi myös harmaannuttaa puu kauniisti ajan myötä, joten harmaa pinta sopisi hyvin yhteen muiden rakennusteni kanssa. Harmi vain, että muutama tunti käsittelyn jälkeen satoi rankasti vettä ja osaan aitan hirsistä syntyi vähän ikävän näköinen pisarainen pinta. Korjaakohan aika tämän epätasaisen pinnan? Jos hirsi lähtee harmaantumaan, pinnan väri saattaa vielä tasoittua. Jos ei niin ainahan voin maalata päälle punamullalla, sillä punamulta sisältää itsessäänkin tuota rautasulffaattia.

Sotkeennuimme talkoissa taas vesipumppuasiaan, mikä oli pienoinen virhe. Aina kun kaivoasioita miettii, selvittelee ja jopa käytännössä urakoi, siihen menee koko päivä ja mitään ei silti tapahdu. Millaisen ammattilaisen tarvitsisin, että kaivosta joskus tulisi vesi sisälle ja vieläpä raikkaan tuoksuinen vesi? Kävimme talkooporukkamme kanssa Savonlinnan keskustassa - linnalle emme tuolloin päässeet koska se ei ollut aamutuimaan auki mutta kävimme siellä Kimmon seurana myöhemmin - ja tein taas monenmoista remonttihankintaa, niiden joukossa uusi vesipumppu. Isäni sai kytkettyä pumpun, mutta vesi ei edelleenkään noussut sisälle. En usko, että pumpun tehoissa on mitään vikaa, sillä sen pitäisi nostaa 60 metrin matka. Alan taipua sille kannalle, että putki maan alla on poikki, sen liitos on irti tai siinä on pieni reikä. Pitää varmaan vetää uudet putket kaivolle ja tällä kertaa vähän paksumpaa putkea, sillä yksi syy veden virtaamattiomuuteen voi olla liian ohut putki. Olisi kiva tietää, onko putki rikki vai ei. Yritimme Kallen kanssa saada kaivolla takaisiniskuventtiiliä putkesta irti, että mökkini sisältä voisi kaataa vettä putkeen ja katsoa tuleeko se kaivolle asti, mutta venttiili ei hievahtanutkaan meidän työkaluilla.

Aitan ikkunasta tuli mukava suurikokoinen, se tuo kivasti valoa muuten umpinaiseen tilaan. Ikkunaprojektissakin oli pienoisia haasteita, sillä käytettynä ostamastani ikkunasta puuttuivat karmit, jolloin saranoiden kiinnitys oli vaikeaa - niin mielikuvitusta vaativaa, että lopulta päädyimme saranattomaan ikkunaan. Isäni porasi ikkunan tukevasti kiinni pitkillä ruuveilla. Itse ikkuna-aukon tekeminen vaati paljon mittailua ja vatupassin käyttöä. Itse inhoan mittaamista ja yleensä vain arvioin mittoja, sekä tyydyn siihen että lopputulos saa jäädä hieman vinoon. Isäni ja muu talkooporukka saivat ikkunan kuitenkin ihmeen suoraan ja tiiviisi paikoilleen. Jossain vaiheessa teen kyllä aittaan vielä pienen tuuletusikkunan, muuten rakennus vaikuttaa liian koppimaiselta, koska se on muodoltaankin kuin työmaaparakki tai laivakontti.

Tontillani hääräsivät kolmisen päivää taitavat puurakentajat, jotka vaihtoivat mökkini alimpia hirsiä. He eivät olleet varsinaisia kirvesmiehiä, mutta vahvasti itseoppineita ja syvän kokemuksen kautta tietonsa ja taitonsa hankkineita. Yllättäen tienpuoleinen sivu torpastani eri ollutkaan niin laho kuin pinnalta näytti. Hirsi oli keskeltä aivan kuiva ja kova, joten tien puolelle tehtiin vain pintasalvos. Ainoastaan yhdestä lyhyestä kohdin hirsi oli läpensä pehmennyt ja se vaihdettiin. Pintasalvos tarkoitti, että mökkini hirsi kaiverrettiin puoliksi pois ja uusi hirsi halkaistiin kahtia ja veistettiin sopivaksi kuin palapelin pala.

Pahimman huoneeni kohdilta hirret olivat mielestäni aivan järkyttävässä kunnossa. Olin ennalta varma, että ainakin kaksi tai jopa kolme alimmaista pitäisi vaihtaa. Lähempi arviointi kuitenkin osoitti, etteivät vauriot yltäneet kuin yhden ja puolen hirren matkalle. Alin vaihdettiin siis kokonaan ja seuraavan kohdilla riitti, että siitä vuoltiin alhaalta puolet pois. Näin hirret siis nousivat jopa hieman ylemmäksi suhteessa maaperään, mikä on aina hyvä asia. Hirret ovat alunperin niin älyttömän jykevät, että ne sietävät jopa tällaisen ratkaisun, että puolet voi poistaa. Haimme Kallen kanssa pakulla niin isoja kiviä kuin suinkin jaksoimme kantaa soramontulta ja tienvarresta. Ei niitä lopulta montaa tarvinnut, sillä mökin vierestäkin löytyi paljon hyviä kiviä ja vanhoja talonaluskiviä pystyi hyödyntään.

Tänään kun äijiltä meinasi työt loppua, keksin että he voisivat vielä pelastaa kuistini hirsirakenteet. Kuitissa ei ole käytetty kuin paria tukihirttä, mutta ne olivat aivan sahanpuruna. Taas selvisi, etteivät vauriot yletä ylemmän hirren kohdalla kuin pintaan, mutta alempi oli syvempää syöty. Saimme poistaa ikkunan, jonka olimme parisen viikkoa sitten kiinnittäneet ja muutamia pintalautoja, että hirsiin päästiin käsiksi. Silti ongelmia oli, mistä sahata törmäämättä nauloihin, tulevatko vanhat lattialankut tielle ja mihin kohtaan tehdä lukko vanhaan ja uuteen hirteen, että rakenne kestää.

Lattialankut olivat olleet pienoinen haaste myös niityn puoleisen seinän kengityksessä. Saimme purkaa Kallen kanssa sisälattiaa, ja hirsien irrotuksen jälkeen lattiaeristeenkannatinlaudat tipahtivat maahan, minkä seurtauksena eristeet tupsahtivat perässä ja sitten niitä sai lapioida urakalla kottikärryyn ja kipata jorpakkoon. Yritimme laittaa osan jättisaaviin säilöön, mutta kaikelle ei vain ollut säilytystilaa - jätesäkitkin olivat taas loppuun käytetty - joten saan vielä hankkia pusikkoon kippaamani tilalle uutta kutteripurua tai vastaavaa. Tuo vanha lattiaeriste oli erittäin mielenkiintoista. Havaitsin siinä: hiekkaa, sammalta, olkea, hevosenlantaa ja purua. Kaikkea saatavilla olevaa oli siis mielikuvituksekkaasti hyödynnetty.

Lattialankuissa oli valtavat naulat, mutta kyllä ne pikku hiljaa sinnikkäällä sorkkaraudan vääntämisellä antoivat periksi. Olin tuolloin ensimmäisenä kengityspäivänä juuri ja juuri toimintakuntoinen, vaikka univelkaa olikin Ilosaarirokin jälkeen. Toisena päivänä olin täysin poissa pelistä, sillä olin valvonut koko yön keliakia kipujen vuoksi ja tyydyin vain maalaamaan aitalla ja välillä kurkkaamaan mitä raksamieheni olivat saaneet aikaan. Tänään olin taas vähän virkeämpi, mutta sadekeli antaa hyvän tekosyyn tälle laiskottelulle ja kirjoittelulle.

Kalle käväisi tänään kylillä ja siellä meni useampi tunti, kun hän hankki huussiin lisää lautaa, pesi pyykkiä yms, ja itse tein sillä aikaa aittaan tauluja liisteröimällä puulevyihin vanhojen tietosanakirjojen sivuja, joten varsinaisia raksahommia emme ole tänään vielä tehneet. Tosin aamulla olimme hieman kengittäjien apuna purkamassa lankkua seinästä. Kalle tuossa juuri suunnittelee menevänsä huussin kimppuun, kun aurinko yrittää pilkistellä pilviharsion takaa. Mie taas suunnittelen, että kuistiin pitäisi laittaa ikkuna ja ulkoverhouslautoja takaisin kengityksen jälkimainingin tiimoilta. Alunperin kuistini hirret eivät edes olleet näkyvissä, mutta nyt ovat niin komeat, että ansaitsevast ehdottomasti jäädä esiin. Olisi synti ja häpeä verhoilla niitä laudoilla. En muutenkaan ymmärrä, miksi niin usein hirsitalot päädytään verhoilemaan laudoilla! Kyllähän lauta lisää eristystä, mutta eivät tarpeeksi vahvat hirret sitä mitenkään lämmön vuoksi vaadi ja lauta yksinkertaisesyti vain rumentaa rakennuksen, vie siltä arvokkuuden!

Vanha puuovi on seinästäni irti, samoin epämääräiset filmivaneri palat, alimmat hirret eivät karise purua ja mökki seisoo taas ryhdikkäänä. Luulen, että kengityksellä oli iso merkitys talon säilymiselle. Vaikka lopulta vain yksi hirsi oli huolestuttavassa kunnossa, sekin olisi voinut aiheuttaa talon kallistumista.    

  

Kyllä vastustaa

Jos viimeksi tapahtui rytinällä, nyt jälleen takkuaa. Kaikenmoista yritystä on kyllä ollut, mutta kaikki kaatuu aina tai ottaa muuten vain takapakkia.

Eilen putkimies kävi ja laskeutui kaivoon asentamaan vesiputken päähän suodattimen. Pystyttiin onneksi hyödyntämään edellisen putken suodatinpäätä, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Se piti kuitenkin kiinnittää uudestaan, sillä kaivon kunnostuksen yhteydessä putki piti katkaista ja vetää syrjään kaivinkoneen alta. Jännituyksellä odotin, saisinko veden virtaamaan keittiön raanasta. Uskalsin jopa toivoa, että pyykkikone alkaisi pyörimään. Vesivessankin mahdollisuus käväisi mielessä. Mitään näistä ei kuitenkaan päästy juhlimaan!

Putkimies kolisteli keittiössä, purki kaappiin tilaa uudelle vesipumpulleni, sahasi vanhaa putkea lyhyemmäksi ja kiinnitti pumpun. Laitteeseen kaadettiin siemenvesi ja se alkoi jylläämään, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Itse asiassa putkimies ei edes kytkenyt syöttöputkea - jollain tapaa hän kuuli laitteen äänestä, ettei vesi noussut pumppuun asti. Aivan turhaan siis jälleen tyhjennettiin uppopumpulla kaivo, sotkettiin keittiö likavedellä ja maksettiin tuntitaksaa. No, se oli ainoa onnistuminen, että kaivoputkessa on nyt suodatin. Oli myös jännä nähdä, kuinka putkimies pääsi kaivoon. Olin pähkäillyt, miten ihmeessä hän sinne laskeutuu, sillä tikkaamme ovat hyvin lyhyet ja kaivossa on vain keskellä huoltoluukku. Ovelasti hän pisti alumiinitikkaamme roikkumaan rautalapion varteen niin, että lapio oli poikittain kaivonsuulla ja kannatteli tikkaita. Isompi ihminen ei kyllä olisi mahtunut tuosta luukusta kaivoon, mutta putkimies oli kaikeksi onneksi nuori ja notkea.

Taitavasti hän siis laskeutui kaivoon, mutta juuri muusta taidosta häntä en voi ylistää. Hän oli jo kaivonkunnostuksen yhteydessä käynyt vilkasemassa vesipumppuamme. Jos hän olisi ollut rautainen ammattilainen, kai hän olisi osannut heti kättelyssä sanoa pumpun olevan liian laiska kaivovetemme nostoon. K-raudan myyjä oli kyllä meille näin sanonut, mutta kyseisen pumppumme myyjä - siis aivan yksityinen myyjä - oli kuitenkin itsekin putkialalla ja hän vakuutteli pumpun voiman riittävän. Hän sanoi silloin, että voisimme palauttaa pumpun jos se ei toimi, mutta hukkasin tämän myyjän yhteystiedot, joten laitoin pumpun torissa eteenpäin. Se oli sentään onni onnettomuudessa, että pumppu meni hyvin jälleenmyyntiin ja jäin siitä jopa 5 e voitolle.

Tänään haistelimme vettä ämpärissä ja mietimme, miten se haisee aivan lietteelle. Luulin ensin ämpärin olevan saastunut. Sittemmin nostimme kaivosta uutta vettä ja sekin tuoksui aivan kuin maatilalle. Mitä kaivolleni oli tapahtunut? Siinä on ollut niin mahtavan raikas ja puhtaan tuoksuinen vesi, etten ymmärrä, kuinka vedenlaatu muuttui yhtäkkiä. Eilen emme tehneet muuta kuin putkimies tosiaan kävi kaivossa, sitä ennen kaivo oli tyhjennetty uppopumpulla ja taloni sisällä yritimme käynnistellä uutta pumppua. En keksi muuta selitystä, kuin että putkissa pari vuotta lillunut vesi lähti liikkeelle takaisin kaivoon päin, vaikka yritimme nostaa sitä ylös talolle pumpun avulla. Kaivoonpäin on alamäki ja putkia käsitellessä on ehkä ollut mahdollista, että niihin jäänyt likainen vesi on palautunut kaivoon. Toinen selitys on, että putki on juuri nyt katkennut - tai mahdollinen liitoskohta irronnut - ja sitä kautta valuu maa-ainesta kaivoon. Mutta kai maa on sen verran kovaa, että vaikka putken ollessa maan alta jossain kohdin poikki, se tukkeutuisi hyvin pian mullasta, ei se sieltä paljon jaksaisi valua?

Todennäköisen selitys, joka on saanut veteeni kumman hajun, on tuo vanhan veden valuminen kaivoon. Tänään tyhjensin kaivon kolme kertaa. Jos vesi vaihtuu riittävästi, hajun kai pitäisi lähteä. Jos se huomennakin vielä haisee, en kyllä keksi missä on vika. Ainahan kaivon voi desifioida tai sinne voi heittää kalkkikiveä, mutta oleellista tässä on: mitä ihmettä tapahtui?

Eilen kysyimme saman kysymyksen myös autossa Prisman pihassa. Funkkis ei vain äkkiseltään käynnistynyt! Startista ei kuulunut pihahdustakaan. Olimme jääneet auton kanssa vieläpä kätevästi keskelle roskienkierrätyspistettä. Kun nostin nokkapellin ylös ja näytin avuttomalta, viimein joku mies kysäisi, onko joku hätänä. Hän auttoi minua ja Kallea työntämään funkkista hieman eteenpäin ja yritimme käynnistää autoa vauhdissa. Mutta parkkipaikalla ei ollut tarpeeksi tilaa, eikä minkäänmoista alamäkeä. Eipä siinä auttanut kuin soittaa hinauspalveluun. Onneksi otin vakuutukseeni myös hinauspalvelun. Nuori ja hieman ujo jamppa saapui autollaan alle kymmenessä minuutissa. Kiertelimme hinausautolla funkkiskyydissä parit lähikorjaamot - yhdessä oli parin viikon jonot korjaukseen, mutta naapuriliikkeestä saimme ajan seuraavaan päivään. Olin toivonut pääsevämme heti korjauttaan pirssin, sillä meillä ei ollut mitään kyytejä kotiin.

Tulipahan testattua liftaamista! Suomessa olemme hyvin harvoin liftanneet ja usein olemme kuulleet kauhutarinoita siitä, kuinka vaikeaa se on. No, nyt ei ollut vaikeaa. Olimme vasta kävelemässä kohden bussipysäkkiä, kun jo kokeeksi nostin peukaloni pystyyn ja heti toinen auto pysähtyi. Meillä oli uskomaton tuuri, sillä autoilija oli menossa Oraviin eli ajamassa 400 metrin päästä mökkimme ohitse. Tämäkin pirssi oli kuulema huonossa kunnossa ja sen huomasikin, sillä koko vaihdekeppi tärisi holtittomasti. Olisi jo ollut kohtalaisen koomista jäädä toisen kerran auton tienvarteen hylkäämäksi. Kuski manailikin, kuinka pirssiä sai jatkuvasti korjata ja meillä löytyi siitä mukavasti yhteistä puheenaihetta, kun purimme turhautumistamme näihin kotteroihin. Jos saisin murjuni joskus vielä asuttavaan kuntoon, voisin hyvin elää täällä niin, että kävisin välillä liftaamalla kaupassa, välillä pyörällä ja ehkä satunnaisesti bussillakin. Kuski tiesi että jopa kesäaikaan meillepäin menee pikkubussi kerran päivässä. Talviaikaan koululaiskyydit kulkevat useamminkin. Vaikka julkinen liikenne olisi kuinka kallista, tai panostaisin kunnon sähköpyörään, mikään ei voita jatkuvasti hajoilevan auton kuluja.

Pyykit jäi pesemättä, aittamaalit ostamatta, juomavedet hakematta ja ruokaakin saatiin vain hyvin maltillisesti kiitos pakumme tempauksen. Emme viitsineet ostaa paljon ruokaa, koska ajattelimme joutuvamme mahdollisesti kävelemään pitkästi. Pyykinpesun kanssa olen säästellyt, kun olen ajatellut oman pyykkikoneeni toimivan tuotapikaa. Saapi nähdä, ehdinkö tänäkesänä saada juoksevaa vettä! Tällä hetkellä tosin olisin tyytyväinen jos kaivon raikkaus vain palautuisi! Korjaamolta soitettiin tänään, että olivat kiristelleet johtoja ja nyt paku taas käynnistyy. Pelkistä johtojen kiristelyistä he pyysivät 80 e. Huomenna lähdemme pyörillä hakemaan pakumme. Tällä hetkellä meillä ei ole edes kovin luotettavia pyöriä - pitää Oulusta tuoda - joten vähän hirvittää päästäänkö niillä korjaamolle asti. Ei auta kuin nakata pyörä tienvarteen ja liftata taas jos kulkupelit kiukuttelee. Toivonmukaan saamme huomenna keskusta asioita hoidettua. Rempat vähän seisovat paikoillaan, kun ei ole tarvikkeita. Pari päivää sitten hain vanhaa puimalan seinälautaa, josta myyjä pyysi 2,5 euroa metriltä, koska siinä on pinnassa kaunis 70-vuoden tuulen tuiverrus. Tästä kauniista tuulen ja auringon syömäjäljestä huolimatta, sain laudat lopulta aivan kohtuu hintaan. 30 e maksoin lastista, jolla korjasin kuistin ikkunanpielet ja lautaa hieman jäikin, tosin ei tarpeeksi kuistin päätyyn.

Tänään purin kuistin toisesta päästä lahon kopin, joka oli tehty vesiputken suojaksi. Koppi oli niin täynnä villaa ja tyroksia, että se oli estänyt takimmaista seinää hengittämästä ja alimmat laudanpäät olivat täysin lahoja. Irrotettuani nämä laudat, huomasin kuistista puuttuvan varsinaisen kivijalan. Kuisti lepää paksujen maanvaraisten parrujen päällä. Parrua on paljon ja osa näyttää vielä terveeltä, mutta miksi ihmeessä kuistissa ei ole kunnon perustuksia? En nyt vielä nähnyt joka paikkaan tuonne ahtaaseen välikköön, joten voi tietenkin olla että jokin lauta tukeutuu kiveen, mutta nurkassa ei ainakaa ollut kiveä. Nyt en tiedä mitkä lahovauriot jättäisin koteloitumaan - Panu Kailan mukaan kaikkea lahoa ei tarvitse purkaa kunhan on poistanut lahon syyn ja tila pääsee kuivumaan - ja mitkä repisin irti tai yrittäisin korvata terveellä puulla. Kun kengittäjät tulevat 17 päivä, he voisivat ehkä hieman nostaa kuistiakin ja sittemmin voisin tunkea isoja kiviä edes muutamiin kohtiin parrujen ja maan väliin.  

Kalle laitteli parafiiniöljyä vielä toiseen otteeseen saunanlauteisiin. Sauna on nyt aivan saunomiskuntoinen, vaikka muurahaiset kyllä edelleen jyrsivät sitä yhdeltä sivulta ja ei saunassa kovin kuuma tule, sillä välikatto kaipaisi lisää eristeitä. Pukuhuoneeseen tein penkin vanhan ulkohuussin ihanan pinkeistä laudoista - niistä mitkä olivat säilyneet terveinä ja samoista laudanpätkistä virittelin hyllyjä luonnonnarun varaan. Vilvoittelupenkin saunan eteen rakensin vanhasta ulko-ovesta. Tuo vanha puuovi oli mahtavan jykyvää tekoa, täyttä puuta ja siinä oli kivasti lukuisia eri maalikerroksia päällekin. Kun rapsutin pahimmat hilseilevät maalit pois, ovesta tuli varsin värikäs; sinistä, vihreää ja vanhaa punamultaa. Olisin tahtonut siihen jonkin lakan päälle, että se olisi korostanut kiillollaan värisävyjä, mutta paneelilakassa sanottiin "ei suositella huonekaluille," joten mietin sisältääkö se jotain liiallisia myrkkyjä. Kaikissa näissä Huomaneilta perimissäni maaleissa on kyllä kunnon myrkkyjä; homeenesto aineita yms. Silti olen piheydessäni käytellyt niitä. Kuistin ikkunanpuitteetkin maalasin sattumalta löytämälläni valkoisella kosteisiin sisätiloihin tarkoitetulla maalilla. Itse talon ikkunoita en uskaltaisi maalata tuolla, sillä on tiedä yhtään, miten puu reakoi tuollaisen maalin sisällä; hengittääkö se tarpeeksi? Kylmässä kuistissa se kuitenkin menee ja kaikki ikkunatkin olivat varastosta löytämiäni, joten ei niissä mitään menetä jos eivät kestäkään. Uskoisin maalin kuitenkin muutamia vuosia toimivan. Aittaan yritän laittaa jonkun käytettynä ostetun, mutta jo valmiiksi siistin ja kunnostusta tarvitsemattoman ikkunan. Pari lupaavaa vaihtoehtoa olen torista löytänyt. Koska aitta on uusi ja syrjässä muista rakennuksista, siinä ei välttämättä tarvitse lähteä tavoittelemaan vanhaa ilmettä, vaikka toisaalta vanha pieni ruutuinen ikkuna olisi aivan mahtava jos sellaisen jostain löytäisi hyväkuntoisena ja halvalla. Rautavithrillä ajattelin aitan kuitenkin maalata, sillä haluan luonnollisen puunsuoja-aineen ja vähittäinen harmaantuminen on jotenkin hauska ajatus.  

Saa nähdä ketä saan vielä yllätystalkoolaisiksi! Vain yksi omien vanhempieni lisäksi on ilmottautunut. Tosin tänään eräs naapuri laittoi viestiä, että hän voisi ehkä tulla, mikä oli kyllä hienoa. Sinänsä ehkä hyväkin, ettei yöpyjiä lopulta ole sankoin joukoin tulossa, koska faciliteetit ovat talollani edelleen niin onnettomat. Olisin nyt kuvitellut että minulla tässä vaiheessa olisi jo ollut juokseva vesi, mutta ei. Niinpä ei tietenkään ole kunnon vessaakaan ja jos kaivovesikin on nyt saastunut - ainakin tilapäisesti - jopa saunominen voi olla hankalaa. No, tästä ei kai voi olla suunta kuin ylöspäin? Huomenna jos auto kestää, kiertelemme vesipumppuliikkeitä ja yritän ostaa mahdollisimman tehokkaan pumpun. Sitten pitää taas saada putkimies kiinni - hänellä oli kuulema paljon kiireitä. Tai ehkä voin yrittää löytää toisen putkimiehen. Osaisiko joku lukijoistani suositella?