Funkkis eli pakettiautomme kulkee kuin unelma, vaikka saimme ammattikoululta käteemme kuolemantuomiota tarkoittavan yhdeksän kohdan listan. Jollain pyhällä hengellä kai se kulkee! Jos vilkasenkin tuota listaa, joka sattuu olemaan pöydälläni, tuntuu täysin käsittämättömälle, että auto ylipäätään liikkuu. Takajarruputki vuotaa, moottorissa öljyvuoto, jarruletkut uusittava, pakoputkistossa halkeamia, etuiskarit uusittava, takapyöränlaakerit uusittava jne. Sanoimme ei kiitos potentiaaliselle tonnin laskulle ja haimme funkkiksen kotiin saattohoitoon. Se saa vielä viimeisinä elinpäivinään maksella velkaansa meille. Sitä on kuitenkin jo aiemmin korjailtu useammalla satasella ja nähtävästi pakun eteenpäin myynnistä ei tule saamaan enää kuin lämpimän kädenpuristuksen. Jollekin "tee se itse" miehelle, jolla on oma autonkorjauspaja se saattaa olla vielä hyvä löytö ja hän ehkä saa siitä vielä auton kasattua, mutta meidän voimamme eivät riitä Funkkiksen uudelleen henkiin puhaltamiseen, koska taloni syö kaiken huomioni ja ennen kaikkea rahalliset varani.
Onneksi auto on nyt kuitenkin päättänyt pistää parastaan vielä viimeisinä viikkoinaan ja kuljetti taas tänään meidät ja peräkärryllisen roinaa kaatopaikalle. Mitään kovin uutta ja mullistavaa tänne ei siis kuulu: edelleen pihan raivausta. Tosin olemme aloittaneet myös muita projekteja, kuten saunan kunnostuksen. Homeinen sauna on nyt purettu hirsipinnalle, kuten naapurin remppareiska suositteli. Mukavaa kun täällä aina pyörähtää näitä remppataitureita niin saan heti aina kysäistä heidän neuvojaan. Samantien, kun joku saapuu tontilleni kuskaan hänet saunaan, kuistille, kaivolle tai tutkailemaan lahonneita hirsiä, kysyen hänen mielipidettään. Naapuri oli sitä mieltä, ettei saunan välikatto ole pahoin vaurioitunut, koska lankut ovat kuitenkin aivan kovia. Itse olen vielä kahden vaiheilla pitäisikö nekin vaihtaa, koska niissä on kuitenkin pintakosteusvaurioläikkää ja niihin on mahdollisesti tarttunut homeen tuoksu. Myönteistä saunan suhteen on ollut, että suurin osa hirsistä näytti lasivillan alta paljastuessaan aivan kuivilta. Saunan sisäseinään oli pistetty ensin ohut puukuitu levy, lähes pahvintapainen ja sen jälkeen sekä lasivillaa että sahanpurua sekaisin. Taas näitä ihmeellisiä ratkaisuja! Vielä oudompaa oli, että välikatossa heti puulankkujen jälkeen oli muovia ennen villaa. Tuollainen muovihan bloggaa kaiken saunasta nousevan kosteuden lankun ja itsensä väliin. Seinissäkin oli ikkunan alla muovipintaa, mutta ei onneksi muualla. Perusteellisesti saunalla kyllä oli rakennettu: pitkiä nauloja ja aivan vieriviereen, paljon seinäkoolauspuita ja kaikki tukevaa tekoa. Varmasti nämä rakentajat ovat olleet periaatteessa tosi käteviä käsistään, mutta eivät kuitenkaan ole jaksaneet perehtyä eri materiaaleihin, siihen mikä on saunaan sopivaa. Kiukaan vieressä oli suoraan hirsiseinään muuratuu tiilejä torniksi ja tiilit olivat lähteneet sortumaan, joten laasti ei varmasti ollut kuumuuden kestävää tai sitten sortumiseen on riittänyt syyksi vain se, että torni oli kiinni hirressä.
Eihän mekään Kallen kanssa remontoinnista juuri mitään tiedetä. Meillä menee tuskaisen kauan aina, kun ryhdymme johonkin projektiin ja ensin selvittelemme, kuinka se tehdään. Esimerkiksi saunassa keskeltä seinää olivat pari hirttä lahonneet pinnastaan. Tiesin teoriatasolla, että siihen voisi tehdä pintasalvoksen. Mutta vuollako seinä sopivaksi puupaikalle vai vuollako itse lankku sopivaksi seinäaukkoon? Teimme vähän kumpaakin - vuorotellen veistimme kirveellä seinää ja välillä paikkapalasta. Kuin ihmeenkaupalla saimme alimman palikan sopimaan suhteellisen tiiviisti vanhaan seinään kiinni, mutta ylimmän paikkauksen ja seinän väliin jäi kyllä kunnon ilmarako. Paikkaus näyttää ulkonäöllisesti olevan ok, mutta ei se kyllä kovin paljon hirttä tue. Siinäkin meillä on usein valinnanpaikka: tehdäkkö hyvännäköistä jälkeä vaan pelkästään kestävää ja toimivaa? Emme useinkaan saa näitä arvovalintoja ujutettua samaan pakettiin. Kallen mielestä kaiken pitäisi olla aina siistiä jälkeä, kun taas minulle riittää pelkästään järkiratkaisukin, vain jollain tapaa toimiva. Mottoni on "hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä." Parasta siis on vain lähteä tekemään ja puuhastelun lomassa koittaa keksiä, miten tehtävästä parhaiten suoriutuisi.
Mökkini on suojeltu merkinnällä SR. Kun yritin kysellä Savonlinnan rakennusvalvonnasta, mitä kaavamerkintä tarkemmin määriteltynä tarkoittaa, he laittoivat viestiä "tulemme perjantaina tarkastamaan kohteen." Tarkastus kuullosti pelottavalle! Tänä aamuna pihaani siis pamahti kaksi hyvin tarkastajan näköistä miestä virkamiesmäisinä olemuksineen. He tuijottelivat taloani pää kalleellaan, mutta totesivat hyvin pian "Jos tästä on tulossa parempi kuin tämä on nyt, ei meillä ole asiaan mitään sanomista." He olivat nähtävästi hieman kauhuissaan rakennuksen nykyilmeestä. He lukivat papereistaan, kuinka rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja sen ulkoasun muuttamiseen pitäisi aina anoa lupaa. Tällaista lupaa ei kuitenkaan oltu muistettu anoa vanhan kuistin muuttamiseen ja uuden rakentamiseen. Luulen, ettei edellinen omistaja paljon piitannut historiallisista arvoista. Niimpä minä saan nähtävästi hyvinkin vapaat kädet rakennuksen suhteen: kuisti on jo sen verran pilattu että suunta voi olla vain kohti parempaa. Yritin tietty miettiä pääni puhki, miten voisin myös hyötyä tarkastajien käynnistä, ettei se olisi vain minuun kohdistuva kuulustelu. Onneksi he eivät tosiaan syyttäneet minua mistään tai olleet muutenkaan kovin tiukkoja ja lopulta käynnistä saattoi olla se hyöty, että sain ihmisen nimen, joka vastaa ELY-keskuksen rakennustenkunnostusavustuksista.
Eilen meillä oli hieman erilainen projekti - vihdoinkin sain keskittää huomioni pihan kasveihin. Paikallinen tuttavamme Tupu tuli avuksemme leikkelemään marjapensaita. Sahalla ja saksilla katkoimme lukuisten mustaherukkapuskien lahonneet ja sammaloituneet alaoksat. Tupu kertoi nauttivansa kyseisestä puuhasta. Hienoa, että hän piti tällaisesta raatamisesta, sillä hommassa meni yli neljä tuntia. Oli kyllä virkistävää, että saimme seuraa pihapuuhasteluun. Kelikin oli mitä loistavin, aurinko paistoi lämpimästi ja koirat nauttivat olostaan peuhaamalla viimeisissä lumihangissa. Bruno täytyi päivän päätteeksi viedä kaivolle pesulle, koska koko sesse oli yltä päältä ravassa kastuttuaan ensin lumessa ja kierrittyään sen jälkeen heinikossa. Tupu kertoi, kuinka tontillani kasvaa paljon vadelmaa. Itse en ollut osannut tulkita noita oksia vadelmaksi. Mahtava uutinen, sillä vadelma on ollut lapsesta asti lempimarjani! Tontin koristevadelma on tosin vähän ikävä tuttavuus, sillä se kuulema leviää helposti joka paikkaan. Pitää varmaan pistää se moottorisahalla matalaksi, sillä puska on jo tällä hetkellä valtavan kokoinen.
Kävimme kaatopaikkakierroksen ohella myös kaupoissa, mutta en osannut tehdä päätöksiä, mitä tarttisin. Tuntuu typerältä maksaa muovisesta kompostista 50-100 e, kun sellaisen voi tehdä itse - jonkinlainen jo pystytettiin muutama päivä sitten. Toisaalta tuntuu turhalta maksaa myöskään huussinpöntöstä 250-500 e, sillä sellaisenahan voi hyvin toimia ämpäri. Kompostoiva huussi on kyllä hieno keksintö, mutta ne eivät silti useinkaan kompostoidu. Meidän mökilläkään huussi ei lähde käymään kuin vasta kunnon hellekeleillä. Ehkä päädyn ostamaan pelkän huussirakennuksen ja laitan sinne pöntön alle perinteisen ämpärin. Olishan vessa, jossa voisi istua kuitenkin aika mukava, etenkin vieraita varten. Vielä meillä ei ole käynyt varsinaisia vieraita, mutta aina tänne joku välillä pamahtaa ja pelkään, että joku vielä joskus tahtoo käydä vessassa. Vessamme ei tällä hetkellä oikein ole esittelykelpoinen! Huomenna Brunolle on tulossa Cockerspanieli kaveri, jonka nimi on myös Bruno. Sovimme Savonlinnan puskaradion kautta koiratreffit, koska Bruno on selvästi ollut yksinäinen. (Eilen hänellä tosin oli pikkuinen Tibetinspanieli kaveri) Kun hain Brunolle koiraseuraa oikein surullisen kuvan kera, Brunon suosio kipusi huippuunsa. Hän sai melkein parisenkymmentä yhteydenottoa!
Pyörähdimme myös katsomassa P Sorsan rakennusliikkeen kattopeltejä. Sorsalla oli varsin kohtuulliset hinnat, mutta silti hirvitti ajatus maksaa vanhaan rakennukseen pistettävistä pelleistä 230 e. Tuo sauna on sellainen mörskä, ettei se välttämättä ansaitse tai tarvitse aivan uusia peltejä kattoonsa. Pitää vielä harkita. Katto ei lopulta edes vuoda kuin parista kohdin ja ylärakenteet ovat onneksi säilyneet aivan kuivina. Jos paikkaisi ainoastaan nuo kohdat mistä pellit ovat siirtyneet? Tältä tontilta kyllä löytyy vanhaa peltiä, se on asia mitä tänne on filmivanerin ohella hamstrattu rutkasti. Tuleehan näitä kuluja, vaikka ei ihmeitä ostaisikaan. Sähkömies kustansi 170 e ja Muhosen virma 176 e, vaikka Muhosen palvelu kävi vain toteamassa kaivon olevan pilalla. Mitenhän tuon kaivoasiankin kanssa etenisi? En uskaslla siihen enää mitätahaansa firmaa pyytää, koska on vaarana, kuinka he vain toteaisivat saman kunnostuskelvottomuuden. Vesiosuuskuntaan liittyminen maksaisi kuitenkin vähintään 3500 e, joten uuden rengaskaivonkaivaminenkaan tuskin tulisi tuota kalliimmaksi. Isompikin kaivonkunnostusprojekti maksaisi tuskin yli 2000 e jos vain löytäisin tekijän siihen.
Terveyteni on viime aikoina ollut varsin hyvä. Nyt sen vasta huomaan, kun iski kunnon keliakia kivut. En tiedä yhtään mitä väärää olen syönyt, ehkä vahingossa leivänmuruja, pitäisi keskittyä paremmin keittiöhygieniaan, mutta se on vaikeaa ilman juoksevaa vettä. No, hyviäkin uutisia on viimepäivinä ollut: hirsien kengittäjä kävi pyörähtämässä ja nutupaja ehkä ehtisi kesänaikana tehdä alimpien hirsien vaihdot, rakennustarkastajat olivat leppoisia, kelit ovat olleet keväisiä, tontilla on jo paljon vähemmän roskaa kuin tänne tullessani, kyykäärmeitä ei ole vieläkään näkynyt, olen tilannut imuauton tyhjentämään likakaivot, Bruno on alkanut pysymään hyvin tontilla vapaana ilman pyrkimistä tielle yms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti