Eilen kävi naapurin Pepe siirtelemässä puukasoja, tänään imuauto tyhjentämässä kaivoni. Tuntuu, että eniten tapahtuu, kun käyttää ulkopuolista työvoimaa. Oma aikani vain valuu jonnekin pohjattomaan tiimalasiin ja asiat nytkähtelevät eteenpäin kuin ruosteiset rattaat.
Tänään aamulla Kalle olisi halunnut mennä pelastamaan puukasoja, mutta aloitimme saunasta. Ajattelin kerrankin priorisoida, sillä sauna olisi yksi kiireisimmistä projekteista ja edellinen päivä oli mennyt grillipaikan parissa, mikä taas ei olisi ollut millään tavoin kiireinen. Ajattelin, että jos vain vähän rapsuttelisimme seiniä teräsharjalla puhtaiksi ja lakaisisimme lattian roskasta, voisimme tehdä lattiaan ensimmäisen kerroksen betonivalua. Mutta irtonaista eristevillaa vain löytyi ja löytyi edelleen seinistä, lattian vanha betoni vaati kuorintaa - moukaroin vain pahimmin haljenneita kohtia - ja kiukaan viereinen tiiliseinä piti purkaa. Ei aikaakaan, kun oli jälleen ruoka-aika ja en ollut taaskaan edistynyt saunalla ainaista siivousta ja purkua pitemmälle. Kallen henkeä alkoi ahdistamaan pölyt ja homeen tuoksu sen verran, että hän siirtyi rakentamaan polttopuille uutta suojaa.
Ostin saunaa varten pienen tohon. Jossain remppapalstoilla oli vinkki, kuinka pintojen polttaminen tuhoaa hometta, siis jos kyseessä on vain pintavaurio. En ole vielä kokeillut, mutta ainakin vesipadan sekä kiukaan muurauksia voisi tohotella. Puuosien kanssa saa olla erittäin varovainen jos niitä tohottelee. Saunaprojektissa pitäisi vielä: laittaa uudet kattopellit, vaihtaa muutama sisäkaton lauta, laittaa välikattoon pois revittyjen villojen tilalle puukuitulevyä, muurata piippu osittain uusiksi, tehdä lattian betonivalu, tehdä kiukaan ja hirren väliin jokin kuumuutta kestävä seinä - varmaan kahitiilistä - ja hankkia pari uutta ovea. Helpommalla olisi hankkinut uuden saunan! Mutta ei kuitenkaan halvemmalla. Tässä projektissa eniten maksaa peltikatto - kaikki pellit noin 100-300 e, rippuu ostanko vanhaa vai uutta peltiä. Saunan ja pesuhuoneen lisäksi ulkorakennuksessani on halkovaja ja hyvin likainen varasto. Ulkorakennuksen katto pitäisi piakkoin uusia jokatapauksessa jos rakennuksen aikoo säilyttää, joten en oikeastaan voi laskea noita peltikuluja pelkästään saunan kuluiksi. Puhtaita saunan kuluja ovat olleet toistaiseksi vain laastit, joista lattiavalu maksoi 30 e ja muurauslaasti 5 e. Ovet tulevat maksamaan käytettyinä noin 50 e. Saunanlaudepuut noin 40-60 e, kahittilet korkeintaan 5 e, puukuitulevyjä löytyy varastostani, mutta jos ostan lisää kuluja kertyy korkeintaan 30 e. Vaikka yllättäviä lisäkuluja vielä ilmaantuisi, sanoisin selviäni ehdottomasti alle 500 e. Tynnyrisaunat maksaisivat vähintään 2000 e ja kunnon hirsisaunat jopa 5000 e. Säästöä siis tulee korjaamalla vanhaa, mutta se ei kyllä ole helpoin tie! Uuden rakentamiseenkin, ainakin jos kokoaisi valmiista hirsistä, menisi varmasti vähemmän työtunteja!
Hirveät kelit! Lounaan jälkeen olisin mennyt suunnittelemaan lattiavalua, mutta taivaalta putoili isoja raekimpaleita. Ilma oli niin hyinen, ettei hanskoitta olisi tarennut. Hanskat kädessä taas en oikein osaa työskennellä - eilenkin grilliä muuratessani sormeni olivat aivan laastissa, kun tykkään konkreettisesti tehdä käsin. Siispä minulla oli hyvä tekosyy siirtyä muihin projekteihin - sauna ei ole mikään kovin mieleinen kohde. Jostain syystä pidän muurauslaastista! Ehkä siitä tulee hieman savityöt mieleen - lapsena ja nuorena harrastin taidekäsitöitä. Olen sekoittanut laastia onnistuneesti keittiötehosekoittimen vispilällä, jonka olen liittänyt porakoneeseeni. En katso koskaan mitään mittasuhteita pussin kyljestä vaan nakkaan vain laastia pikkuhiljaa veden sekaan ja arvioin koostumuksen paksuuden. Nyt muurailin pönttöuunin vierustaa ja jatkoin kaakelilaattasommitelmaa. Tein yksinkertaista salmiakkikuviota mustista laatoista - minun on pitänyt vähän hillitä liikaa luovuutta, ettei jälki ole liian rönsyilevää. Sisustuksessa kuitenkin tietty yksinkertaisuus ja harmonia miellyttää silmää. Saatan nauttia erikoisten koristusten yms teosta, mutta jälkeenpäin en kuitenkaan jaksa katsella niitä, niissä alkaa jokin häiritsemään.
Huomenna Brunolla on koiratreffit. Laitoin meidän sesselle seuranhakuilmoituksen Savonlinnan puskaradioon ja hän sai lukuisia vastauksia. Muutama päivä sitten Bruno leikki metsäautotiellämme Cockerin kanssa, jonka nimi oli myös Bruno. Uskomaton sattuma! Nyt olemme menossa Nätkille tapaamaan hauvelia, joka on myös supersosiaalinen ja kaipailee kovasti hippasleikkiseuraa. Huomenna siis suuntaamme ensin väsyttämään Brunon, sitten kauppaan ja uimaan ja viimeisenä olisi tarkoitus hakea vanhoja hirsiä Kerimäen suunnilta. Näin torissa ilmoituksen korvaushirsistä ja otin yhteyttä, koska niitä on kuulema vaikea löytää Savonlinnan suunnilta. Kengittäjä Nutupajalta - soiteltiin tänään - sanoi hänellä olevan vain lyhempiä hirsiä, mutta ei yli 3 metrisiä. Hieno uutinen oli, että kengittäjä pääsisi kumppanineen luultavasti jo toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa uusimaan lahottajien syömät hirteni. Mitenhän pystyttäisiin säilömään korvaushirret? Entä nostelemaan niitä jos ne ovat 5 metrisiä? Pitäisi säilöä ne hieman paremmin kuin edellinen omistaja on tehnyt, sillä vanhat hirret epämääräisissä kasoissa tontillani ovat yhtä sahanpurua ja edes Pepe traktoreineen ei pystynyt siirtämään niitä. Uskaltaisinkohan yrittää polttaa hirsikasat, vaikka ne ovat kohtalaisen lähellä mökkiäni?
Eilinen grillinrakennus oli hauskaa puuhaa. Koristelimme paikan lopuksi reissuista tuomillamme eri maiden kolikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti