Eilen tein huolestuttavia havaintoja. Vasta eilen lumikasat talon seinustoilla olivat sen verran sulaneet, että pääsin kunnolla tutkailemaan hirsiä. Olin ostotilanteessa vain luottanut vaistooni: jämäkästi näyttää seisovan talo. Toisaalta olin myös nojannut siihen, että koska halvalla saan talon, tietenkin tässä on paljon vikoja ja korjattavaa. Alusta asti päätin asennoitua niin, että olisin myönteisesti yllättynyt jokaisesta toimivasta asiasta. No, tähän asti niitä ovat olleet lähinnä kodinkoneet, kuten hella ja jääkaappi. Niin, siis hirret...Ne olivat ulospäin vaikuttaneet jämäköiltä, mutta eilen niitä kunnolla piikillä painellessani, piikki upposi suoraan läpi. Vähän rapsuttelin ja hirsi oli useista kohdin ainakin puoleen väliin täysin laho.
Olin olettanutkin tällaisen lahovaurion piilevän mahdollisesti yhdessä nurkassa, koska sen päälle oli naulattu vanha puuovi. Ovi on nähtävästi tukemassa lahonneita alahirsiä. Ikävämpi yllätys kuitenkin oli, että kierrellessäni taloa, alimmat hirret olivat lähes kauttaaltaan huonossa kunnossa! Etupihan puolelta, missä on pirssimme parkkipaikka ja, josta talo on korkeimmillaan, en löytänyt varsinaista lahoa, mutta silti muutamia hyönteisten lentoaukkoja. Tienpuoleinen sivu taas oli kauttaaltaan välillä enemmän ja välillä vähemmän pehmeä. Tuolla sivulla on ollut paljon pieniä heinänkorsikasveja lähes talon sivuun asti ja iso vaahtera, joka on pudottanut lehtiään aivan talon vierustalle ja varmasti oksillaan varjostanut taloa.
Sillä sivulla, joka on korkeimmalla maan pinnasta, ei varmasti muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta seinää pitkin on kiipeillyt Muratin tapainen kasvi, jonka revimme heti ensimmäisenä päivänämme irti. Tuo kasvi olisi kuitenkin pitänyt irrottaa jo paljon aiemmin. Luulen sen tuoneen sen verran kosteutta, että se on houkutellut Jumi-suvun hyönteisiä. Hirteen on myös aikojen saatossa lyöty suruttomasti kiinni kymmenittäin sähköjohtoviritelmiä, kukkaruukkuja, televisio antenneja yms. Mitkään tällaisista kosteutta keräävistä romuista eivät tietenkään kuuluisi hirren pintaan!
On kyllä ihme, kuinka tämä torppa on vielä pystyssä. Mutta koska se on pystyssä, eikä kellahtanut kumoon, kai sen voi vielä pelastaa? Luulin, ettei mahdollisella kengittämisellä olisi kiire, mutta nyt huolellisen tutkimuksen jälkeen, totean sillä olevan erittäin kiire. Hirressä on varmaan ruskolahoa ja siinä ohella hyönteisiä. Vaikea sanoa, mikä hyönteinen on kyseessä, tuskin Tupajumi, koska se ei siedä pakkasia ja mökki on ollut pitkään kylmiltään, ehkä kysessä on Hirsijumi. Voi olla, että tämän mökin pelastus on nimenomaan ollut kylmiltään olo! Se on ehkä hidastanut hyönteisvaurioiden etenemistä. Nyt meidän lämmittäessä - ainakin tätä yhtä huonetta - ja kevään edetessä, pelkään hyönteisten aktivoituvan.
Panu Kailan Talotohtori kirjaa lukiessa yksi asia tulee hyvin selväksi. Lahovaurioiden ja hyönteistuhojen estoon paras lääke on tuuletus. Ilman pitää kiertää! Olemme siis poistaneet kaikki mahdolliset kasvit talon lähettyviltä, olen pyrkinyt irrottamaan kivijalan pieniä ei-kantavia kiviä ja tekemään ilma-aukkoja (sinänsä käsittämätöntä, kuinka kantavien kivien väliin on myöhemmin työnnetty aivan turhaan pikkukiviä jopa laastia ja yritetty tehdä kivijalasta yhtenäinen. Estetiikkaa vai mitä?) ja Kalle on siivonnut romua pois talon alta. Nämä kaikki ovat varmasti hyviä toimenpiteitä, mutta silti tulee mieleen, kuinka tämä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Nyt on auttamattomasti myöhästä ainakin alempien hirsien pelastamiseksi. Panu Kaila painottaa kirjassaan myös yleistä siisteyttä rakennusten kunnossapidossa. Siinäkin täällä on menty niin metsään kuin voi mennä. Vintillä on varmasti ollut yhtä jos toista makoisaa orgaanista pureskeltavaa hyönteisille ja hiirille, samoin talon alla, ja mikä pahinta piha on täynnä hirsikasoja, jotka ovat tarjonneet varmasti aivan loistavan kasvuympäristön ötököille. Ehkä ötökät ovat aluksi kehittyneet noissa kasoissa ja siirtyneet sittemmin mökkini kimppuun. Aluksi haaveilin jopa voivani rakentaa saunan noista pihahirsistä, mutta vain hirsien pinta on jäljellä, sisältäpäin ne kaikki ovat vain silkkaa sahanpurua. En tajunnut tätä heti, koska hirret olivat jäätyneet toisiinsa kiinni ja vasta eilen pääsin kääntelemään niitä.
No, olen kyllä nähnyt useissa blogeissa, kuinka vielä toivottomampi kuntoisia taloja saadaan pelastettua kuin omani. Rahaa, vaivannäköä ja osaamista se kyllä vaatii. Minun pitäisi löytää jokin yhteistyökumppani! Heti vappupyhien mennessä ohi, alan selvittämään voisinko mahdollisesti saada Museovirastolta tukea, Willanutusta apuvoimia tai jostain jotain vähäistäkin tsemppausta.
Meidänhän ei alunperin pitänyt asua tässä talossa, tämän piti olla puhtaasti remppakohde. Suunnittelin tekeväni minimökin, jotka nyt ovat suurinta huutoa, piha-aitasta. Minun piti saada aitta tontille jo parisen viikkoa sitten. Nyt olisin kipeästi sen tarpeessa, koska en tiedä, kauanko voimme enää asusella tässä talossa. Hyönteistuhot tietenkin etenevät hitaasti: tähän kyseiseen tilanteeseen on varmasti tultu vuosikausien myötä. Sinänsä ei pitäisi hengenhätä olla. Hirsissä on kuitenkin varmasti myös jokin sieni ja jotkut sienet ovat hyvinkin nopeita. Lattiasienestä ei sentään ole vielä havaintoa! (tosin en ole päässyt ryömimään kaikkialle alapohjassa). Sehän voi tuhota mökin täydellisesti muutamassa kuukaudessa.
Mökkiäni on jossain vaiheessa kengitetty yhdestä nurkasta. Harmittaa, ettei siinä vaiheessa ole puututtu ongelmien aiheuttajiin, kuten esimerkiksi olemattomattomiin vesiränneihin, kasvillisuuteen talon lähellä, maaperän kallistuksiin tms. On nähty vaivaa talon vuoksi ja kuitenkin asiat on jätetty puolitiehen. Mikään ei ärsytä enemmän kuin tällainen!
Jos vain osaisin vedellä oikeista naruista, luulisin saavani tukea mökin ulkoiseen remonttiin, sillä tämä on ymmärtääkseni suojeltu kohde. Rakennuskannastamme vain neljä prosenttia on yli satavuotiaita! Taloni on arkkitehtuurisesti omintakainen korkeine kattoineen ja sillä on historia paikallisten metsätyöläisten asuntona 1900-luvun alkupuolella. Se kytkeytyy Suomen vihreän kullan historiaan, puuteollisuudella Suomi on hyvinvointiin nostettu. Itse hirsirakennuksena se kertoo myös suomalaisen hirsirakentamisen perinteistä; hirsien käsinveistämisestä ja taidokkaista hakanurkkasalvoksista. Ikkunat ovat jossain vaiheessa vaihdettu ja kuistia on lisärakennettu, mutta muuten talolla on alkuperäinen ilme. Olen jokatapauksessa suunnitellut purkavani kuistin uudemman rakennelman, joten se palauttaisi rakennuksen lähes entiselleen. Ehkä jostain löytyisi vielä kuvia tai piirroksia, millainen kuistin vanhempi osa on alunperin ollut.
Lopetan nyt näihin hieman masentaviin kuviin:
Olin olettanutkin tällaisen lahovaurion piilevän mahdollisesti yhdessä nurkassa, koska sen päälle oli naulattu vanha puuovi. Ovi on nähtävästi tukemassa lahonneita alahirsiä. Ikävämpi yllätys kuitenkin oli, että kierrellessäni taloa, alimmat hirret olivat lähes kauttaaltaan huonossa kunnossa! Etupihan puolelta, missä on pirssimme parkkipaikka ja, josta talo on korkeimmillaan, en löytänyt varsinaista lahoa, mutta silti muutamia hyönteisten lentoaukkoja. Tienpuoleinen sivu taas oli kauttaaltaan välillä enemmän ja välillä vähemmän pehmeä. Tuolla sivulla on ollut paljon pieniä heinänkorsikasveja lähes talon sivuun asti ja iso vaahtera, joka on pudottanut lehtiään aivan talon vierustalle ja varmasti oksillaan varjostanut taloa.
Sillä sivulla, joka on korkeimmalla maan pinnasta, ei varmasti muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta seinää pitkin on kiipeillyt Muratin tapainen kasvi, jonka revimme heti ensimmäisenä päivänämme irti. Tuo kasvi olisi kuitenkin pitänyt irrottaa jo paljon aiemmin. Luulen sen tuoneen sen verran kosteutta, että se on houkutellut Jumi-suvun hyönteisiä. Hirteen on myös aikojen saatossa lyöty suruttomasti kiinni kymmenittäin sähköjohtoviritelmiä, kukkaruukkuja, televisio antenneja yms. Mitkään tällaisista kosteutta keräävistä romuista eivät tietenkään kuuluisi hirren pintaan!
On kyllä ihme, kuinka tämä torppa on vielä pystyssä. Mutta koska se on pystyssä, eikä kellahtanut kumoon, kai sen voi vielä pelastaa? Luulin, ettei mahdollisella kengittämisellä olisi kiire, mutta nyt huolellisen tutkimuksen jälkeen, totean sillä olevan erittäin kiire. Hirressä on varmaan ruskolahoa ja siinä ohella hyönteisiä. Vaikea sanoa, mikä hyönteinen on kyseessä, tuskin Tupajumi, koska se ei siedä pakkasia ja mökki on ollut pitkään kylmiltään, ehkä kysessä on Hirsijumi. Voi olla, että tämän mökin pelastus on nimenomaan ollut kylmiltään olo! Se on ehkä hidastanut hyönteisvaurioiden etenemistä. Nyt meidän lämmittäessä - ainakin tätä yhtä huonetta - ja kevään edetessä, pelkään hyönteisten aktivoituvan.
Panu Kailan Talotohtori kirjaa lukiessa yksi asia tulee hyvin selväksi. Lahovaurioiden ja hyönteistuhojen estoon paras lääke on tuuletus. Ilman pitää kiertää! Olemme siis poistaneet kaikki mahdolliset kasvit talon lähettyviltä, olen pyrkinyt irrottamaan kivijalan pieniä ei-kantavia kiviä ja tekemään ilma-aukkoja (sinänsä käsittämätöntä, kuinka kantavien kivien väliin on myöhemmin työnnetty aivan turhaan pikkukiviä jopa laastia ja yritetty tehdä kivijalasta yhtenäinen. Estetiikkaa vai mitä?) ja Kalle on siivonnut romua pois talon alta. Nämä kaikki ovat varmasti hyviä toimenpiteitä, mutta silti tulee mieleen, kuinka tämä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Nyt on auttamattomasti myöhästä ainakin alempien hirsien pelastamiseksi. Panu Kaila painottaa kirjassaan myös yleistä siisteyttä rakennusten kunnossapidossa. Siinäkin täällä on menty niin metsään kuin voi mennä. Vintillä on varmasti ollut yhtä jos toista makoisaa orgaanista pureskeltavaa hyönteisille ja hiirille, samoin talon alla, ja mikä pahinta piha on täynnä hirsikasoja, jotka ovat tarjonneet varmasti aivan loistavan kasvuympäristön ötököille. Ehkä ötökät ovat aluksi kehittyneet noissa kasoissa ja siirtyneet sittemmin mökkini kimppuun. Aluksi haaveilin jopa voivani rakentaa saunan noista pihahirsistä, mutta vain hirsien pinta on jäljellä, sisältäpäin ne kaikki ovat vain silkkaa sahanpurua. En tajunnut tätä heti, koska hirret olivat jäätyneet toisiinsa kiinni ja vasta eilen pääsin kääntelemään niitä.
No, olen kyllä nähnyt useissa blogeissa, kuinka vielä toivottomampi kuntoisia taloja saadaan pelastettua kuin omani. Rahaa, vaivannäköä ja osaamista se kyllä vaatii. Minun pitäisi löytää jokin yhteistyökumppani! Heti vappupyhien mennessä ohi, alan selvittämään voisinko mahdollisesti saada Museovirastolta tukea, Willanutusta apuvoimia tai jostain jotain vähäistäkin tsemppausta.
Meidänhän ei alunperin pitänyt asua tässä talossa, tämän piti olla puhtaasti remppakohde. Suunnittelin tekeväni minimökin, jotka nyt ovat suurinta huutoa, piha-aitasta. Minun piti saada aitta tontille jo parisen viikkoa sitten. Nyt olisin kipeästi sen tarpeessa, koska en tiedä, kauanko voimme enää asusella tässä talossa. Hyönteistuhot tietenkin etenevät hitaasti: tähän kyseiseen tilanteeseen on varmasti tultu vuosikausien myötä. Sinänsä ei pitäisi hengenhätä olla. Hirsissä on kuitenkin varmasti myös jokin sieni ja jotkut sienet ovat hyvinkin nopeita. Lattiasienestä ei sentään ole vielä havaintoa! (tosin en ole päässyt ryömimään kaikkialle alapohjassa). Sehän voi tuhota mökin täydellisesti muutamassa kuukaudessa.
Mökkiäni on jossain vaiheessa kengitetty yhdestä nurkasta. Harmittaa, ettei siinä vaiheessa ole puututtu ongelmien aiheuttajiin, kuten esimerkiksi olemattomattomiin vesiränneihin, kasvillisuuteen talon lähellä, maaperän kallistuksiin tms. On nähty vaivaa talon vuoksi ja kuitenkin asiat on jätetty puolitiehen. Mikään ei ärsytä enemmän kuin tällainen!
Jos vain osaisin vedellä oikeista naruista, luulisin saavani tukea mökin ulkoiseen remonttiin, sillä tämä on ymmärtääkseni suojeltu kohde. Rakennuskannastamme vain neljä prosenttia on yli satavuotiaita! Taloni on arkkitehtuurisesti omintakainen korkeine kattoineen ja sillä on historia paikallisten metsätyöläisten asuntona 1900-luvun alkupuolella. Se kytkeytyy Suomen vihreän kullan historiaan, puuteollisuudella Suomi on hyvinvointiin nostettu. Itse hirsirakennuksena se kertoo myös suomalaisen hirsirakentamisen perinteistä; hirsien käsinveistämisestä ja taidokkaista hakanurkkasalvoksista. Ikkunat ovat jossain vaiheessa vaihdettu ja kuistia on lisärakennettu, mutta muuten talolla on alkuperäinen ilme. Olen jokatapauksessa suunnitellut purkavani kuistin uudemman rakennelman, joten se palauttaisi rakennuksen lähes entiselleen. Ehkä jostain löytyisi vielä kuvia tai piirroksia, millainen kuistin vanhempi osa on alunperin ollut.
Lopetan nyt näihin hieman masentaviin kuviin:
 |
| Tämä ja muut puut lähtivät nyt pois mökin lähettyviltä |
 |
| Revin pienempiä kiviä pois talon reunastalta ja avasin ilma-aukkoja ja Kalle kaatoi moottorisahalla pusikkoa P.s Myönteisenä lopetuksena: Käytin täällä sähkömiehen ja hän purki pois muutamia viritelmiä ja teki valmiiksi keskenjääneet sähkörakennelmat. Nyt ovat sähköasiat järjestyksessä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti