Lämminvesivaraaja piti loputonta pulputtamista, kaikki tekstiilit eivät meinanneet mahtua kaappeihin hiiriä piiloon ja roskaa kertyi vanhoista remppavaatteista, hengityssuojaimista ja maalinsekoitusastioista. Lopulta kuitenkin saatiin mökki talviteloille. Nyt se saa siellä uinua lumihankikattoineen rauhaisaa talviunta muutaman kuukauden. Julistan mökilleni joulurauhanjulistusmaisesti talvirauhan: "ja joka tätä rauhaa rikkoo tulee saamaan rangaistuksen kulloisenkin rikkeen mukaisesti." Vai miten sitä nyt Turun joulurauhan julistuksessa sanotaan? Viimetalvena mörskä sai onneksi uinua prinsessa ruususen untaan, kaikki oli palatessamme juuri niinkuin olimme sen jättäneet. Oli niin valtavasti lunta, että vielä palatessammekin koko tontti oli kuin kadonnut valkopeitteen alle. En kyllä kulkurina tai varkaana aivan ensimmäiseksi tätä kohdetta valitsisi: murju ei pidä lämpöä vaan joka nurkasta vetää ja työkalut ovat jälleenmyyntiarvoltaan onnettomia. Yhden sirkkelin jätin syötiksi jos se vaikka jollekin kelpaisi, sillä se ei katkasi kuin aivan ohuita listoja ja jumituu usein painumatta alas asti. Olisi sitten aiheellinen syy ostaa uusi sirkkeli :). Mitäänhän ei osteta ennen kuin on aivan pakko. Rakennan kierrätetyillä työkaluilla ja usein vanhasta materiaalistakin.
Putkien tyhjennyksessä oli yllättäviä haasteita. Otettiin lämminvesivaraajan johto irti ja vesipumpun johto samoin. Sitten laskettiin raanasta kuumavesiasennossa niin kauan vettä kuin riitti. Minun logiikan mukaan varaajan olisi pitänyt näin tyhjentyä. Kyllä se varmaan suurimmaksi osaksi tyhjenikin, mutta silti letkuista irrotuksen jälkeen tippui vettä koko yön ämpäriin. Aamulla Kallen tyhjennettyä astian, vettä pulppusi edelleen. Kaivoimme vesi-imurin esiin ja imaisimme putket tyhjiksi. Vähän ajan päästä putkensuuhun kuitenkin ilmestyi jälleen tippa. Lopulta Kalle teippasi putken viemärin yläpuolelle kaiken varalta jos siitä vielä lähtömme jälkeenkin olisi hieman tiputellut. Viemäreihin kaadoin pienen kulauksen auton lasinpesuainetta, koska purkin kyljessä luvattiin aineen kestävän koviakin pakkasia ja ei tuon parempaa sulanapitonestettä ollut. Viime talvena ei kyllä kaadettu mitään ja silti viemäri kesti. Onneksi meillä ei ole putkia kuin keittiössä! Edellinen asukashan oli jättänyt kaikki putket tyhjentämättä ja silti muoviset ohuen putket eivät olleet rikkutuneet, joten siitä päättelen, että nämä putket venyvät jossain määrin. Irroteltiin pesukoneen letkut ja imastiin nekin vesi-imurilla, mutta saa nähdä kestääkö koneen sähköosat pakkasta. Jääkaappi ja hella ovat kyllä aina kestäneet kylmää hyvin, mutta pesukone vaikuttaa vähän huonommin tehdyltä ja on Candy halpismerkki.
Käytin lähes loppuun asti vesivessaani. Kesällä käytin sitä niin, että kannoin sadevettä sisälle ämpärissä jä käytin sitä pöntön huuhteluun. Kun huoneen lämpö painui pakkaselle, huomasin ettei pönttö haise vaikkei huuhtelekaan. Se kesti sulana pientä pakkasta, ehkä maalämpö talon alta nousi sen verran, että lämmitti putkea ja viereisestä huoneesta tihkui hieman lämpöä. Myös tämän pöntön imaisin lopulta vesi-imurilla tyhjäksi. Sen jälkeen se vasta alkoi haisemaan. Koko huone lemahti aivan järkyttävälle! Jouduin laittamaan käsidesiin kastellun kankaan tiiviinä myttynä pönttöön ja kannen hyvin kiinni, ja se onneksi rauhoitti pöntön hajuterrorismin.
Käytettiin parisen päivää aikaa hallittuun lähtöön mörskältä, mutta silti sinne jäi jonkinasteinen kaaos. Työkalut ja monet ulkovarastoromut ovat taiteellisina kasoina, osa roikkuu hyllynreunoilta ja tasopinnat painuvat kasaan kaiken maailman "ehkä tätä vielä joskus tarvii" löydöistä. Olisi ollut vielä hauska järjestää ruuvit ja naulat, porakoneen terät ja päät, omiin rasioihinsa, mutta kädet paleltuivat samantien yrittäessäni kiikutella tavaroita sinne ja tänne. Ehkä siivous on hieman miellyttävämpi tehdä kevätauringon lämmössä! Varsinaiseksi lähtösiivoukseksi sai riittää lakaisu, sillä hiiret koristelevat kuitenkin papanoillaan lattiapinnat.
Kun olin kirpparilla töissä, Kalle rapsutteli aikansa kuluksi loput ikkunat. Hän kaapi maalit niin huolella, että vietti tunteja projektin parissa ja palellutti lopulta varpaansa. Itse en enää loppuajasta tehnyt juuri mitään remontin hyväksi. Pari nurkkasalvosten suojuslautaa pistettiin yhtenä viikonloppuna kiinni tienpuoleiseen ulkonurkkaan, mistä joskus kengityksen yhteydessä oli irroteltu nurkkalaudat. Oli vaikea löytää 17 cm leveää harmaata lautaa. Kävimme hakemassa lautoja aina Punkaharjulta asti. Vaikea sanoa, kuinka tärkeä rakenteellinen tehtävä näillä laudoilla on, mutta kai ne vähän suojaavat tätä hakanurkkaa kosteudelta. Tällaiset tasanurkkasalvokset, joissa hirsien päät ovat näkyvillä ovat ymmärtääksini herkkiä pehmenemään. Tosin nämä salvokset olivat jo niin harmaantuneet, että kai niissä oli jonkinmoinen luonnon oma suoja-aine. Toinen lauta jouduttiin laittamaan kahdessa osassa, sillä entinen lauta oli vain katkaistu puolesta välin ja ei haluttu alkaa irrottelemaan tuota vanhaa lautaa, joten tehtiin sille vain jatkoa. Toiselle puolen nurkkaa saatiin ikään kuin vahingossa laitettua täyspitkälauta, sillä olimme luulleet ettei se olisi pituudeltaan riittävä. Autoomme ei kovin pitkää puutavaraa mahdu ja siksi olimme Punkaharjulla joutuneet lyhentelemään lankkuja, suurella tuurilla yksi niistä oli riittävän pitkä ilman jatkopalaa.
Ensikesänä on vielä enemmän projekteja kuin menneenä kesänä. Niistä tärkeimpinä mainittakoon: keittiön ja remppahuoneen ikkunoiden vaihto, remppahuoneen eli vanhan tuvan leivinuunin kunnostus, lattian kunnostus, sisäkaton maalaus ja seinien savirappaus (olen hyvin innostunut kokeilemaan tätä perinnerakennustektiikkaa, johon hirsipinnalle ensin rakennetaan ristikot tai kiinnitetään kaislaruokomatto rappausalustaksi ja sittemmin hierretään savikerros) ja keittiön lattian purku. Myös eristää pitää lisää, vähintään vintille täytyy lisätä ekovillaa. Majoitusgenrestä paljastan vain sen verran, että lisää majoitustilaa on suunnitteilla. Tällä kertaa rakennan jotain erikoisempaa, mitä hyvin tavanomainen aittani. Kärrysaunan haluaisin ostaa valmiina, sillä vanhasta saunarakennuksesta ei vain saa homeenhajua pois, vaikka kuinka näkisi vaivaa. Saunatila on myös koko ajan ollut liian iso, joten sitä on vaikea eristää niin hyvin, että lämpö riittäisi. Ulkorakennusta en missään nimessä pura vaan kyllä sille muunlaista käyttöä löytyy, vaikkei siitä enää saunaksi olisikaan. Varastotilastakin on jatkuva pula ja mahdollisesti muutan aivan päädyssä olevan tilan kesäkeittiöksi.
Nyt olemme Haapavedellä viettämässä joulua perheeni kanssa. Täältä lähdemme Helsingin ja Tallinnan kautta Lontooseen. Vielä ei ole tarkempaa tietoa, mihin muuttolintumainen talvivaelluksemme meidät kuljettaa, mutta lemmikkejä on tarkoitus hoitaa ja taloja vahtia henkemme pitimeksi. Ihana päästä asumaan lämpimiin taloihin, sillä loppuajasta torpassamme oli vain 10 astetta makuuhuoneessa ja 16-18 keittiössä. Poltimme jokapäivä leivinuunia, mutta silti meidän täytyi turvautua myös pattereihin. Saimme sähkölaskun pysymään järkevissä rajoissa, sillä että asuimme vain keittiössä ja nukuimme viereisessä huoneessa, jota lämmitimme ainoastaan illalla hetken ajan. Lämmin alkutalvi oli onni - kylmimmillään ulkona oli vain 8 miinusastetta. Keskimäärin sähkönkulutus oli 2-3 euroa päivä, joka oli jo kipurajoilla. Kesällä kulutuksemme oli noin 5 euroa kuukaudessa. Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi tarkoitus olla energiaomavarainen! Tuskin kuitenkaan vielä seuraavana kesänä laitan tuuligeneraattoria. Voi olla, että laitamme sellaisen Konneveden mökille, tai vanhempani ostavat, niin saan sitten tutustua tähän tuulivoiman maailmaan. Hyvä olisi tietenkin ennakolta nähdä näitä generaattoreita toiminnassa ennen kuin itselle sellaisen hankkii.
Jos naapurini Niittylahdessa lukevat tätä blogia, oikein hyvää kevättalvea kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti