Saunan lattiavalu ja pohdintaa raksatarvikkeiden ekologisuudesta

Sadepäivä. Nyt on hyvää aikaa käydä läpi viimepäivien aikaansaannoksia, koska voi hyvällä omallatunnolla käpertyä pönttöuunin lämpöön. Ulkona sataa niin taivaantäydeltä, ettei pihatöistä tulisi mitään. Ainahan voisin tietenkin mennä saunalle maalaamaan pukuhuoneen seiniä, siistimään välikattoa tai voisin täällä päärakennuksessa lähteä tapetoimaan seinää vanhan tietosanakirjan kuvituksella, mutta pitäähän tätä blogiakin joskus päivitellä.

Isäni ja hänen kaverinsa olivat meillä pari päivää talkooapuna. Teimme saunanlattiaan uutta betonivalua. Käytimme vanhoja työmenetelmiä eli haimme ämpärillä hiekkaa läheisestä hylätystä soramontusta, teimme vanhoista pöytälevyistä ja ovenkarmista pihalle betoninsekoituslaatikon ja sekoitimme laastin pelkällä lapiolla. Itse asiassa Kalle ja Tuomo - isäni ystävä - vastasivat pitkälti muuraushommista ja minä ja iskä yritimme korjata vesipumppuamme. Jo ensimmäisenä päivänä testasimme toimiiko vesiautomaatti, mutta se sylki vedet lattialle ja päättelimme säiliön hajonneen. Jälkeenpäin Kalle vilkasi automaattia tarkemmin ja huomasi säiliön vuotavan vain liitoskohdasta, jossa metallipanta puristaa sitä kiinni. Seuraavana päivänä isäni irrotti säiliön paikoiltaan ja huomasimme tiivisteen venähtäneen. Kuminen tiiviste ei enää millään tahtonut asettua paikoilleen. Keksimme liimata sen silikonilla kiinni. Aluksi näytti, että korjaus toimii, mutta lisätessämme säiliön aivan täyteen vettä, vesi puski jälleen lattialle. Pumppu kyllä hyrräsi hienosti, mutta vesi ei pysynyt sisällä! Myöhemmin illalla huomasin, kuinka pumppu oli kuitenkin hieman jaksanut nostaa vettä, sillä kylppärin lattialle oli ilmaantunut lammikko. Kun joskus vielä ostan uuden pumpun, pitää heti selvittää, mikä putki vuotaa vessaamme. Siellä on joku hyvin mystinen vuoto, sillä märkää ei ollut missään putkissa eikä pöntön juuressa ja silti keskellä lattiaa oli lätäkkö!

Kävimme jälleen ihmettelemässä kaivoa - sitä on kurkittu aina jokaisen mökkivierailijan kanssa. Tuomo totesi "On siinä kyllä kirkas vesi." Olen sikäli ylpeä kaivostani, että vesi tosiaan on hyvin raikkaan näköistä ja tuoksuista. Vettä on voinut hyvin käyttää tiskaamiseen ja peseytymiseen, vaikka pinnalla kelluukin koko ajan irtoroskaa. Mitään selvää suunnitelmaa kaivonkunnostukseen ei taaskaan kehkeytynyt. Viimeaikoina eniten kannatusta on saanut idea, että kaivon sisään laskisi pienempiä kaivonrenkaita. Siinäkin on kuitenkin vielä pari ratkaisematonta kysymystä: kuinka vesiputket saa poikki ja liitettyä uudestaan uusien renkaiden puolelle? Millä voimalähteellä (vinssi ja kolmijalka?) uudet betonirenkaat lasketaan kaivoon?

Kannoimme kiulkaamme pois saunasta ja teimme kiukaan alle uudet perustukset. Kallen ja minun riuhtoessa kiuasta ulos, sormeni upposi ruostuneen savuhormin läpi ja hormilähtöön tuli reikä. Onneksi Tuomo sai sen seuraavana päivänä paikattua. Teimme siihen peltilevystä paikan. Onhan tästä tontilta löytyvästä romusta onneksi hyötyäkin! Peltiä löytyy jokalähtöön ja aina pystyin vastaamaan myönteisesti jos iskä tai Tuomo kysyivät "löytyisköhän täältä jotain..." Metalliverkkoa, harvateräs putkea, puisia levyjä jne. Opin lattianvalamisesta sen verran, että jos paikataan isoja monttuja, laasti kaipaa kaverikseen verkkoa. Pahoittelen jos sekoitan tässä eri termejä keskenään. En ole vielä niin muurarimestari, että erottaisin oikeat termit laastin, betonin ja muurauksen suhteen. Minulla on kyllä pieni haju, että niissä käsitteissä on ero, mutta silti käytän niitä sulavasti sekaisin. Betoni on kai karheampaa, siinä on enemmän hiekkaa ja laastissa on enemmän sementtiä? No, saunassa on pitänyt tehdä kaikenmoista muurausta sekaisin ja teemme edelleen, joten ei kai ole suuri virhe käyttää näin luovasti käsitteitä. Nyt siellä on täytetty kuopat ja laitettu seinän viereen - lattianurkkat olivat aivan painuneet - kunnon kerros hiekkaista laastia ja seuraavaksi laitamme pintaan vielä Maxi rapidid tasoitteen.

Talkoolaisistamme oli sinänsä paljon apua, ettemme olisi itse osanneet millään tehdä noin toimivia kallistuksia saunanlattiaan, emme olisi keksineet käyttää verkkoa laastin seassa ja en varmasti olisi tajunnut, kuinka pukuhuoneen puolelle voi rakentaa yksinkertaisen mutta toivan viemärin tontiltani löytyneestä putkenmutkapalasta. Entisestä pesuhuoneesta tulee nyt ainoastaan pukuhuone, sillä lattia oli painunut niin paljon, että kunnon viemäröinti olisi ollut vaikea tehdä ja toisaalta se olisi pesutilana kylmä. Jonkinmoinen viemäri sinne oli kuitenkin pakko rakentaa, sillä tuossa huoneessa on pesupata ja helposti padasta vettä ottaessa pisaroita roiskuu myös lattialle, vaikka itse pesytyminen tapahtuisikin saunan puolella.

Olimme hyvin yllättyneitä, että saunan viemärivesi oli johdettu oikeaoppisesti likakaivooni asti. Selvittelimme minne vesi menee siten, että Kalle kaatoi ämpäristä vettä kaivoon jas me muut kurkimme rakennuksen ympärillä. Kiertelimme ja etsimme putken pätkiä, mistä vesi virtaisi. Kyllähän noita putkia pilkisteli maasta vaikka millä mitalla, mutta mistään ei tullut vettä. Huomasimme kyllä viemäriputken kaartavan likakaivolleni, mutta iskä totesi "ei se voi millään noin ylämäkeen nousta." Kurkistellessamme kaivoon ja ensin ei tapahtunut mitään. Olimme jo toteamassa, ettei vesi ainakaan sinne asti saavu, kunnes toisen kaadetun vesiämpärillisen kohdilla, putki alkoi yhtäkkiä suoltaa vettä. Nämä ovat näitä yllätyksiä, kun äkkiseltään jotain onkin rakennettu aivan oikein! Murjuni osaa kyllä yllättää myös tässä hyvässä mielessä, että joku saattaakin äkkiarvaamatta toimia!

Kattoni poksuu taas, kun tuulee navakasti. Odotan jännityksellä, milloin tulee sellainen myrsky, joka nappaa kattonurkan mukaansa. Jokin huonompi kiinnitys tuossa nurkassa varmasti on, koska se paukkuu aina samasta kohdin. En ole vain vieläkään saanut aikaiseksi ostaa pitkiä tikkaita, että katolle pääsisi tutkailemaan. Sisäkaton puolelta en huomaa mitään ongelmaa. Naapuri sanoi, että vintin puolelta voisi asetella pellavasuikaleita pellin ja rakenteiden väliin. Häneen mukaansa konesaumattu katto tahtoo paukkua, mutta itse luulen, että jokin tietty kohta on hieman löystynyt kiinnityksistään. Toisaalta kun katto on näin kauan pysynyt niin kai se edelleen pysyy. Ehkä se ei ole akuutein homma. Näitä ostoksia on tikkaiden lisäksi niin paljon muutakin. Pitäisi hankkia: vesipumppu, terassilautaa, nostotunkki, aitaelementtejä - Brunon takia tonttia olisi pakko aidata - huussirakennus ja pönttö, nukkuma-aitta - tilaamani aitta ei taida koskaan tulla - kattopeltiä kuistille kennolevyn tilalle, ikkunoiden kunnostus tarpeita, kuten lasiveitsi, kittiä, pellavamaalia jne. Jostain syystä osaan keskittyä vain yhteen potentiaaliseen hankintaan kerrallaan. Monet tarvitsevat kuitenkin perehtymistä, esimerkiksi vesipumppua ei voi vain marssia ostamaan, sillä sen pitäisi kuitenkin olla laadukas ja kestävä. Jos joudun vielä tilaamaan valmisaitan, sen valinta on myös haastavaa, sillä niitä on niin joka lähtöön tarjolla ja osa on aivan onnettoman ohutta hirttä, oikeastaan vain lautaa.

Saunan laudelaudat sentään jo odottavat kuistillamme ja kengityshirret ovat kassassa autonrenkaiden päällä. Kyllähän tässä projekteja riittää vielä ilman lisähankintojakin. Nyt sadepäivänä olisi mukava tehdä jotain kevyttä ja luovaa, joten taidan päätyä koristelemaan pingishuoneemme seinää. Siinä on tällä hetkellä siniseksi maalattua kovalevyä kaikki seinät täynnä. Tahtoisin purkaa sisäseinät hirsipinnalle - mitenhän saisin sähköjohdot pois alta? - ja yhden tapetoida tietosanakirjalehdyköillä sekä ikkunaseinän vain maalata kalkkimaalilla. Maalausjutuista vielä sen verran, että tahtoisin käyttää myrkyttömiä maaleja. Jännä miten ympäristötietoisuus vaikkapa elintarvikkeissa on noussut viime aikoina. Nämä raksatarvikkeet kuitenkin laahaavat jälkijunassa! Eikö ole aika oleellista millaisilla myrkkykemikaalelle kodissa läträillään, millaisten aineiden keskellä asutaan? Yleensä ihmiset viettävät kuitenkin asika paljon elämästään aikaa kotosalla, kaikkiibn pintoihin kosketaan ja sisäilmaa hengitellään, joten ei ole ollenkaan yhdentekevää mitä kemikaaleja missäkin on käytetty.

Myrkytöntä mökkiähän en tästä enää millään saa, sillä entinen omistaja on käyttänyt aivan tavallisia maaleja yms. Mutta mielellään nyt haluaisin suosia luonnonmukaisia aineita. Toisaalta: olen löytänyt remppatarvikehuoneesta avaamattomia maalitölkkejä, joita voisi käyttää pukuhuoneen maalaukseen, olisiko tuhlausta olla käyttämättä niitä? Tällaisi maalejahan kaikki käyttävät, ei niitä tehtäisiin jos niitä ei käytettäisi. Kai niiden turvallisuus on kuitenkin jotenkin tutkittu? Tuossakin tölkissä sanotaan, että soveltuu nimenomaan pesutilojen maalaukseen ja kestää kosteutta. Toisaalta en saa purkista irti mitään tuoteselostusta! Siinä vain sanotaan, kuinka maali ei saa päätyä maaperään tai vesistöön. Miten voi olla mahdollista, ettei siitä osa päätyisi lopulta vesistöön jos ihmiset maalaavat tuollaisella maalilla pesutilojaan. Kai maaliaineksia päätyy viemäriin ja vaikka vedenpuhdistuslaitokset pistävät parastaan, koskaan kaikkia kemikaaleja ei saada suodatettua. Sitä paitsi tällaisilla mökeillä maalijämät eivät aina päädy virallisiin viemäreihin. Jos oikeasti haluttaisiin estää ympäristön myrkyttäminen, pitäisi tällaisten maalien valmistus lopettaa! Ei voi olettaa, että on kuluttajien vastuulla osata käyttää tuotteita juuri oikein. Tässäkin tontillani olen kaivanut tökin jos toisenkin maasta - niistäkin puhkiruostuneistä tölkeistä osa on voinut olla maalitölkkejä tai ties mitä tököttejä. Saatan hyvinkin hyödyntää tuon maalitölkin mitä löysin, sillä muutenhan se pitäisi toimittaa jonnekin ongelmajätepisteeseen, mutta itse en kyllä tuollaisten maalien valmistusta kannattaisi niitä ostamalla.

Kysyin Kerdissä tapettiliisteriä ja minut ohjattiin ison liimatölkin luokse. Sanoin, että tahtoisin perinteistä tapettiliisteriä, koska näissä liimoissa on niin paljon myrkkyjä. Myyjä ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan pointtiani ja kohautteli vain hartioitaan! Kuinkahan paljon ihmiset nykyään kyselevät rautakaupoissa myrkyttömiä tarvikkeita? Aiemmin kun kyselin Parafiiniöljyä Carlsonilla he antoivat käteeni laudesuojaksi nimetyn tölkin ja kysyessäni, "Eihän siinä ole mitään muuta kuin puhdasta parafiiniöljyä", he eivät olleet aivan varmoja. Tuoteselosteen mukaan tökissä ei kyllä pitäisi olla muuta. Mutta miksi tällaiset valmistajat eivät osaa vielä mainostaa purnukoissaan "täysin luonnonmukainen", "vain parafiinia" tms? Jos vertaa vaikka kosmetiikkaan tai elintarvikkeisiin, remonttilitkuissa ollaan tosiaan pahasti jäljessä ekogenressä. Ei edes minkäänmoista viherpesua! Esimerkiksi monissa pesuaineissahan mennään kyllä siihen väärään laitaan, että annetaan ymmärtää tuotteen olevan luonnonmukainen, vaikka se ei sitä lopulta olisi. Me käytetään nykyään mäntysuopaa aivan normipyykinpesuun kunnolla laimennettuna, sillä se on ainakin juuri sitä mitä lupaa. Ennustan rautakauppoihin tulevan kuitenkin lähiaikoina jonkinmoisen eko-osaston. Maaleissa olisi esimerkiksi niin helppo tehdä niin, että vaikka pellavaöljypohjaan sekoitettaisiin paikanpäällä kaupassa ostajan haluamaa väripigmenttijauhetta. Carlsonin myyjän mukaan Savonlinnassa on ehkä yksi kauppa, josta saisi noita luonnollisia väripigmenttijauheita.  

Tilasin ensin hiekkaa Sylkyn soralta ja kuljetus tuli täsmällisesti juuri silloin kuin piti. Nyt tilasin alkuviikosta isompaa kivimursketta pieneltä yhden miehen firmalta ja hän lupasi toimittaa kuorman torstaina. Tänään soitin perään ja äijä mutisi puhelimeen unisen kuuloisena "Niin, en eilen ehtinyt tuomaan." Olisiko voinut ilmoittaa jos ei kerkeä? Sehän näissä on, että mielellään suosii pieniä firmoja, mutta niiltä usein puuttuu tietty täsmällisyys, mitä taas isommilla useimmiten on. No, lupasi jamppa tänään tuoda kuorman jos hänen mongerruksestaan oikein päättelin. Hän vain mutisi puhelimeen "niin joo, hmmm."

Eilen tonttini sai viralliset rajat! Maanmittauslaitoksen mukava setä tamppaili maita ja mantuja ympäriinsä 2,5 tuntia. Hän oli ottanut laitteeseensa väärän muistitikun mukaan ja mittari ei muutenkaan tahtonut löytää sateellitteja puuston takaa, joten aikaa kului, mutta homma saatiin lopulta hyvään päätökseen. Ensin tontistani tuli 400 neliötä liian iso ja yhdeltä kulmalta piti vähän nipistää. Pari pientä mäntyä ja jäi pois ja televisioantenni jäi puolisen metriä väärälle puolelle, mutta en tee tuolla valtavalla antennipylväällä mitään. Mikä parasta ongelmallinen maakuoppa ja autonrengaskasat jäivät naapuiritontille! Olin aiemmin pähkäillyt joudunko päättämään tahdonko kaivon vai viinimarjapuskat omille mailleni, mutta sain kummatkin. Sain kyllä niin kaiken haluamani: puukasa-aluakin jatkui niin metsän laitaan, että sain muutaman täysikasvuisen koivun ja petäjän, sekä metsäautotien pätkän, jota voi käyttää hyvänä parkkipaikkana vieraille. Ensin ajattelin, että voisin jättää toisen kaivonrenkaan potentiaaliselle naapurille, mutta sitten päädyin omimaan ne kummatkin. En halunnut tehdä naapuritontista liian hioukuttelevaa! Siinä on jo kaunis puro, joka saattaa innostaa ostajan paikalle. Toisaalta mahdollisella ostajalla on niin mieletön siivoaminen tontissa kaikkine autonrenkaineen, että ehkä se ei liiaksi houkuttele. En tietenkään millään tahtoisi, että mahtava rauhani täällä rikkoutuisi! Mökkiläinen vielä menisi, mutta kammoksun ajatusta, että joku muuttaisi tuohoin 50 metrin päähän pysyvästi asumaan.

Nimi torpalleni on vielä hakusessa. Torpasta nimi varmaan lähtee. Minusta Torppari olisi kuvaava nimi, sillä meninki on niin työntäyteistä ja toisaalta nimi viittaisi myös historiaan, sillä torppariaikaanhan tämä on rakennettu. Kalle taas tahtoisi luovemman nimen, pitää vielä pohtia. Metsätorppa olisi kaunis, mutta ei kovin mielikuvituksekas.

Nyt perinteinen kuvatykitys loppuun: