Kooste kesän rempoista

En taida juurikaan pistää kuvia tähän blogipostaukseen, sen verran vastustaa kuviensiirto. Niitä näkee facebook postauksistani.

Paljonhan sitä on tapahtunut tänäkesänä. Tyytyväisin olen pianohuoneemme täysin uudistuneeseen ilmeeseen. Lautalattia on hiottu ja maalattu, hirret otettu esiin, yhdelle seinälle on laitettu pinkopahvi sekä tapetti, ja pönttöuunin viereisestä muurista osa on muurattu uudestaan kalkkilaastilla ja maalattu maitomaalilla. Lattia- ja kattolistoissa oli yllättävän paljon projektia, kun listojen jiirit piti saada istumaan nätisti. Lattialistat höyläsimme itse puoli-ilmaiseksi saamastamme puusta. Kun ne maalasi valkoisella, eivät näyttäneet yhtään liian massiivisille, etenkin kun hirsienkin yleisilme on jämäkkä. Nyt huoneessa on sopivasti vanhan ajan tunnelmaa: nurkkaan olen koonnut löytämiäni talon historiaesineitä ja pönttöuunissa poksuu kodikkaasti tulet.

Kuuma ja pitkä kesähän se oli. Nyt vasta muutama päivä sitten ollaan aloitettu lämmityskausi. Eilen polteltiin lähes koko päivä leivinuunissa tulia ja nyt se on antanut mukavasti tasaista lämpöä tämän päivän. Saa nähdä riittääkö lämpöä myös huomiselle! Eristettiin meidän uudet kunnostutut ikkunat hyvin ekovillalla ja pellavalla, makuuhuoneen ikkunaan tuli lähinnä ekovillaa isoimpiin aukkoihin. Niistä ei siis lämmön pitäisi karata, vaikka vanhan tyyliset ikkunat ovatkin. Ikkunateippiä voisi vielä viritellä. Makuuhuoneessamme lämpö saattaa osin karata vintin kautta. Kun imupalveluauto kävi imaisemassa turpeet ja hiekat viereisen huoneen yläpohjasta, tuntui myös makuuhuoneemme viilenneen. Kyllä siellä pönttiksellä vielä näillä keleillä pysyy lämpö, mutta saa nähdä kun pakkaset alkavat. Pitää yrittää ehtiä laittaa vintille vielä tänäsyksynä kutterinpurua.

Imuauton vierailu oli kallis, mutta tarpeellinen. Onneksi jäte oli täyttä luonnonmateriaalia niin sen pystyi kippaamaan omaan pihaan - muuten jätteenkäsittelymaksu olisi vielä melkein tuplannut hinnan. Kolmen tunnin työ maksoi 700 e! Toisaalta jos olisimme itse lapioineet hiekkaa, meillä olisi saattanut mennä aikaa pari viikkoa. Kai sitä pitää omalle työlleenkin joku hinta laittaa, kun on niin paljon muutakin puuhaa. Vaikka meidän aika ei olekaan pois palkkatyöstä, kuten normisti ihmisillä. Työnsarasta puheen ollen, majoitustoimintani lähti tänäkesänä lupaavasti liikkeelle. Siihen nähden, että majapaikkani on vain alkeellinen aitta, reilu kymmenen vierasta on hyvä saavutus. Alkeellisuus ei siinä ole varsinainen ongelma vaan se, ettei tilassa ole tarpeeksi erikoisuutta, jotain poikkeavaa tai elämyksellistä. Italialaiset tosin sanoivat "Ihanasti kaikkia yksityiskohtia ja tosi viihtyisää, täällä sielu lepää." Kai italialaisilla jonkinlainen estetiikan taju on? Jos summaisin yhteen, ihmiset tulivat selvästi kohteeseeni hakemaan luonnonrauhaa. Sitä pitää lähteä vielä enskesänä korostamaan tietynlaisilla majoitusratkaisuilla.

Viimeinen vieraamme airbnb putkeen tulee todennäköisesti olemaan kiinalainen, joka saapuu tämän kuun lopulla. Hänen mukavuuteen pitää panostaa, sillä jos hän laittaa someen mitä tahaansa myönteistä, se voi poikia enskesälle aika monta uutta asiakasta.

Laitoimme saunan pesuhuoneeseen suihkukaapin. Sen kokoaminen oli kokopäivän projekti, eivätkä haasteet loppuneet edes siihen. Isäni ja hänen kaverinsa Tuomo olivat tulitsemassa suihkukaapin salaperäisiä kokoamisohjeita. Voisi luulla, että tällaisessa kaapiossa on allas ja neljä seinää, mutta itse asiassa siinä oli kuusi seinäelementtiä ja lasiovien kiinnitys oli tehty hyvin haastavaksi. Liukumisen mahdollistava pieni pyöristä koostuva osa rikkoontui, kun yritimme saada ovia uriinsa. Iskä ja Tuomo kokeilivat eri korjaustapoja ja viimein löytyi toimiva: rautalankaa - ihmeen monet asiat voi korjata joko nippareilla tai rautalangalla. Tuon viritelmän jälkeen oli ongelmana, ettei toinen ovi edelleenkään pysynyt urassa, mikä korjattiin ovistopparia siirtämällä. Myöhemmin Kalle tiivisti kaapin silikonilla ja minä vedin siitä vesiputken ulos. Sittemmin huomasimme, ettei vesi vain nouse viemäriin asti. Kaappia piti siis nostaa. Kaappia liikuteltaessa hajosi toinen liukuoven tela. Sen kanssa minulla oli hyvä tuuri Carlsonilla: heillä oli esittelykaapissa ollut samanlainen ja se löytyi vielä varastosta, eikä minun edes tarvinnut maksaa mitään. Vaikka nostimme kaappia, kulma ei edelleen riittänyt veden valumiseen, enempää ei voinut nostaa koska katto tuli vastaan. Piti siis keksiä toinen ulospääsytie vedelle. Piikkasimme seinään reijän, mutta asetellessamme kaappiin kuulunutta haitariputkea aukosta, siihen tuli reikä karhean betomnin vuoksi. Tässä vaiheessa kävi ilmi myös, että kaapin koko lattiakaivo valskaa vettä: kaappi oli uusi mutta tiivisteet puuttuivat silti. (tori.fi ostettu) Avoviemärityyppinen ratkaisu, missä käytimme vesikourua osottautui lopulta toimivaksi. Nyt kaappi on muuten täydellinen, mutta vaatii pienen aluskipon, sillä se kaikesta huolimatta tiputtelee hieman viemärijärjestelmämme ohitse. Huh, huh. Onneksi kaikki ei ole yhtä pahaa säätämistä kuin suihkukaapin kanssa!

On hyviä ja huonoja remppapäiviä. Huonoista esimerkkinä suihkukaappiepisodi, hyvistä taas sisäkaton korjaus. Viimeinen huoneemme, jota sanomme remppahuoneeksi sai pari päivää sitten viimein huomiomme. Aiemmin emme ole siellä tehneet muuta kuin tyhjennelleet romuja ja purkaneet kengitystä varten muutaman lattialankun. Nyt päätimme kokeilla nostaa roikkuvan paneelikaton takaisin ponttiinsa. Katto kupruili ja irvisteli onneksi vain muutamasta kohdin. Irrottelimme lankkuja vintiltä, lakaisimme pois suoraan paneelin päälle tippuneen oljen ja hiekan - eriste väärässä paikassa oli ongelman juurisyy - ja lähdimme nostamaan kattoa pitkillä ruuveilla sisältäpäin. Olimme ihmeissämme kun katto nousi heti! Tosi nätisti vetäytyi paikoilleen! Seuraavana päivänä jatkoimme urakkaa eri kohdasta ja yhtäkkiä katto ei nöyrtynytkään tahtoomme. Teimme reikiä ja yritimme mittaamalla osua sisäkaton puolelta ponttiin. Monta ruuvia meni huti ja oikeaan kohtaankaan osuneet eivät nostaneet sitä. Seuraava yritys oli purkaa lisää lautoja vintillä - ei ollut helppoa, sillä laudat olivat pitkiä ja useilla suurilla nauloilla kiinni - ja tehdä eräänlainen listapuu, jonka ruuvasimme poikittain paneelien päälle. Ideana oli, että jos yhdistää laudanpätkällä oikealla kohdalla olevat panelit ja niiden viereisen roikkuvat paneelit, ruuvaus vetää kaikki paneelit samalle tasolle. Mutta ei. Ensimmäiset ruuvit olivat liian pienikantaisia ja uppiosivat puuhun ja toiset liian pitkiä ja olisivat tulleet rumasti läpi. Nähtävästi nostopuuna käyttämämme lauta oli myös liian heppoista, koska se vain taipui paneelien mukana. Lopulta seuraavanlainen ratkaisu toimi: menimme huoneeseen sisälle, nostimme pitkän parrun pystyyn kohti katon ongelmakohtaa, puukiiloilla ja kumivasaralla lähdimme nostamaan parrun tiiviisti kohti kattoa ja näin paneelikin nousi. Kun se oli kohdillaa, stabilisoimme tilanteen ruuvaamalla alhaalta sisäkaton läpi ylhäällä kulkevaan hirsikoolaukseen. Vaikka "koolaukset" olivat hirsiä, niihin oli yllättävän vaikea osua oikeaan kohtaan. Nyt meillä on sitten katossa muutamia rumia ruuveja, mutta niiden kannat saa varmaan kitattua ja maalattua piloon. Katto on nyt huomattavasti suorempi! Listojen kohdalta tosin roikkuu eriste ja sen pitää vain varmaan antaa pudota listojen irrotuksen yhteydessä. 

Tärkeimpiä kesän aikaansaannoksiamme talon kunnossa säilymiselle ovat piipunhatun asennus ja romun tyhjennys alapohjasta. Mätenevän romun poiskeräämistä tehtiin jo viimekesänä, joten ei siitä montaa sanaa. Sitä pitää tuulettaa, että porstuanhaju on selvästi vähentynyt, kun ollaan kalasteltu lattian alta mätänevät räsymatot, kengät ja nenäliinat. Viemärin hajulukon puhdistuskin tosin hieman asuttoi asiaa. Piipunhattu oli sikäli saavutus, että tosi nihkeästi aina palkkaa tänne ketään. Haluan itse tehdä kaiken, lähinnä rahapulan vuoksi. Nyt kuitenkin löysin ahkeran ja osaavan nuoren miehen, joka kohtuulliseen hintaan teki meille piipunhatun ruostumattomasta pellistä ja vieläpä auttoi sen asennuksessa. Hänellä oli myös hyvä tavoite tienaamilleen rahoille: muuttaa asumaan itse tekemäänsä asuinpakettiautoon. Mielellään siis tuin häntä tässä "vanlife" elämän aloituksessa.

Asennus oli yllättävän iso projekti, sillä irtonaiset tiilet piti purkaa piipusta, jokainen tiili harjata puhtaaksi teräsharjalla ja latoa takaisin muurauksen kera. Äijät irrottelivat tiilejä ja ruuvailivat piipunhatun ja minä puhdistelin kiviä vähän alempana katolla. Kattomme on aika huima kiipeilykohde, sillä se on jyrkkä ja korkea. Sanoisin, että huippu on hyvinkin 12 metrin korkeudella. 

Nyt syksyllä ollaan eristelty vesi- ja viemäriputkia urakalla. Hiiret ovat syöneet vanhat eristeet, joten olemme laittaneet uusien päälle jyrsijäverkkoa. Askartelimme myös keittiön tulovesiputkelle talon kuistinseinään sopivan kopin - esteettisesti sopivan eli samanlaisesta tuulenpieksemästä harmaasta laudasta kuin muukin kuisti. Saunarakennus on edelleen työllistänyt, sillä huomasimme pesuhuoneen puolen olevan alarakenteiltaan homeessa. Villat seinän välissä olivat mustuneet ja bitumipahvi oli täynnä valkoista pilkkua. Ulkovuorauksen lautojen alapäät olivat aivan vihreät ja osittain kosteat. Leikkasimme käsisirkkelillä laudoista alhaalta pois kymmenisen senttiä ja korvasimme sen vaakatason pitkällä laudalla. Purimme myös kaiken villan pois. Miksi ihmeessä yrittää eristää tällaista tilaa? Villat ainoastaan houkuttelevat hiiriä pesimään. Pesuhuoneen muurinpadan hormiin tein aidon kalkkilaastin, sammuttamattomasta kalkista ja pihan hiekasta. Saunan puolen muutamiin halkeamakorjauksiin tuli kalkin sekaan sekoitettua perinteistä laastia, koska sitä sattui olemaan ja sillä hetkellä ei ollut siivilöityä hiekkaa. Aika paljonhan sitä tulee käytettyä materiaaleja, joita vain sattuu olemaan. Esimerkiksi makuuhuoneemme vessan viemäriputken eristimme osittain uretaanilevyillä, koska niitä oli edellisen asukkaan jäljiltä jäänyt varastoon. Tuon viemärin kohdalla saimme viimein aikaiseksi tehdä myös maansiirtotöitä. Edellinen asukas oli kaivanut kuopan viemärille, mutta jättänyt sen peittämättä ja kuopasta tulleen maan kasaksi. Lapiohommilla saatiin tasoitettua maaperää - tosin sadeveden kulkusuunta ei vieläkään ole täysin ihanteellinen, mutta parempi. Vaahtera on tehnyt lehdillään aikojen kuluessa sellaisia kasoja, ettei maaperä enää vietä ojaanpäin, kuten ehkä aikanaan.

Tänään tuhottiin jälleen hirsiä. Uusi saunankiukaamme on niin äkäinen, että se syö paljon puuta ja sen kitaan olemme syöttäneet vähiten lahoja hirrenpätkiä. Otamme siis hirsikasasta säilöön kiuasta varten hirrenpäitä: ne mitkä ovat roikkuneet kasoista ilmassa saattavat olla ihan kovaa puuta. Muut kärräämme nuotiopaikalle uusilla pinkeillä maitokärryilläni. Koko tienoo oli tänään täynnä savua, kun polttelimme hirsikasoja. Vähän sääli tällainen puun tuhoaminen - ei mikään ilmastoteko - mutta niitä ei uskalla säilyttää lahoamasssa, koska kuoriaiset siirtyvät kasoista helposti torppaani. Kun imuauto oli käynyt, oli myönteinen yllätys, että vintillä lähes kaikki puu oli tervettä. Yhtä hirttä oli lähdetty jyrsimään. Eilen poistin puukolla hirrestä kaiken puupölyksi jyrsityn ja tervasin pinnan. Jospa terva ei enää maistuisi niin mieleiselle!

Monta viikkoa oli suunnitelmissa poistaa ulkoseinään kiinnitetty antenni. Pitkään keräsimme rohkeutta operaatioon, sillä pelkäsimme antennin kaatuvan talon päälle. Yllätys oli suuri, kun antenni laskeutui nätisti maahan vain löysäämällä pulttikiinnityksiä. Kaikenlisäksi antennin putki oli hyvin kevyt. Olin kuvitellut sen valtavan painavaksi ja siksi hankalaksi käsitellä, mutta senhän nosti vain yhdellä kädellä. Tämä oli loistava esimerkki, kun jokin asia käy helpommin kuin olisi kuvitellut. Näin on tosin vain suhteellisen harvoin. Yleensä kaikessa vähintään kestää kauan, vaikka vaikeustaso ei sinänsä olisikaan huima.

Mitäs muuta vielä? Koska en tee mitään talokirjaa, näen tärkeäksi merkata tänne myös remppamateriaaleja ja tarvikkeita. Toiseen ikkunaan laitettiin siis pellavaa ja toiseen ekovillaa, lattialankut käsiteltiin omatekoisella pellavaöljymaalilla, sävynä punaokra ja päällä laitettiin Auron lattialakka, joka sisälsi muun muassa mehiläisvahaa ja hartseja. Tapetti löytyi Borasin valikoimista ja oli puhdas paperitapetti. Pinkopahvi ostettiin Punkaharjun kotoilupuodista ja se oli merkiltään paavopinkopahvi.

Pinkopahvin asennuksesta on pakko vielä mainita itselle muistutuksena ja miksei myös neuvoksi muille: saumanohennus kannattaa tehdä vasta märkänä. Siis kuivana ohennusviilto pahvin reunaan, mutta ohennusta kannattaa yrittää vasta kun pahvi on ollut 6-10 tuntia kostumassa muovikääreissä. Pinkoilu onnistui siis muuten hyvin, mutta saumoja, joissa toinen pahvi vaihtuu toiseen, ei osattu nätisti ohentaa ja ne näkyvät hieman jopa tapetin alta, eivät kuitenkaan häiritsevästi. Pinkoilussa on tärkeää myös roikottaa pahvia hetken seinässä niin, että se on vain ylhäältä kiinni ja tässä vaiheessa vielä hieman kastella suihkepullolla. Kaikista kosteimmat pahvit pingottuivat parhaiten kuivuttuaan ja kuivempana laitetut jäivät aavistuksen löysiksi, mutta eroa ei huomaa. Vain jos koskee seinää, löyhäksi jääneet joustaa hieman seinäänpäin. Tapetointi meni hyvin, kun keksittiin tehdä hetekoista pitkä tapetointi pöytä, missä pystyttiin filmivanerin päällä leikkaamaan tapetteja mattoveitsellä. Niissäkin oli ohje jättää hetkeksi kostumaan liisteröinnin jälkeen, mutta luovuin tästä, koska tapetit vain yrittivät liimautua yhteen, siis en saanut enää laskoksia auki.

Tässä oli summa summarum kesän remonttitapahtumista. Nyt vielä jatkuu kelien ja jaksamisen mukaan remonttihuoneen lattian purkamisen parissa, ja yläpohjan purueristämisessä tuon samaisen huoneen yläpuolelta.

(nyt keksin kuinka voin siirtää puhelimesta suoraan muutaman kuvan eli pistän ne tähän loppuun)