Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, onko vesiputkessa jotain vikaa. Vesi ei lähtenyt heti nousemaan kaivolta asti. Putkimies kävi kaivossa ja keksi takaisiniskuventtiilin löystyneen. Hän vaihtoi koko venttiilin. Tämän jälkeen vesi nousi, mutta hyvin laiskasti. Mietimme, onko putki jotenkin lytyssä. Sittemmin syy selvisi, kun pyykkikone alkoi syökseä vesiä lattialle. Veden virtauksen laiskuus oli johtunut siitä, että vesi meni ensin pyykkikoneeseen. Sain pyydystää vettä lattialta lastan ja ämpärin avulla ainakin kolme saavillista. Onneksi onnistuin kuivaamaan lattian välittömästi, joten tuskin kovin paljon vettä ehti imeytyä lattiarakenteisiin.
Nyt keittiönraana toimii niin, että vesipumpun voi laittaa päälle iskemällä töpselin seinään ja keittiönraanan vedentulo lakkaa, kun töpselin vetäisee irti. Tosin vesi virtaa vielä aika kauan senkin jälkeen, kun pumpun sammuttaa. Ainakin yhden ämpärin siitä saa talteen vielä pumpun sammutuksen jälkeenkin. Eipähän enää tarvitse raahata vettä käsin ämpärillä kaivosta! Mutta ei raanaa viitsi käyttää mihinkään pikaiseen, kuten käsienpesuun, koska vettä menisi niin paljon hukkaan. Kaivossahan ei edelleenkään ole mitään suurta määrää vettä. Kun tultiin, tilanne oli hyvä, mutta nyt tämän pitkän kuivan ja kuuman kauden jälkeen, vedenpinta on vajunut.
Osaisinkohan itse vaihtaa uuden raanan? Osaanko ostaa oikeanlaisen, ja oikeat liittimet tai voinko hyödyntää vanhan raanan liittimiä? Lähteekö vanha raana nätisti irti? Pesukoneen varmaan osaan kykeä paikoilleen, koska siihen tulee tasan kaksi letkua ja niihin on selkeät paikat. En mielellään enää kutsuisi putkimiestä, sillä kalliiksihan se tulee. Kyllä hän aivan ammattitaitoinen on ja erittäin ahkera, ja mukavahan se on, kun ei tarvitse itse kaikkeen perehtyä, mutta jossain vaiheessa rahavarani tulevat vastaan. Sitäpaitsi tällaisten putkien toisiinsa liittäminen, kun kaikki liitoskohdat ovat jo valmiina pitäisi kyllä olla yksinkertaista.
Sitä vain ihmettelen, miten vähän nykyään pystyy korjaamaan mitään. Ennen kaikki oli korjattavissa! Jos raana ei mene kiinni ja siinä on tiivisteet menneet, miksi raanaa ei voi purkaa ja tiivisteitä vaihtaa? Hirveää tuhlausta ostaa kokonaan uusi raana! Mutta kai uskon ammattilasista, kun hän kerran sanoo, ettei tuollaisia raanoja korjata. Vähän pelottaa toimiiko lämminvesivaraajanikaan. Se on nyt asennettu paikoilleen, mutta sitä ei vielä päästy testaamaan. Jos edellisiltä asukkailta on jäänyt vedet jokaiseen mahdolliseen "vedelliseen" asiaan, onko lämminvesivaraajakin unohdettu tyhjäntää? Ei se tietenkään aivan välttämättä ole hajonnut, vaikka sinne olisi jäänytkin vedet - tosi hyvällä tuurilla, kai sellaistakin pitäisi välillä vastaan tulla?
Ikkunoiden etsimisessä ja löytämisessä minulla oli tavallaan tuuria. Olin etsinyt sopivan kokoisia ja aikakaudeltaan suureinpiirtein sopivan tyylisiä ikkunoita jo puolisen vuotta. Rakennusapteekeissa, kuten Metsäkylän navetassa olisi ollut aivan kiinnostavia ehdokkaita tarjolla, mutta ylihintaan ja vähän turhan kaukana. Turun suunnilla ja länsirannikolla olisi myöskin ollut aivan yksityisillä myynnissä tyyllikkäitä t-mallin ikkunoita. Tori.fi palvelusta ja facebookin ryhmistä etsiskelin ja olin myös yhteydessä Etelä-Savon rakennusperintöyhdistykseen, mutta lopulta facebookin erään keskustelupalstan kautta minuun oltiin yhteydessä. Ikkunoiden myyjä löysi minut,eikä päinvastoin. Ilahduin, kun kuulimn ikkunoiden sijaitsevan Lappeenrannassa. Minulla ei ollut tarkkaa käsitystä, kuinka kaukana Lappeenranta on, mutta koska se mainitaan liikennekyltissä Savonlinnan keskustassa, ajettelin sinne ajavan yhdessä hujauksessa. Lopulta matkaa oli kuitenkin 230 km suuntaansa, koska ikkunat sijaitsivat Taavetissa, joka oli Lappeenrannasta vielä eteenpäin. Brunon kanssa matka tuntui pitkältä, sillä kuumuuden takia koiraa piti pysähtyä lenkittämään toistuvasti.
En ole vielä varma, kuinka huippulöytö ikkunat olivat. Aluksi yritin puhelimessa kysellä tarkkaan, millä maalilla ne ovat maalatut. Olin tiukkana, että kyseessä pitäisi edeottomasti olla pellavaöljymaali. Myyjä ei kuitenkaan tiennyt ja laitteli vain pari kuvaa, missä mielestäni maali hilseili juuri, kuten pellavaöljymaalin kuuluukin. Paikanpäällä en tietenkään enää jaksanut olla niin kiinnostunut maalilaadusta: olimme ajaneet sinne asti, joten ikkunat oli saatava kyytiin. Näin kyllä heti, että maalinlaatu vaihteli ikkunoittein, suurinosa oli maalattu väärällä maalilla. Mutta toisaalta tein myös myönteisiä huomioita: ikkunanpokat ja karmit olivat hyvin jämäkkää tekoa, selvästi käsityötä, vanhaa lujaa puuta ja edes tippalaudat eivät olleet yhtään pehmenneet, vaikka maali hilseilikin paikoin.
Ehkä maksoin ylihintaa, ehkä en. Näissä vanhojen talojen vanhoissa rakennusosissa ei oikeastaan ole mitään oikeaa hintaa, kaikki määräytyy, kuinka paljon ostaja tahtoo juuri kyseisenlaista "osaa", kuinka myyjä tiedostaa tuotteella olevan arvoa ja, kuinka paljon tavaraa liikkuu markkinoilla. T-mallin ikkunoita tuntuu olevan tällähetkellä tosi vähän saatavilla! Tämä myyjä oli valitettavasti tiedostavaa laatua, usein ihmiset eivät tiedä vanhojen ikkunoiden arvoa. Joitain vuosia sitten niillä ei edes ollut sellaista arvoas kuin nykyään vaan niitä hävitettiin surutta. Koska niitä on nyt vähemmän ja, koska rakennusapteekit haalivat niitä kokoelmiinsa ympäri Suomen, hinnat ovat nouseet räjähdysmäisesti. Tietenkin arvo riippuu paljon myös kunnosta. Näistä kuudesta tuplaikkunasta yhdessä oli pari lasia rikki ja tämän yksilön sain puoleen hintaan. Jos minulla olisi hyvä lasiveitsi valmiina - itse lasia löytää ilmaiseksi milloin mistäkin - ja osaisin käyttää sitä, äkkiähän sitä leikkaisi uudet lasinpalat. Jutunjuonena siis se, että joskus myyjä voi arvioida tuotteen huonokontoisemmaksi kuin se onkaan ja silloin se voi olla hyvinkin edukas ja tällaisenaan löytö. Maksoin ehjistä tuplaikkunoista reilu 80 e kappaleelta ja rikkinäisestä vain 40 e! Aika kirpaisulta tuntui tuo 450 e yhteislasku, mutta saan toivonmukaan puolet hinnasta takaisin Museovirastolta. Onnistuin saamaan tähän torppaani pienen kunnostustuen! Sen voi käyttää vain ikkunoihin ja vanhan tulisijan kunnostukseen. Summa on pieni, mutta kaikki on kotiinpäin ja yllätys oli kyllä suuri, kun sain tällaisen kirjeen postiluukusta käteeni. En odottanut saavani tukea, koska monilta muiltakin - jopa hienoilta pohjalaiskartanoilta tai vanhoilta kansakouluilta - se oli tänä vuonna evätty. Ihanaa, että jokin taho arvostaa torppaani ja sen epätoivoista kunnostusyritystä!
Tässä tuessa on tietenkin ongelmana se, etten tiedä, kuinka alkuperäistä ilmettä pitäisi lähteä hakemaan. En edes tiedä, miltä torpan ikkunat ovat näyttäneet 1920-luvulla! Olen nähnyt yhden 80-luvulla otetun kuvan, jossa näkyy keittiön ikkuna ja se on t-mallin ikkuna. Olettaisin kaikkien olleen tätä samaa mallia. Mutta tuskin ilmeestä, silti tulee aivan samankaltainen, sillä ostamani ikkunat ovat aika pienet, joten joudun pistämään niitä pari vierekkäin. Ehkä tässäkin torpassa on alunperin olleet hyvin pienet ikkunat, koska usein ne olivat vuosisadanalussa sellaiset, ettei lämpö turhaan karkaa harakoille. Mutta koska ikkunoita on joskus isonnettu, en nyt ala niitä radikaalisti taas pienentämään, koska tarvitsisin sitten niin paljon uutta puutavaraa, ehkä jopa hirsiä.
Aika harvakseltaan varmaan kirjoittelen tätä blogia. Yritän kirjoittaa kaikista isommista projekteista. Tosin juuri nyt on meneillään vain kaikkea pientä: ikkunoiden rapsuttelua, aitan tuuletusikkunan tekoa, aitalle terassialue, torpan alapohjan tuuletuksen parantamista ja jyrsittyjen lattiankannatin hirsien tervaamista tai tukemistas uudella terveellä puulla (Miten ihmeessä lopettaisin tuon jyrsimisen? Hirret ovat niin paksuja että on niissä jyrsittävää, mutta ei tietenkään loputtomasti.Luultavasti elätän pihani lahohirsikasoissa tuholaisia, jotka sitten hyppäävät sieltä mökkini kimppuun), ulkorakennuksen alimpien märkien hirsien poistoa ja korvaamista kivillä ja kaikenlaisten viljelykasvien istuttelua ja hoitoa.
Mahtavat kelit! Helpottaa, kun pääsee Herajärveen peseytymään, eikä tarvitse aina saunaa lämmittää. En muista milloin viimeksi olisi ollut toukokuussa tällaista helleputkea. Vedenlämpökin tuossa pikkujärvessä on jo 19 astetta pinnasta. Tiettyjä projekteja kuumuus tietenkin hidastaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa menne vintille reuhumaan yläpohjan purujen kanssa tässä kuumuudessa, mutta tuo projekti ehtii vielä odottaa. Jos satun rikastumaan kesän aikana, kutsun imuauton tuohon purujen tyhjennykseen. Kohta lähden kastelemaan persilliat, korianterit, herneet, vesikranssit, nauriit, punajuuret ym. Emme kirjoittaneet mihinkään istutusastiaan tai multapenkkiin, mitä missäkin on, joten on jännitystä mitä sieltä nousee. Rukola on ainakin lähtenyt hyvin liikkeelle, sen tunnistaa jo. Raparperitkin nousee hienosti, vaikka koko puskan ylitse ajettiin viimekesänä traktorilla. Sitkeitä kasveja! Pitää yrittää ottaa niistä mallia, omia niiden asenne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti