Olemme nauttineet hyvistä keleistä uimalla Herajärvessä ja siskoni Alisan kyläillessä, teimme paljon pihatöitä. Ainoa miinus lämmössä ja kuivuudessa on ollut hiekkatien uskomaton pöliseminen. Nyt on mahtavaa, kun satoi ja pystyy taas hengittämään vaikka tukkirekkoja menisikin ohitse. Puidenajot ovat toivonmukaan vähenemäänpäin. Kaivon vesitilanteessa kuivuus on tietenkin myös näkynyt. Kun tulimme talven jälkeen, innostuimme: nythän kaivossa on mukavasti vettä. Tämän paahteisen ajanjakson jälkeen taas näyttää siltä, ettei kaivo vesi edelleenkään palaudu tarpeeksi. Harmi sinäänsä, että olemme juuri saaneet keittiönhanan ja persukoneen toimimaan. Onneksi vettä on vielä riittänyt pienellä säännöstelyllä - kasvienkasteluveden haulla purosta - ja mikä tärkeintä kaivovesi on kyllä hyvälaatuista.
Oli hyvin vallankumouksellista, että saatiin keittiönraana vaihdettua ja pyykkikone toimimaan! Viimeksi putkimieheltä jäi homma aivan puolitiehen, koska hän totesi keittiönraanan olevan rikki. Putkimiehen jälkeen vedet kyllä tulivat raanasta, mutta saimme sammuttaa koko raanan vesipumpun töpselistä. Ihmettelin jo tuolloin - täällä blogissa asti - eikö mitään voi nykyään korjata. Sittemmin sain kuulla "Kyllä raanoista vaihdetaan tiivisteitä, vähän onneton putkimies jos hänellä ei ollut vaihto-osia mukana." Niinpä niin. No, koska putkarista ei tosiaan aivan täysiä pisteitä saanut, päätimme kokeilla tällä kertaa itse. Minä kävin parina päivänä tutkailemassa vanhan raanan kiinnityksiä ja luin aiheesta. Ymmärsin että pitkänmallisten muttereiden pitäisi lähteä aivan vain käsin pyörittelemällä irti. Mutta eivät lähteneet! Paikka viemäriputkien takana oli niin ahdas, että siellä oli vaikea päästä kunnolla käsiksi kiinnityksiin. Jätin asian hautumaan ja yhtenä iltana päätimme Kallen kanssa kahdestaan tarttua härkää sarvista.
Itse annan ehkä hieman liian aikaisin periksi jos joku ei onnistu, Kalle on astetta sinnikkäämpi. Tai oikeastaan en remppahommissa suorastaan anna periksi, siirryn vain sujuvasti seuraavaan hommaan ja jätän vaikean asian mietintään. Joskus se on aivan viisastakin, sillä satunnaisesti ongelmat ratkeavat myöhemmin itsestään. No, tuo raana ei ratkennut ja asiaan oli pakko tarttua. Etsin Kallelle työkaluja ja hän ryömi tiskipöydän alle. Pienellä jakarilla ja vähittäisillä liikkeillä, hän sai mutterit auki. Sen jälkeen muodostui haasteeksi irrottaa itse vesiputket. Helmet (en ole varma onko oikea termi) olivat jämähtäneet kunnolla. Keksin hakea crc:tä ja pienen odottelun, sekä kahdella jakarilla yhtä aikaa vääntämisen jälkeen putket irtosivat toisistaan. Tämän jälkeen raana nousi helposti pois. Uusi raana sujahti helposti paikoilleen, mutta ei meinannut millään asettua tukevasti. Raanaa kääntäessä, se kääntyi väärästä kohdasta. Paikka oli niin älyttömän ahdas, ettei pitkiä muttereita taskaan saanut työstettyä käsin vaan ne piti kiristää hyvin pienin liikkein työkaluilla. Sittemmin edessä oli enää pesukoneen kiinnitys. Ongelmana oli, että vanhan raanan yhteydessä pyykkikoneen sulku oli ollut sivussa tiskipöydällä ja nyt uudessä raanassa se oli itse raanan yhteydessä. Putket menivät edelleen tuonne vanhaan pesukoneen sulkuun ja mikä harmillisinta sulku eri pysynyt kiinni, siinäkin olivat tiivisteet menneet. Laitoimme tuloletkun kiinni uuteen raanaan johtavaan putkeen ja poistoletkulle olikin hyvin selkeä paikka hajulukon vieressä. Lopulta kaikki toimi muuten täydellisesti, paitsi vanha pesukoneen sulkuputkisysteeni tiputtaa aavistuksen vettä, mutta laitoimme ämpärin tähän kohtaan alle ja tiputus on hyvin hallittua. Tuon vanhan systeemin voi helposti purkaa pois, kunhan vain saamme sulun uuteen kohtaan, sitä varten ustimme putkarin teippiä ja sen sulkuhelmen voimme siirtää toisesta kohtaa.
Tulipa pitkä selitys putkihommista. Se oli selityksen arvoista, sillä on varsinainen saavutus, että keittiössämme pyörii nyt pyykkikone. Koko eilisen päivän pesin kertynyttä pyykkivuorta, eikä sen huippua vieläkään näy. Sain hankittua sekä raanan että pyykkikoneen käytettynä ja kummatkin toimii malliikkaasti. Pyykkikone on kyllä hyvin vaatimattoman kokoinen, mutta ainakin se on pihi veden suhteen. Kone työllisti minua vielä eilisen aamupäivän, sillä huomasin sen lähtevän liikkeellä lingotessa. Kone oli paljon pienempi kuin paikkansa, joten se tarvitsi myös taustalevyn esteettisistä syistä. Kiilasin sen paikoilleen sivulaudoilla ja pahvilla ja päälle rakensin kierretangolla nostettavasta tolppakengästä tuen. Nyt kone ei pääse karkuun! Ei mihinkään, kun viimein olet siinä!
Viimeyönä myrskysi niin että peltikattomme paukkui rytinällä. Heräsin paukkeeseen toistamiseen. Aamulla kiipesin vintille ja tutkailin kattoa. Se on muuten huolella tehty, mutta joidenkin ruodelautojen väleissä suhteessa toisiinsa on ihmeellisen isoja välejä. Näistä kohdin pelti pääsee nousemaan. Kokeilin tunkea tuohta pehmikkeeksi ja täytteeksi niihin kohtiin, missä ilmaa näytti olevan eniten ja mistä katto paukahteli myös ollessani vintillä. Pientä löysyyttä pellissä on myös muualla, mutta jostain syystä katto paukahtelee lähinnä vain yhdestä nurkasta ja keskityin tiivistämään sitä. Menetimme eilisessä myrskyssä yhden pihakoivun, mutta se oli jo hyvin laho ja onneksi kaukana rakennuksista. Kaatuessaan se oli siepannut mukaansa myös muutamia lehtikuusen oksia. Myrskyssä oli se etu, että Kalle tuli sahanneeksi läheisestä pihakoivusta oksan, joka hipoi sähköjohtoamme. Mietimme hetken, onko vain meillä mennyt sähköt ja johtuuko se noista tuulessa johtoa vasten heiluvista oksista. Mielessä oli kyllä ollut jo pitempään, että oksat pitäisi karsia, nyt se sitten tuli tehtyä. Sähköt olivat yllättävän pitkään poikki, mutta eivät onneksi niin pitkään että pakasteet olisivat sulaneet. Näimme Järvi-Suomen energian nettisivuilta, että koko tällä alueella ja laajemminkin, myrsky oli katkonut sähköjä ja sivuilta oli hyvä seurata tilannetta. Jotain etuakin kuulua verkkoon. Kiva ajatus, että joku minun puolesta ja niillä suurilla sähkönsiirtomaksuilla, kiipeili tolpissa ja yritti korjata johtoja. Tosin jos olisi oma järjestelmä, ei myrsky sellaista niin helposti vahingoittaisi.
Alisan mielestä mukavin työ täällä oli hirsien hävitys. Siinä näki heti työnsä tuloksen ja se oli lopullista. Itse näen kyllä työn välistä loputtomana, tuntuu että lahoja hirsiä vain riittää ja riittää. Sitäpaitsi säästeliäänä ja vanhaa arvostavana luonteena, en tietenkään voi heittää hirsiä tuosta vain menemään. Jokainen pitää tarkistaa, josko se vielä olisi tarpeeksi terve ja jos siitä johonkin kierrätykseen olisi. Heiluimme hirsien kimpussa moottorisahalla ja jaoimme niitä hyviin ja huonoihin. Yksikään koko hirsi ei ollut terve, mutta niiden päissä, mitkä olivat roikkuneet muiden ylitse ilmassa, oli vielä paljon kovaa puuta. Saimme naapuri-Malisilta luvan viedä pahimpia hirvitys-hirsiä juhannuskokkoon. Kiikutimme sinne pari pakullista muurahaisten syömää puuta - sellaista hirttä joka kuitenkin juuri ja juuri pysyi kasassa siihen tarttuessa. Kaikkea puuta ei voi edes siirtää mihinkään, koska heti siihen tarttuessa, se vain murenee käsiin. Hirttä on siis edelleen hyvin monenmoista laatua ja tarkan seulamme läpäisseet saivat vielä uuden elämän aittamme riippumattoalueena. Sahasimme suurinpiirtein puolen metrin palikoita, kaivoimme ne maahan pystyyn ja tuimme sivuilta yhteen laudoilla. Näin rakentui puiden väliin pieni patiopaikka.
Siskoni kyläillessä rapsuttelimme ja maalasimme ikkunoita, pelastimme viinimarjapuskia tekemällä tukikehikoita puutarhasletkusta, aloittelimme vintin hiekan tyhjennystä (lähinnä pussitimme olkea ja isompaa ainesta kuten tiilen paloja hiekan päältä. En ole vieläkään päättynyt, tilaanko imuauton) ja itse pihan hoitoonkin meni paljon aikaa, sillä Alisa ja Kalle innostuivat tuhoamaan jättipalsamia ja lisäksi piiskaleikkuroimme koko pihan. Kokeilimme Alisan kanssa tehdä syreenimehua. Alisa ei ehtinyt mehua maistamaan, sillä sen piti tekeytyä muutama päivä. Mehusta tuli hyvin makean hapanta. Pienissä määrin hyvää, mutta ehkä liian limonaadinomaista omaan makuuni eli saisi olla vähemmän sokerista. Säilöimme kuusenkerkkiä pakastamalla ja itse olin jo aiemmin tehnyt kuusenkerkkätinktuuran upottamalla kerkät lasipulloon ja kaatamalla päälle puolalasista vodkaa. Tällainen on kuulema talvella tehokas yskänlääke!
Uusi kiukaani saapui viimein kolmen viikon Suomen kierrokseltaan. Se oli kuulema lähtenyt väärän kuljetuksen mukaan. Muurasimme kiukaan putken paikoilleen, pesimme kivet ja lastasimme ne kiukaaseen. Kivien kuljetuksessa ja pesussa oli oma vaivansa, sillä niitä oli kuutisen laatikkoa. Kiuas on modernia laatua, joka tulee pohjastaan asti täyteen kiviä. Puuhatessamme kivien kanssa, emme huomanneet lukea itse kiukaan käyttöohjetta. Siis, eihän nyt puukiuas ole ennenkään vaatinut mitään ihmeellistä, senkun lyö puuta pesään. En aavistanutkaan, kuinka ohjeita olisi ollut hyvä vilkaista. Sytyttäessämme kiukaan, ihmettelimme hajua. Kohta koko piha haisi teolliselle maalille! Katkua leijaili aina aitalla asti. Siinä vaiheessa Alisa ja Kalle etsivät ohjeet käsiinsä. Kiuas olisi pitänyt esilämmittää ilman kiviä ja hyvin tuulettuvassa tilassa, mielellään ulkona. Siinä oli pinnassa maali, jonka pitäisi ennen käyttöä palaa kiinni.
Purettiin siis vaivalla asetellut kivet pois ja myöhemmin Kallen kanssa vielä pestiin ne. Poltettiin sitä ilman kiviä ja kaikki ikkunat ja ovet auki tuuletuksen vuoksi. Ensimmäisen kiuaskokeilun jälkeen ollaan lämmitetty se jo kolmesti ja aina vain haisee. Viimeksi loppuvaiheessa näytti, että nyt haju lievenee. Saapi nähdä, kun taas tänään laitan sen tulille, olisiko haju viimein kadonnut! Tarkoitus olisi uuden kiukaan myötä saada sauna oikean saunan lämpöiseksi. Tähän mennessä vanhalla kiukaalla, saunan huippulämmöt ovat olleet 60 asteen luokkaa. Vanha kiuas oli puhkipalanut ja kauniisti ruostunut. Tein siitä kukkataideteoksen. Lopeliat löysivät kodin kukaan sylistä.
Loppuun kuvia:
Hirsiä hävittämässä
Ikkunaprojektia: Kalle ylpeänä kun osasi käyttää lasiveistä
Putkihommia: Tässä ihmettelen, kuinka tämän uuden raanan saisi vanhan tilalle
Ikkunoidenmaalausta siskoni kera
Kiukaan asennusta.Muurasimme savuputken hormiin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti