Olen sen verran laiska kirjoittelemaan, että kerron nyt vain kuvien kautta viime aikojen remonteista ja muista kuulumisista. En täysin hallitse näiden kuvien laittoa tänne, joten pahoittelen otoksien sekalaista järjestystä.
Seuraavassa Alisa maalailee aittaan tulevaa terassitasoa. Laitoimme tämän vanhan oven patioksi aitalle ja lisäksi talonkuistin invaliuskasta koostimme osan kestopuulaudoista uuteen uskoon ja liitimme aitan terassirakennelmaan, jota voisi ehkä paremmin pitää jonkinmoisena porrastasanteena.
Päätimme vihdoin talvisuunnitelmista: pyrimme talonvahdeiksi eri puolille Eurooppaa. Tällaisia kuvia Brunon kera otimme jonkinmoisiksi profiilikuviksi - Koira viestii meidän olevan eläinrakkaita. Nyt meidät on valittu Etelä-Saksaan 13.10 alkaen vahtimaan erästä huvilaa ja kolmea koiraa. Tuo pesti kestää vain viikon, mutta toivottavasti siitä poikii pikku hiljaa myös lisää keikkoja. Olemme nyt jo hakeneet Italiaan, Portugaliin ja Ranskaan, mutta näistä paikoista ei ole kuulunut vielä mitään. Tuonne Saksaan, jonne tulimme valituksi oli tunnin skypehaastattelu ja olimme erittäin ylpeitä, kun meidät valittiin.
Kun pikku-siskoni oli täällä viikon talkoissa, saimme yllättävän paljon aikaiseksi. Suurimpia saavutuksia oli kuistin nosto pois pilareiden päältä ja siirtäminen hirren varaan. Seuraavat kuvat kertovat tästä pitkästä operaatiosta. Kuistin remontissa oleellista oli myös saada järkyttävät filmivanerit pois seinästä. Vanha lauta oli joskus korvattu hirveillä vaneriliuskoilla! Nyt haimme kalliilla hinnalla - kaksi euroa metriltä - Sulkavalta vanhaa tuulen ja sateen harmaaksi patinoimaa lautaa levyjen tilalle päätyyn ja hirren yläpuolelle kuistin eteen.
Tässä levyt irtoavat. Ruuvien kannat olivat niin pyöristyneet, että poralla piti kuluttaa vaneria ja sittemmin vääntää sorkkaraudalla.
Näiden kevytsoraharkkojen varassa kuisti aiemmin lepäsi. Ne eivät olleet aivan niin köykäistä tekoa kuin luulin, sillä niiden sisään olikin valettu betonia. Ne näyttivät vinoon kallistuneina juurikin siltä, että romahtavat koska vain, mutta oikeastaan varmaan olivat suhteellisen kestäviä, mutta oleellista oli niiden ruma taloon sopimaton ulkonäkö.
Vanhojen lankkujen mittailua ja väri arviointia, mitkä kävisivät päätyyn ulkoverhoiluksi.
Sukupuolisesti tasa-arvoinen työnjako: välillä mieskin harjanvarteen lakasemaan ja nainen sorkkarauta kouraan. Tässä puretaan invaliuskan vanhoja koolauksia. Kuistilleni johti vanerista invaliuska, jonka tahdoin pois.
Työmaasta illan hämärtyessä näkee, että jotain siinä on tehty: työkalut levällään ja monenmoista kalikkaa siellä täällä.
Uutta lattiaa kuistin sisäpuolella. Tänään saimme myös tuon vanhan oven päätyyn kiinni. Ovella on hauska tarina, sillä löysin sen naulattuna keskeltä taloni hirsiseinää. Kengityksen yhteydessä ovi poistettiin - sen tarkoitus oli ehkä ollut tukea huonoa lahonnutta seinää. Nyt se on saanut uuden elämän talon päätyovena. Ehkä se on jopa joskus muinoin ollut siinä?
Tässä vielä yksi esittelykuvaksi tarkoitettu räpsy meistä. Tosin kuvasta tuli liian tumma ja epätarkka, joten ei tullut valituksi, mutta on siinä mukavasti vauhtia ja tunnelmaa. Tästä näkee myös, miltä uusi hirsi näyttää kuistin alla. Tuon hirren päälle tuli vielä osittain vanha harmaa lauta. Kivet ovat suhteellisen kevyitä - ei jaksettu käsin nostaa kovin painavia ja Jamssin (vanha pösö) jouset eivät kestäneet - joten pitää ehkä vielä kaataa sementtiä kivien ympärille, ettei routa liikuttele niitä.
Meillä kävi Alisan jälkeen myös muita vieraita. Muusikko-Jouni tuli tyttöystävänsä kanssa iltaa istumaan ja nuotiolla tunnelmoimaan. Löysimme Herajärveä vastapäätä niin hienon nuotiopaikan, että pojat intoutuivat jopa uintireissulle läheiseen saareen asti, vaikka vesi olikin jo hyytävää. Tänään kävimme Kallen ja Brunon kanssa luontovaelluksella, jonka polku lähti noista samoista maisemista ja nousi ylös harjuille. En tiennyt, että tuolla kulkee aivan merkittyjä vaellusreittejä! Kaiken lisäksi sieltä löytyi hyvin viihtyisä laavu.
Mitäs muuta vielä? Alisan kanssa siis ahkeroitiin, mutta vietettiin myös pari turistipäivää: käytiin Punkaharjulla ja Kerimäen maailman suurinta puukirkkoa katsoon. Myös linnassa vierailtiin ja nyt osallistuttiin myös kunnon opastuskierrokselle, jossa oli innostava opas. Kyllä suomalainen museo-osaaminen on maailman huippua!
Syksyn remontteina olisi vielä edessä ainakin ruosteen poisto katosta ja sinkkimaalaus - onneksi vain piipun tienoille. Kuistin portaiden rakennus ja vanhan tuvan sisäkaton tukeminen. Sisäkatto on leivinuunin kohdilta pahasti painunut. En tiedä hyödyttääkö kattoa tukea, mutta ei siitä haittaakaan ole. Nyt saatiin sentään Alisan avustuksella siivottua tuo remppahuone, joka oli täynnä edellisen omistajan remonttitarvikkeita ja lisäksi suoranaista roskaa. Leivinuuni oli tungettu täyteen: tölkkejä, vanhoja vaatteita, muoviroskaa, sanomalehtiä, rikkinäisiä astioita yms. Löysimme ainoastaan yhden asian, jolla voisi olla arvoa: Savonlinnan tehtaan vanhan cocacola-pullon. Keräileeköhän joku näitä? Saapi nähdä mitä vielä saamme aikaan, mutta ei tässä enää mitään hirveän akuuttia onneksi ole. Se on jokatapauksessa kohtalon kädessä pysyykö torppa ensitalven omineen pystyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti