Lopulta Kalle pääsi opettamaan pojallemme musiikkikasvatusta. Brunolla on selvästi musikaalisia lahjoja - ei tiedä millainen ihmekoira siitä vielä kehittyy.
Yhdistimme pianonhakumatkaan myös Heinäveden turistikierroksen ja kävimme kurkkaamassa Lintulan ja Valamon luostarit. Kuvassa Nunnaluostarin hautausmaan puurakenteinen tyylikäs kappeli.
Kesken matkan googlemapsimme ohjeisti "300 metrin päästä matkusta lautalla." Emme olleet varautuneet tuolla välillä lossikyytiin, joten se oli yllätys. Menimme Heinävedelle Oravin kautta ja tulimme pois Enonkosken reittiä ja kummallakin reitillä tie katkesi vuolaaseen virtaan. Lossit kulkivat onneksi mukavasti. Samantien lähdettiin liikkeelle, kun pirssimme oli kyydissä, eikä jääty odottelemaan lautan täyttymistä, kuten Aasiassa olisi tehty. Tuolla olisikin saanut odotella, sillä saimme omineen ajella pikkuteitä, vastaantulijat oliovat hyvin harvassa.
Parisen päivää sitten muurailimme saunan piippua. Työ sujui mukavasti siihen asti, kunnes olimme jo lopettelemassa ja kaivoimme piipusta pois kankaat, jotka olivat tukkomaisesti estäneet laastia tippumasta piippuun. Yhtäkkiä hormien välinen tiili päätti sortua ja tipahtaa piippuun. Nyt on vaarana, että piippumme on tukossa. Tänään naapuri tahtoi kokeilla sen vetoa ja sytytti pienet tulet muurinpohjapataan: kovasti se savusi, liekki paloi, mutta savu puski sisälle saunaan. Toivon mukaan huono veto johtui vain hormin kylmyydestä, eikä tukoksesta. Pitää huomenna yrittää jollain pitkällä putkella tökkiä piippuun ja tutkailla onko tiili tukkeena.
Äitienpäivän aamu oli hyvin aurinkoinen ja käväisimme sen kunniaksi pienellä luontoretkellä. Bruno nautti metsässä juoksentelusta. Järvet olivat edelleen osittain jäässä!
Kokeilin juoksuttaa mahlaa koivusta, mutta en saanut kuin muutaman tipan pullon pohjalle. Olisikohan edelleen liian aikaista? Kyllä sieltä sen verran tippui, että pääsimme maistamaan tätä terveysjuomaa, mutta vielä vähän köyhät olivat pihaskoivuni antimet.
Olen kyllästynyt käymään Savonlinnan uimahallissa pesulla. On mahtavan rentouttavaa käydä uimassa ja saunassa, mutta sen jälkeen olo on usein liiankin rento, jopa sen verran väsynyt, että unohdan aina puolet ostoksistani. Ennen kaikkea en jaksa tai ehdi enää käydä kaikissa kaupoissa, missä olen suunnitellut. Uimahallietappi vain vie liikaa aikaa! Niinpä askartelin meille metsäsuihkun. Tein pressusta suojaisan nurkkauksen mäntyjen väliin. Lisäsin suihkun kohdalle puuritilän ja nostin pukeutumistason autonrenkaiden päälle hieman ylemmäksi. Renkaiden ja puutason päälle tein myös vaatehyllyn. Pyyhekoukun laitoin rautalangasta puunkylkeen. Kauniilla kelillä tämä on varsin viehättävä suihku! Nyt kävin siellä ilta-auringossa ja kuuntelin käen kukkumista - jäniskin juoksenteli metsän reunassa. Vesi tulee kaivosta ämpärissä ja lämmitän osan siitä sen hellan päällä kattilassa. Jonkinlainen aurinkokeräinlämmitin olisi vedelle mahtava! Senkin jälkeen kun saunamme on joskus valmis, voisi olla hyvä lämmittää vettä aurinkoenergialla. Osaisinkohan itse askarrella yksinkertaisen keräimen ja kuinka hyvin se lopulta lämmittäisi vettä? Ostetuissa keräimissähän on usein varsinainen aurinkopaneeli, mutta olen nähnyt kuvia, kuinka ihmiset Aasiassa tai Afrikassa ovat rakentaneet folion ja suppilon tapaisista materiaaleista vedenlämmityslaitteita ilman mitään korkeampaa teknologiaa.
Näihin pohditoihin lopetan tällä erää. Huomenna saunankattopeltiä metsästämään! Muutama päivä sitten haimme peräkärryllä vanhoja hirsiä, jotka oli purettu 100-vuotiaasta navetasta. Nyt on siis hirret valmiina kengitykseen! Oli niissä kyllä valikoiminen, sillä suurin osa niistäkin hirsistä oli ehtinyt lahota, sillä ne olivat varastoitu kosteikon päälle ja suojattu vain liian pienellä pressulla. Pyörittelimme niitä myyjän kanssa toistatuntia, siirtelimme pinosta toiseen, ja sahailimme moottorisahalla huonompia päitä pois. Lopulta sain kyllä hyvän vaivanpalkan, sillä sain nämä hirsivanhukset erittäin edukkaasti: 50 euron hintaan melkein 20 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti