Roope Lipastin kirjassa "Linnan juhlat" on lukuisia hienoja sitaatteja.
Esimerkiksi "Ei maailmassa ole muuta hankalaa kuin toiset ihmiset ja oma mieli. Kaikki muu hoituu kyllä , ruuvimeisselillä tai kuusiokoloavaimella, näppäimistöllä tai sukkapuikolla. "
Tai vaikkapa "...Uudessa elämässäni piti joka päivä, tai edes joskus, tehdä loikka tuntemattomaan. Jos aina valitsee turvallisesti, huomaa lopulta nukkuvansa pyöräilykypärä päässä ihmisen vieressä, jolla on pelastusliivit yllään"
Eräänlainen loikka tuntemattomaan tämä minun talon kunnostusprojektinikin on. Se on edennyt nyt lähinnä tavaroidenhaalimisrintamalla. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa aluksi työkaluja, mutta silllä saralla olen hankkinut vain vatupassin, pienen sorkkaraudan ja nippusiteitä, sen sijaan olen ostanut hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä kodintavaroita, kuten suihkuseinän, haitarioven, jauhesammuttimen ja pimennysverhon. Välillä olen löytänyt itseni raahaamasta aurinkotuolia tai muita löytöjä nietosten keskellä pyörällä, sillä kovilla pakkasilla en ole uskaltanut autoa käynnistää. Luulen, että joudun lopulta nöyrtymään ostamaan Savonlinnasta suurimman osan työkaluista. Täältä yli 400 kilomerin päästä on vaikea hahmottaa, mitä lopulta mökilläni tarvitsen ja en tahtoisi ostaa mitään turhaa. Onneksi sain isältäni muutamia sähköisiä työkaluja, kuten jyrsimen, ja käsikäyttöisiä moninaisista lenkeistä ja pulttiavaimista lähtien minulla on jo ennestään sotkuisessa siivouskomerossani, josta ei pysty enää ovea aukaisemaan ilman, että jotain tipahtaa niskaan.
Kuvan mukainen työjuhta tuli hankittua. Heti ensimmäisen pitemmän ajomatkan jälkeen saimme viedä sen korjaamolle ja vaihdattaa kokonaan uuden laturin. Nyt alan ymmärtää, miten ihmisille ilmaantuu niitä mystisiä laskuja! Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset manailevat yllättävien laskujen putoilua postilaatikosta. Eikö sitä nyt pysty olettamaan, mitä laskuja on tulossa ja eihän ihmiselle niitä jatkuvalla syötöllä tipahtele? Mutta kyllä vain saattaa tosiaan sadella rahanlypsämislappusia jos vain omistaa asioita. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän rahaa kuluu. Omistamisesta pitäisi löytää porsaanreikiä. Pitäisi olla ovelampi kuin järjestelmä. Jos haluaa talon, se pitäisi varmaan salassa rakentaa jonnekin maakuoppaan lapin erämaahan. Jos taas haluaa härvelin, jolla pääsee liikkumaan nopeammin ja keveämmin kuin pelkillä jaloilla, pitäisi itse rakentaa. Ehkä jokin sähköinen vempain, joka olisi sähköpyörää isompi, mutta ei kuitenkaan muistuttaisi autoa ja rinnastettaisiin laillisesti keveisiin kulkuvälineisiin.
Onhan se järjetöntä, että ostaessamme reilun tonnin pakun, autoveroon ja vakuutukseen meni yhteensä saman verran kuin koko auton hinta. Kun taas ostin talon määräalalla, sanottiin, että 1020 euron lainhuudatusmaksu sisältää kaiken eli alue lohkotaan omaksi tontikseen ja saan hienot punaiset tötsät rajamerkeiksi - kyllähän niistä jo tuollainen pikku summa kannattaa pulittaa - mutta kuinka ollakkaan postiluukusta kolahti Maanmittauslaitokselta vielä satasen kirjaamismaksu. Maanmittauskonttorissa minua siis suoraan sanoen huijattiin! Jos jätetään kertomatta maksuista, mitä muuta se on kuin huijausta? No, kyllä minulla talouteni on vielä balanssissa, mutta silti teksi mieli tehdä tietyille kirjekuorille juuri näin, kuten Bruno näyttää mallia.
Tulevaisuudessa pyrin talollani mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Se tarkoittaa kaikkien turhien maksujen eli riippuvaisuussuhteiden karsintaa. Auto on näistä pahin ja uskon kyllä keksiväni jotain sen tilalle, mutta muuton ja remontin ajan täytyy vain yrittää pysyä väleissä sen kanssa. Jos kohtelen sitä oikein ystävällisesti, ehkä se pysyy kasassa. Ihmiset luovat juuri tämänkaltaisia omituisia kiintymyssuhteita pirsseihinsä. Heillä on lausahduksia "se auto ei ole koskaan pettänyt mua." Minun valkoinen lumikuningattereni, joka on nytkin tuolla lumituiskussa kinoksen alla, petti minut jo ensimetreillä, mutta ehkä voin antaa yhden tällaisen hairahduksen anteeksi. Kunhan on varmasti viimeinen kerta!
Biokäymälä olisi siitä mahtava, ettei se kerryttäisi jätevesiä. Jätevesisäiliöhän pitää tietenkin joskus tyhjentää ja putkiauton käyminen paikalla kustantaa maltaita. Toisaalta, kun vesivessat on kerran rakennettu, onko niitä tuhlausta lähteä purkamaan? Vaikea päätös! No, onneksi helpoimpia ja kiireellisimpiäkin projekteja on ensin edessä ennen kuin vessoista tarvitsee päättää. Toimintasuunnitelmani on.
1. Piipun korjaus. Laastia vintillä sijaitsevaan piipunhormin reikään.
2. Kaivo kuntoon. Lietteet pois kaivosta ja vesipumpunasennus. Jos vesiä ei saa heti vedettyä talolle asti niin ainakin kantovesi.
3.Perusteellinen siivous, turhat roinat kaatopaikkakuormaan.
4.Katon mahdollisten reikien tarkistus.
5.Huomio lattiaan. Toivoa ja rukoilua, että vanhat lattialankut löytyvät laminaatin alta.
6.Kuistin purku.
Tässä ovat kiireellisimmät työt. Ne eivät ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä, sillä kuistikin pitäisi kylla aika vilkkaasti saada maan tasalle, ettei se kevät ilmojen lämmetessä lähde levittämään mahdollista sienikasvustoa - jotain kuistin pinnassa kukki - muualle taloon.
Tällä hetkellä minulla on ohjelmassa löytää taloni pihaan minulle ja avomiehelleni - hän tulee minulle rengiksi, vaikka ei ole varsinaisesti osallistunut tähän projektiini - väliaikaismajoitus. Jos melko pian alan purkamaan lattioita, itse talon puolella on mahdoton asustella. Raksatukikohdiksi olisi vaihtoehtona aitta, peräkärrymaja, iso seisomakorkeuden mittainen ja vähintään 10 neliön kokoinen laadukas teltta tai työmaakoppi. Uudet aitat ovat hyvin kallliita. Nettihaut saattavat ensialkuun näyttää, että aitan saisi parilla tonnilla, mutta usein siihen tulee useiden satasten kuljetuskulut mukaan ja aina aitat eivät sisällä kaikkea tarpeistoa, kuten kattorakenteita.
Joku vastasi Tori.fi ilmoitukseeni, että voisi rakentaa minulle aitan aivan paikan päällä tuohon pariin tonniin. Mutta hinta on budjettini äärirajoilla ja toisaalta suhtaudun tarjoukseen skeptisesti, rakentamisessa tahtoo aina tulla lisäkuluja, vaikka kuinka hinnasta olisi sovittu. Vanhoja aittoja on siellä täällä Suomea kaupan tonnin luokkaan, mutta ei lähelläkään Etelä-Savoa, joten kuljetusmaksuja tulisi usea satanen. Jollakin oli Torissa mielenkiintoinen viritelmä, niin sanottu pilkkiarkki, joka oli rakennuttu kovalevyistä ja uretaanilevyistä kankaisella sisustuksella ja se oli mainoksen mukaan helppo pystyttää. Pyydetty summa tosin vastasi aikalailla aitan hintaa, joten tuohonkaan ei kannata varmaan lähteä. Odottelen siis, että Etelä-Savon alueelle ilmaantuu edukkaita aittoja myyntiin! Jossain vaiheessa rakennan tontille puumajan - tree house majoitus hyvin suosittua maailmalla - mutta saa nähdä, onko se vielä tämän kesän projekti.
Kuvassa näkyvä etukuisti pitäisi moukaroida matalaksi. Lähtisköhän tuo vain julmasti moottorisahalla? Sähköjohtojen kanssa saa kyllä olla varovainen.
Nämä pönttöuunit ovat taloni parasta antia, joten sellaisen kuvaan on hyvä lopettaa.
Esimerkiksi "Ei maailmassa ole muuta hankalaa kuin toiset ihmiset ja oma mieli. Kaikki muu hoituu kyllä , ruuvimeisselillä tai kuusiokoloavaimella, näppäimistöllä tai sukkapuikolla. "
Tai vaikkapa "...Uudessa elämässäni piti joka päivä, tai edes joskus, tehdä loikka tuntemattomaan. Jos aina valitsee turvallisesti, huomaa lopulta nukkuvansa pyöräilykypärä päässä ihmisen vieressä, jolla on pelastusliivit yllään"
Eräänlainen loikka tuntemattomaan tämä minun talon kunnostusprojektinikin on. Se on edennyt nyt lähinnä tavaroidenhaalimisrintamalla. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa aluksi työkaluja, mutta silllä saralla olen hankkinut vain vatupassin, pienen sorkkaraudan ja nippusiteitä, sen sijaan olen ostanut hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä kodintavaroita, kuten suihkuseinän, haitarioven, jauhesammuttimen ja pimennysverhon. Välillä olen löytänyt itseni raahaamasta aurinkotuolia tai muita löytöjä nietosten keskellä pyörällä, sillä kovilla pakkasilla en ole uskaltanut autoa käynnistää. Luulen, että joudun lopulta nöyrtymään ostamaan Savonlinnasta suurimman osan työkaluista. Täältä yli 400 kilomerin päästä on vaikea hahmottaa, mitä lopulta mökilläni tarvitsen ja en tahtoisi ostaa mitään turhaa. Onneksi sain isältäni muutamia sähköisiä työkaluja, kuten jyrsimen, ja käsikäyttöisiä moninaisista lenkeistä ja pulttiavaimista lähtien minulla on jo ennestään sotkuisessa siivouskomerossani, josta ei pysty enää ovea aukaisemaan ilman, että jotain tipahtaa niskaan.
Kuvan mukainen työjuhta tuli hankittua. Heti ensimmäisen pitemmän ajomatkan jälkeen saimme viedä sen korjaamolle ja vaihdattaa kokonaan uuden laturin. Nyt alan ymmärtää, miten ihmisille ilmaantuu niitä mystisiä laskuja! Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset manailevat yllättävien laskujen putoilua postilaatikosta. Eikö sitä nyt pysty olettamaan, mitä laskuja on tulossa ja eihän ihmiselle niitä jatkuvalla syötöllä tipahtele? Mutta kyllä vain saattaa tosiaan sadella rahanlypsämislappusia jos vain omistaa asioita. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän rahaa kuluu. Omistamisesta pitäisi löytää porsaanreikiä. Pitäisi olla ovelampi kuin järjestelmä. Jos haluaa talon, se pitäisi varmaan salassa rakentaa jonnekin maakuoppaan lapin erämaahan. Jos taas haluaa härvelin, jolla pääsee liikkumaan nopeammin ja keveämmin kuin pelkillä jaloilla, pitäisi itse rakentaa. Ehkä jokin sähköinen vempain, joka olisi sähköpyörää isompi, mutta ei kuitenkaan muistuttaisi autoa ja rinnastettaisiin laillisesti keveisiin kulkuvälineisiin.
Onhan se järjetöntä, että ostaessamme reilun tonnin pakun, autoveroon ja vakuutukseen meni yhteensä saman verran kuin koko auton hinta. Kun taas ostin talon määräalalla, sanottiin, että 1020 euron lainhuudatusmaksu sisältää kaiken eli alue lohkotaan omaksi tontikseen ja saan hienot punaiset tötsät rajamerkeiksi - kyllähän niistä jo tuollainen pikku summa kannattaa pulittaa - mutta kuinka ollakkaan postiluukusta kolahti Maanmittauslaitokselta vielä satasen kirjaamismaksu. Maanmittauskonttorissa minua siis suoraan sanoen huijattiin! Jos jätetään kertomatta maksuista, mitä muuta se on kuin huijausta? No, kyllä minulla talouteni on vielä balanssissa, mutta silti teksi mieli tehdä tietyille kirjekuorille juuri näin, kuten Bruno näyttää mallia.
Tulevaisuudessa pyrin talollani mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Se tarkoittaa kaikkien turhien maksujen eli riippuvaisuussuhteiden karsintaa. Auto on näistä pahin ja uskon kyllä keksiväni jotain sen tilalle, mutta muuton ja remontin ajan täytyy vain yrittää pysyä väleissä sen kanssa. Jos kohtelen sitä oikein ystävällisesti, ehkä se pysyy kasassa. Ihmiset luovat juuri tämänkaltaisia omituisia kiintymyssuhteita pirsseihinsä. Heillä on lausahduksia "se auto ei ole koskaan pettänyt mua." Minun valkoinen lumikuningattereni, joka on nytkin tuolla lumituiskussa kinoksen alla, petti minut jo ensimetreillä, mutta ehkä voin antaa yhden tällaisen hairahduksen anteeksi. Kunhan on varmasti viimeinen kerta!
Biokäymälä olisi siitä mahtava, ettei se kerryttäisi jätevesiä. Jätevesisäiliöhän pitää tietenkin joskus tyhjentää ja putkiauton käyminen paikalla kustantaa maltaita. Toisaalta, kun vesivessat on kerran rakennettu, onko niitä tuhlausta lähteä purkamaan? Vaikea päätös! No, onneksi helpoimpia ja kiireellisimpiäkin projekteja on ensin edessä ennen kuin vessoista tarvitsee päättää. Toimintasuunnitelmani on.
1. Piipun korjaus. Laastia vintillä sijaitsevaan piipunhormin reikään.
2. Kaivo kuntoon. Lietteet pois kaivosta ja vesipumpunasennus. Jos vesiä ei saa heti vedettyä talolle asti niin ainakin kantovesi.
3.Perusteellinen siivous, turhat roinat kaatopaikkakuormaan.
4.Katon mahdollisten reikien tarkistus.
5.Huomio lattiaan. Toivoa ja rukoilua, että vanhat lattialankut löytyvät laminaatin alta.
6.Kuistin purku.
Tässä ovat kiireellisimmät työt. Ne eivät ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä, sillä kuistikin pitäisi kylla aika vilkkaasti saada maan tasalle, ettei se kevät ilmojen lämmetessä lähde levittämään mahdollista sienikasvustoa - jotain kuistin pinnassa kukki - muualle taloon.
Tällä hetkellä minulla on ohjelmassa löytää taloni pihaan minulle ja avomiehelleni - hän tulee minulle rengiksi, vaikka ei ole varsinaisesti osallistunut tähän projektiini - väliaikaismajoitus. Jos melko pian alan purkamaan lattioita, itse talon puolella on mahdoton asustella. Raksatukikohdiksi olisi vaihtoehtona aitta, peräkärrymaja, iso seisomakorkeuden mittainen ja vähintään 10 neliön kokoinen laadukas teltta tai työmaakoppi. Uudet aitat ovat hyvin kallliita. Nettihaut saattavat ensialkuun näyttää, että aitan saisi parilla tonnilla, mutta usein siihen tulee useiden satasten kuljetuskulut mukaan ja aina aitat eivät sisällä kaikkea tarpeistoa, kuten kattorakenteita.
Joku vastasi Tori.fi ilmoitukseeni, että voisi rakentaa minulle aitan aivan paikan päällä tuohon pariin tonniin. Mutta hinta on budjettini äärirajoilla ja toisaalta suhtaudun tarjoukseen skeptisesti, rakentamisessa tahtoo aina tulla lisäkuluja, vaikka kuinka hinnasta olisi sovittu. Vanhoja aittoja on siellä täällä Suomea kaupan tonnin luokkaan, mutta ei lähelläkään Etelä-Savoa, joten kuljetusmaksuja tulisi usea satanen. Jollakin oli Torissa mielenkiintoinen viritelmä, niin sanottu pilkkiarkki, joka oli rakennuttu kovalevyistä ja uretaanilevyistä kankaisella sisustuksella ja se oli mainoksen mukaan helppo pystyttää. Pyydetty summa tosin vastasi aikalailla aitan hintaa, joten tuohonkaan ei kannata varmaan lähteä. Odottelen siis, että Etelä-Savon alueelle ilmaantuu edukkaita aittoja myyntiin! Jossain vaiheessa rakennan tontille puumajan - tree house majoitus hyvin suosittua maailmalla - mutta saa nähdä, onko se vielä tämän kesän projekti.
Kuvassa näkyvä etukuisti pitäisi moukaroida matalaksi. Lähtisköhän tuo vain julmasti moottorisahalla? Sähköjohtojen kanssa saa kyllä olla varovainen.
Nämä pönttöuunit ovat taloni parasta antia, joten sellaisen kuvaan on hyvä lopettaa.
