Tänään saatiin yllättävän paljon aikaiseksi; monenmoista pientä askaretta. Laitettiin tämä edellisenä päivänä maalaamani ikkuna paikoilleen ja laudoitettiin sen alaosa.
Tältä ikkuna näytti aiemmin. Se on tuo ikkuna, missä on homeinen vaneri taustalla, lasit rikki ja puolet laudoitettu umpeen. Naapuriikkunakin on edelleen karu ilmestys, mutta minulla ei tällä hetkellä ole siihen sopivan harmaata lautaa tuon filmivanerin tilalle. Ehjiä ikkunoita kyllä on, mutta ne pitäisi rapsutella puhtaaksi ja maalata uudestaan. Ylemmässä kuvassa esiintyvän kunnostetun ikkunan kanssa menin laiskinta tietä eli en käyttänyt kittiä ja maalina käytin mitä satuin löytämään edellisen asukkaan varastosta, eli se ei tietenkään ollut suositeleltavaa pellavaöljymaalia. Itse talon ikkunat korjaan sitten aivan protokollan mukaan, ei se tuolle kuistille niin väliksi. Mutta piristyi kyllä talon ilme ehjän ikkunan myötä - rikotut lasit ovat aina niin surullinen näky, luovat hylätyn vaikutelman.
Tänään päästiin ensimmäisen kerran testaamaan saunaa, vaikka lauteet eivät olekaan vielä valmiit. Huomattiin, että kiuas vuotaa löylyveden lävitseen, viemäri ei kerää kaikkea vettä ja sammalta pitää vielä lisätä hirsien koloihin paremman lämmön aikaansaamiseksi. Kuitenkin kiuas toimi! Hormiliitoksemme toimi, eli ei puskenut savua väärästä paikasta. Vesi ohjautui pääosin viemäriin ja lämpö vaikutti mukavan pehmeälle. Kyllä siitä vielä sauna tulee, vaikka tosi pitkässä puussa projekti onkin ollut. Toissapäivänä satoi rankasti ja saunan katto vuoti yhdestä kohdin. Kuivateltiin sitten päivä kastunutta lautaa ja tänään Kalle laittoi uutta peltiä vielä kahden pellin väliin, etteivät nämä kaksi vuotaisi liitoksestaan. Saunan eteen puurrettiin muutenkin: käytettiin pukuhuoneen ikkunan alin seinä auki, koska muurahaisia vaelteli seinäpinnoilla. Selvisi, että villojen ja muovin välissä oli valtava muurahaisinvaasio. Kalle etsi muurahaisille uuden kodin pihan perän halkokasasta kantaen niitä sinne rikkakihvelissä ja minä revin villat ja muovin pois.
Jonkinmoista kosteussulkua tuolla pesuhuoneessamme on nähtävästi haettu väliseinän muovieristeillä, mutta eivät ne tuollaisessa ulkorakennuksessa toimi. Keräävät vain valtavasti kosteutta! Alimmissa laudoissa oli pientä kosteusjälkeä, vaikka pääosin laudat olivat vielä tervettä puuta ja lähinnä vain villa oli mustunut. Kalle sitten tohotteli eli polttokuumensi kaikki puurakenteet tuosta kohdin. Muutenkin toholaitteemme on viimeaikoina ollut täystyöllistetty. Olemme tohotelleet saunan ikkunanpieliä, ulko-oven lautoja yms. Se on sinänsä hauskaa, koska pariin kuukauteen emme keksineet tuolle laitteelle mitään hyödyllistä ja luulin jo tehneeni turhan hankinnan. Mitäs muuta vielä saunalla? Olen maalannut pesuhuoneen seiniä ja korjannut oven - vaihtanut homeisen vanerin lautoihin, rapsutellut oven maalipinnan ja maalannut uudelleen. Olen repinyt kaiken villan pois hirsien välistä mitä suinkin ole taltalla ylettänyt ja korvannut auringossa kuivatetulla karhunsammaleella. Kun tungin sammalta hirsien väliin, tuli tyytyväinen fiilis: hienoa tietää tekevänsä jotain oikein - perinnerakentamisen hengen mukaisesti. Täällä on tehty niin paljon väärin ja itsekään en ole paljon päässyt vielä vääryyksiä oikaisemaan - enkä tiedä onko minulla koskaan varaa esimerkiksi vaihtaa päärakennuksen eristeitä - että on mahtavan tyydyttävää tietää tekevänsä ainakin jotain oikein. Harmillisesti en vain mitenkään saa kaikkia mineraalivilloja pois hirsistä, mutta on niistä nyt kuitenkin suurin osa lähtenyt.
Rikkakasvien seasta puskee hyötykasveja! Luulen ja toivon, että retiisimme pyrkii kohden auringonvaloa.
Kalle kiinnittelee peltejä uudemman kerran vanhan ja uuden pellin liitoskohtaan
Mahtava vehreys! Kaikki on pihassa niin kaunista jos ei välitä siitä, kuinka kaikki rehottaa ja villiintyy. Jos katsoo vain vihreyttä - eikä kiinnitä huomiota keskeltä pihaa puskeviin voikukkiin - onhan se nättiä. Joskus mieleeni tulee muumien "Trillen kartano jakso." Jos lukijoissani on muumifaneja, he varmaan tietävät mihin intertekstuaalisesti viittaan. Siinä muumipappa saa perinnökseen kartanon ja muumit eivät ensin ole siitä alkuunkaan kiinnostuneita, kunnes kuulevat, kuinka piha on "läpipääsemätön viidakko". Silloin he innostuvat kartanostaan. Onhan villiintyneessä luonnossa ja vanhassa puutarhassa aina oma kiehtovuutensa. Jos ajattelen, että minun pitäisi laittaa piha kuntoon, se tuo vain paineita, mutta jos vain neuraalisti katson sitä, näen siinä jotain luonnon suuruutta. Täysin hoitamattomat omenapuut loistavat valkoisessa kukassaan! Piha on täynnä syötävää villiyrittiä: vuohenputkea, poimunlehteä ym. Lehtikuuset kukoistavat, vaikka niitä oli myrkytetty valtavilla romukasoilla. Ahomansikat levittäytyvät metsän reunaan ja lintujen kirjo on uskomattoman laaja.
Tästä kuvasta voi ehkä mielikuvituksen siivin päätellä, kuinka meillä on koko ajan miljoona projektia yhtä aikaa päällekäin. Työkaluja ja materiaalitarvikkeita lojuu siellä täällä.
Meillä on usein käynyt naapureita kylässä, mutta tänään kyläilimme itse ensimmäistä kertaa naapureilla. He asuivat noin neljän kilometrin päässä ja olivat oikeastaan kesäasukkaita. Perhe asuu pysyvästi Roomassa, mutta perheen äiti oli tullut lastensa kanssa tänne Niittylahteen upeaan vanhaan taloonsa. Talossa oli jotain hyvin kartanomaista! Hyvin vaikuttava hirsirakennus ja hyväkuntoinen verrattuna omaan mörskäämme. Uusi tuttavamme oli huolissaan aavistuksen notkahtaneista katon kannatinhirsistä ja pienestä kosteusläikästä levinuunin piipun vieressä, mutta itsestäni ne eivät näyttäneet kuin hyvin vaatimattomille ongelmille. Tuosta talosta oli kuitenkin selvästi pidetty hyvä huoli - sen parasta oli ajateltu, toisin kuin oman murjuni. Se oli suurimmaksi osaksi alkuperäisessä kunnossa eli upeasti hirsipinnalla ja lankkulattialla ym. Meitä yhdisti naapuriimme reissaajahenkisyys, äiti-Amma ja rakkaus vanhoihin taloihin.
Kengitysprojektistani Nutupajan kautta ei tainut tulla mitään. Tyyppi lupasi minulle useaan otteeseen, että he aloittavat työt nyt kesäkuun alussa. Mikä näitä savolaisia vaivaa, kun kaikkea luvataan, mutta mitään ei pidetä? Ymmärrän, että voi olla kiire, mutta silloin otetaan puhelin kauniiseen käteen ja perutaan sovitus työkeikat. Ei homma nyt voi jatkuvasti mennä niin, että olemme jo sopineet tietyn päivän ja sitten tekijästä ei kuulu mitään, usein häntä ei saa edes puhelimella kiinni. Kengittäjä ei valitettavasti ole ainoa tyhjän puhuja. Pohjoisen ihmisiä voi usein olla vaikea saada innostumaan mistään, uusiin asioihin ehkä suhtaudutaan vähän nihkeästi, mutta jos joku projekti aloitetaan tai sen toteuttamisesta sovitaan, kyllä se silloin viedään loppuun asti. Jännä, että Suomessakin on vielä tänäpäivänä tällaisia kulttuurieroja. Kaivonkunnostajan ja putkimiehen piti tulla toissapäivänä käymään, mutta "yllättäen" mitään ei kuulunut ja sitten puhelimessa sovittiin "kyllä se sunnuntaina onnistuu." Toivottavasti oikeasti onnistuu! Olisin halunnut putkimiehen ennakolta käymään, että olisin voinut asennuttaa uuden käytettynä hankkimani pumpun ja katsoa nouseeko vesi sillä kaivolta. Olisi ollut hyvä tietää kaivolta tulevien vesiputkien kunto ennen kuin itse kaivoa aletaan kaivaa auki. No, ei voi mitään.
Yksi tekijä oli sentään sanansa mittainen, nimittäin paikallinen LVI yrityksen tyyppi, joka kävi ilmaiseksi kurkkaamassa vanhaa vesipumppuani. Hän totesi "Ei kannata korjata, mutta minä voin myydä teille halvalla oman vanhan turhanpantiksi jääneen vesipumppuni, tuon sen huomenna." Hän oikeasti toi sen aamulla, kuten oli sovittu! Vesipumpputarinassahan on ollut seuraavanlaisia käänteitä: olin ostamassa aivan uuden laadukkaan pumpun, K-raudan myyjä sanoi, että heidän parhaatkaan pumput eivät nosta vettä niin ohutta putkea myöten kuin minun kaivossani on, yritin löytää korjaajan vanhalle pumpulle, kyselin putkista asiantuntijoilta jne. Nyt lopputulema on se, ettei pumpun kyvyistä voi tietää kokeilematta. Vaikka vanha pumppu oli vain 750 wattia tehoiltaan ja uusi käytettynä ostamani on 1200 wattia, watit eivät käsittääkseni kerro kaikkea. Jos rautakaupan myyjä mitään tiesi, voi olla etteivät uudet pumput vain kestä käyttöä noin ohuilla vesiputkilla. Miksi vesiputket ovat alunperin asennettu niin harvinaislaatuisen kapeasta putkesta ja miksei laitteita tehdä nykyään kestämään kuten ennen?
Nutupajan kengitys siis peruuntui, mutta minulla saattaa olla kiikarissa toinen kengittäjä. Tämä niittylahtelainen tulee huomenna ystävänsä kanssa tarkastamaan tilanteen. Toivottavasti he uskaltavat ottaa urakan itselleen! Kummallakin oli hirsirakentamisesta laaja kokemus ja toinen oli käsittääkseni joskus kengittänyt vanhan aitan.
Vaeltajan torppa siis jatkaa vaellustaan kohti parempaa tulevaa. Kyllä se aurinko vielä joskus paistaa harmaisiin hirsiini - muutenkin kuin konkreettisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti