Eihän se kaikki ole mennyt aivan kuin Strömsössä. Suunnittelin tarkkaan etukäteen, miten ensimmäistemn päivien ohjelma sujuisi, kun saavutaan tänne. Laittaisimme teltan pystyyn pihalle, kantaisimme sinne pohjalle kuormalavoja ja pinoaisimme tavaraa autosta ja kärrystä telttaan varastoon. Vain aivan välttämättömimmän veisimme sisälle tupaan, jossa yöpyisimme vain yhden yön, sillä seuraavana päivänä saisin pihaan uuden aitan, josta käsin olisi hyvä organisoida itse talon remppaa. Se olisi remonttitukikohta ja päärakennuksen voisi pitää raksatyömaana.
Todellisuudessa kävi näin:
Haimme kyllä teltan postista heti Savonlinnaan saapuessamme, mutta heti taloni pihassa huomasimme, ettei sitä voi pystyttää. Liikaa lunta! Aitan piti saapua alunperin 12.4, mutta jos muuttopäivänä tiesin kyllä aitan tulon viivästyvän. Aitan rakentajan kanssa olimme soitelleet ja hän oli pahoitellut rakennuksen katon olevan vielä vielä hieman kesken, koska hänen kätensä oli kipeytynyt liiasta nikkaroinnista. Tuolloin oli kuitenkin puhe aitan saapuvan lähipäivinä. Nyt on se tilanne, ettei aitasta ole vieläkään mitään havaintoa! Toisaalta lunta on todennäköisesti aitallekin liikaa; pilareita ja jalaksia ei saa tukevasti paikoilleen maahan.
Olemme tyhjentäneet nyt koko peräkärryllisen tavaraa tänne sisälle mökkiin ja pakunkin kuormasta puolet. Kuisti on työkalujemme tukikohta ja yksi huone mökistä on varattu vaatepussukoille ja muulle käyttötavaralle. Kaikki astiat olen sijoitellut keittiön kaappeihin - hirveän kaappijynssäyksen jälkeen. Miten täällä siis aloittaa mitään kunnon remonttia, kun tavarat ovat jaloissa? Yksi huone mökistäni on alkuperäisessä kunnossa: uuni riekaleina, lattia puoli metriä alempana kuin muut lattiat alkuperäisillä lattialankuillaan, välikatto hilseilevänä (toivottavasti ei ole vuotanut piipun kupeesta) ja koko huone täynnä edellisen asukkaan remonttitavaraa, kuten laminaattipakkauksia. Tuosta huoneesta kyllä voisi aloittaa. Ulkoseinästä päätellen huone olisi kyllä kiireellisin kunnostaa. Voi olla, että sen yhden nurkan alimmat hirret ovat lahonneet. Vintiltäpäin katsottuna, alkuperäinen turve-eriste näyttää onneksi kuivalta. Muualla vintillä on sahanpurua, mutta tuon yhden huoneen yläpuolella välikatossa näyttäisi olevan maa-ainesta. Olen niin paljon penkonut vintillä viime päivinä - raivatessani sitä vanhoista kengistä, sähköjohdonpätkistä, koulukirjoista ja levyistä (tällä omistajalla on ollut jokin vaneri ja kovalevyfriikkeys, kaikki mahdolliset puukuitulevyn tapaiset kaapinovista lähtien on tungettu säilöön) ja pölyn määrä viittaisi erittäin kuivaan välikattotilaan. Missään vaiheessa ei ole tullut vastaan kostuneita puruja. Mutta ensimmäisellä kunnon vesisateellahan se vassta kunnolla paljastuu vuotaako katto jostain. Pitää silloin mennä vintille taskulampun kanssa tarkkailemaan.
Aitan ja teltan kanssa on siis ollut epäonnea, lähinnä lumesta johtuen. Samoin kaivonkunto oli aikamoinen takapakki. Muuten on kyllä välillä ollut hyvinkin störsömäistä. Hiiristä ei ole ollut vielä mitään harmia! Alunperin pelkäsin, että niistä tulee vielä iso riesa. Tammikuussa kun yritimme nukkua täällä, ne rapistelivat kaikkialla. Taloon muuttaessamme lattiat olivat lähes vuorattu hiirenpapanoilla. Mutta perusteellisen lattiasiivouksen jälkeen, papanoita ei ole enää juurikaan ilmaantunut. Jossain nurkissa on saattanut lakaistessa havaita pari papanaa, mutta esimerkiksi keittiön pöydillä niitä ei ole näkynyt eikä roskiksissa. Roskapussit ovat pysyneet aivan ehjinä! Aasian maissa jos hiiriä on ollut jossain huoneessamme, ne ovat kyllä löytäneet kaikkialle, jopa ylös ripustettuihin ruokapussukoihin. Ovatko nämä suomalaiset hiiret tyhmempiä vai pelkäävätkö ne vain niin kovasti koiramme petomaista hajua, että pysyttelevät varovaisina?
Hienoa on ollut myös, että kaikenmoista lautaa, lankunpätkää ja hirttä on löytynyt paljon. Tällä hetkellä osa puutavarasta tuntuu vain kiusalliselta roskalta, koska sitä pitää siirrellä paikasta toiseen, mutta uskon siitä olevan vielä iloakin. Kunhan nyt malttais, ettei hyödynnä polttopuuna kaikkea lautaa! Laudat ovat ovat olleet vintillä tai ulkorakennuksen orsilla, joten ne ovat aivan kuivaa. Varsinaisesta polttopuusta taas suurinosa on märkää, koska se on ollut rikkinäisen pressun alla tai ulkovajassa maata vasten. Kyllä polttopuustakin valikoimalla löytää kuivaa, mutta emme ole pystyneet seuraamaan ohjetta, jonka mukaan puu pitäisi ottaa huoneen lämpöön kuivumaan vähintään 24 h ennen polttoa. Ei se vain ehdi kuivua, kun uunimme syövät niin ahneesti! Eilen kasasimme jokaisen uunin lähelle isoja kasoja, että ne kuivuisivat, mutta toisaalta huoneenlämpö toteutuu vain makuuhuoneessamme ja muualla on korkeintaan 5-10 astetta, joten eivät puut niissä huoneissa kuivu. Tänne asuinhuoneeseen taas ei kerta kaikkiaan vain mahdu kunnon läjää puuta.
Keli on ollut yksi suurimmista haasteista. Siksi odottelin näinkin kevääseen ennen tänne muuttoa, että remppahommia tarkenisi tehdä. Miten pidät poraa ja ruuveja kädessä toppahansikkain? Kevät on nähtävästi tänä vuonna myöhässä. Pihassamme on vielä paikoin 20 senttiä lunta ja yöllä lämpötila on ollut jopa 8 miinuksella, päivisinkin vain heikosti plussalla. Onhan tämä mökki alunperin rakennettu talviasuttavaksi, mutta tällä hetkellä hirsien välit kaipaisivat uutta tilkitsemista ja ennen kaikkea ikkunapielet vaatisivat kunnostusta. Ikkunoiden karmeista puskee ilmaa, koska ne ovat eri kokoiset kuin alkuperäiset ikkunat ja karmien ja hirsien välistä rakoa on yritetty tiivistää vain jollain järkyttävällä polyuretaanivaahdolla.
Makuuhuoneessamme on nyt alkanut pysymään lämpö! Illalla lataamme pönttöuunin täyteen ja vielä aamullakin lämpöä on 19 astetta. Mahtavaa! Muutama päivä siinä menikin, että Samsara-pönttöuunin sai tehokkaasti toimimaan. Se on loistava uuni: syttyy helposti, vetää mainiosti ja pitää lämmön, vaikkei peltejä suljekaan. Leivinuunin käyttö on meillä vielä vähän opetteluvaiheessa. Olen yrittänyt etsiä netistä opetusvideoita tuollaisen uunin käyttöön, mutta yotubesta löytyy vain ohjeita moderneille Tulikiven leivinuuneille, joissa on aivan erilaiset pellit. Omassani on kaksi peltiä vierekkäin ja alhaalla vielä oma peltinsä. Nyt olen oppinut keskustelupalstojen perusteella, että toinen pelti on kesäpelti ja toinen talvi ja, että kesäpelti pitäisi osata sulkea uunin syttymisen jälkeen, että lämpö jäisi tehokkaasti kiertämään. En vain tiedä kumpi pelleista on kumpi. Se uunissa on sentään loistavaa, että häkäpelti on erikseen eli se on alimmainen pikkupelti. Aluksi en edes muistanut, kuinka kekäleet tulee vetää uunista ulos ja tiputtaa alaosaan. Yhtäkkiä vain tuli jokin muistikuva historiankirjojen sivuilta, että näinhän se tietenkin menee. Vesi lämpenee kattilassa tehokkaasti, kun tiputtaa hiilet, mutta muuten uuni ei tuollakaan tavoin tunnu kovin tehokkaalta. Pellit pitäisi nähtävästi osata sulkea, mutta häkävaroittimesta huolimatta se hieman epäilyttää. Eilen kokeilin niin, että vetäisin häkäpellin kokonaan ulos, että ainakin häkä poistuu ja pistin uunin yläpellit kiinni vasta silloin, kun olin vetänyt sieltä jokaikisen hiilloksen pois. Ei se vain vielä tuollakaan tavoin kovin tehokkaasti lämpöä puskenut!
Vielä yksi myönteinen seikka: pelkäsin, ettei Brunoa voi pitää täällä ollenkaan irti, koska läheinen tie on yllättävän vilkasliikenteinen: ehkä keskimäärin 10 minuutin välein menee auto. Mutta talomme vierestä lähtee pieni metsäautotie ja sitä vähän kauemmaksi kävellessä, kaverin voi huolettomasti päästää hihnasta. Kyllähän se jälkiä seuraa kuono innokkaasti tuhisten, mutta tulee aina kutsusta.
Joutsenet huutaa ja aurinko paistaa pihavaahteraani. Kurkiakin näkyy kaukana pellolla. Kyllä tästä vielä maalaisidylli syntyy! Tavallaanhan tämä jo on varsin idyllistä: metsää on joka puolella, järviä lyhyiden kävelymatkojen päässä, pihastani on löytynyt marjapuskia, vadelmapensaita ja jopa luumupuu. Kunhan vain kevät etenisi niin etenisivät muutkin asiat!
Todellisuudessa kävi näin:
Haimme kyllä teltan postista heti Savonlinnaan saapuessamme, mutta heti taloni pihassa huomasimme, ettei sitä voi pystyttää. Liikaa lunta! Aitan piti saapua alunperin 12.4, mutta jos muuttopäivänä tiesin kyllä aitan tulon viivästyvän. Aitan rakentajan kanssa olimme soitelleet ja hän oli pahoitellut rakennuksen katon olevan vielä vielä hieman kesken, koska hänen kätensä oli kipeytynyt liiasta nikkaroinnista. Tuolloin oli kuitenkin puhe aitan saapuvan lähipäivinä. Nyt on se tilanne, ettei aitasta ole vieläkään mitään havaintoa! Toisaalta lunta on todennäköisesti aitallekin liikaa; pilareita ja jalaksia ei saa tukevasti paikoilleen maahan.
Olemme tyhjentäneet nyt koko peräkärryllisen tavaraa tänne sisälle mökkiin ja pakunkin kuormasta puolet. Kuisti on työkalujemme tukikohta ja yksi huone mökistä on varattu vaatepussukoille ja muulle käyttötavaralle. Kaikki astiat olen sijoitellut keittiön kaappeihin - hirveän kaappijynssäyksen jälkeen. Miten täällä siis aloittaa mitään kunnon remonttia, kun tavarat ovat jaloissa? Yksi huone mökistäni on alkuperäisessä kunnossa: uuni riekaleina, lattia puoli metriä alempana kuin muut lattiat alkuperäisillä lattialankuillaan, välikatto hilseilevänä (toivottavasti ei ole vuotanut piipun kupeesta) ja koko huone täynnä edellisen asukkaan remonttitavaraa, kuten laminaattipakkauksia. Tuosta huoneesta kyllä voisi aloittaa. Ulkoseinästä päätellen huone olisi kyllä kiireellisin kunnostaa. Voi olla, että sen yhden nurkan alimmat hirret ovat lahonneet. Vintiltäpäin katsottuna, alkuperäinen turve-eriste näyttää onneksi kuivalta. Muualla vintillä on sahanpurua, mutta tuon yhden huoneen yläpuolella välikatossa näyttäisi olevan maa-ainesta. Olen niin paljon penkonut vintillä viime päivinä - raivatessani sitä vanhoista kengistä, sähköjohdonpätkistä, koulukirjoista ja levyistä (tällä omistajalla on ollut jokin vaneri ja kovalevyfriikkeys, kaikki mahdolliset puukuitulevyn tapaiset kaapinovista lähtien on tungettu säilöön) ja pölyn määrä viittaisi erittäin kuivaan välikattotilaan. Missään vaiheessa ei ole tullut vastaan kostuneita puruja. Mutta ensimmäisellä kunnon vesisateellahan se vassta kunnolla paljastuu vuotaako katto jostain. Pitää silloin mennä vintille taskulampun kanssa tarkkailemaan.
Aitan ja teltan kanssa on siis ollut epäonnea, lähinnä lumesta johtuen. Samoin kaivonkunto oli aikamoinen takapakki. Muuten on kyllä välillä ollut hyvinkin störsömäistä. Hiiristä ei ole ollut vielä mitään harmia! Alunperin pelkäsin, että niistä tulee vielä iso riesa. Tammikuussa kun yritimme nukkua täällä, ne rapistelivat kaikkialla. Taloon muuttaessamme lattiat olivat lähes vuorattu hiirenpapanoilla. Mutta perusteellisen lattiasiivouksen jälkeen, papanoita ei ole enää juurikaan ilmaantunut. Jossain nurkissa on saattanut lakaistessa havaita pari papanaa, mutta esimerkiksi keittiön pöydillä niitä ei ole näkynyt eikä roskiksissa. Roskapussit ovat pysyneet aivan ehjinä! Aasian maissa jos hiiriä on ollut jossain huoneessamme, ne ovat kyllä löytäneet kaikkialle, jopa ylös ripustettuihin ruokapussukoihin. Ovatko nämä suomalaiset hiiret tyhmempiä vai pelkäävätkö ne vain niin kovasti koiramme petomaista hajua, että pysyttelevät varovaisina?
Hienoa on ollut myös, että kaikenmoista lautaa, lankunpätkää ja hirttä on löytynyt paljon. Tällä hetkellä osa puutavarasta tuntuu vain kiusalliselta roskalta, koska sitä pitää siirrellä paikasta toiseen, mutta uskon siitä olevan vielä iloakin. Kunhan nyt malttais, ettei hyödynnä polttopuuna kaikkea lautaa! Laudat ovat ovat olleet vintillä tai ulkorakennuksen orsilla, joten ne ovat aivan kuivaa. Varsinaisesta polttopuusta taas suurinosa on märkää, koska se on ollut rikkinäisen pressun alla tai ulkovajassa maata vasten. Kyllä polttopuustakin valikoimalla löytää kuivaa, mutta emme ole pystyneet seuraamaan ohjetta, jonka mukaan puu pitäisi ottaa huoneen lämpöön kuivumaan vähintään 24 h ennen polttoa. Ei se vain ehdi kuivua, kun uunimme syövät niin ahneesti! Eilen kasasimme jokaisen uunin lähelle isoja kasoja, että ne kuivuisivat, mutta toisaalta huoneenlämpö toteutuu vain makuuhuoneessamme ja muualla on korkeintaan 5-10 astetta, joten eivät puut niissä huoneissa kuivu. Tänne asuinhuoneeseen taas ei kerta kaikkiaan vain mahdu kunnon läjää puuta.
Keli on ollut yksi suurimmista haasteista. Siksi odottelin näinkin kevääseen ennen tänne muuttoa, että remppahommia tarkenisi tehdä. Miten pidät poraa ja ruuveja kädessä toppahansikkain? Kevät on nähtävästi tänä vuonna myöhässä. Pihassamme on vielä paikoin 20 senttiä lunta ja yöllä lämpötila on ollut jopa 8 miinuksella, päivisinkin vain heikosti plussalla. Onhan tämä mökki alunperin rakennettu talviasuttavaksi, mutta tällä hetkellä hirsien välit kaipaisivat uutta tilkitsemista ja ennen kaikkea ikkunapielet vaatisivat kunnostusta. Ikkunoiden karmeista puskee ilmaa, koska ne ovat eri kokoiset kuin alkuperäiset ikkunat ja karmien ja hirsien välistä rakoa on yritetty tiivistää vain jollain järkyttävällä polyuretaanivaahdolla.
Makuuhuoneessamme on nyt alkanut pysymään lämpö! Illalla lataamme pönttöuunin täyteen ja vielä aamullakin lämpöä on 19 astetta. Mahtavaa! Muutama päivä siinä menikin, että Samsara-pönttöuunin sai tehokkaasti toimimaan. Se on loistava uuni: syttyy helposti, vetää mainiosti ja pitää lämmön, vaikkei peltejä suljekaan. Leivinuunin käyttö on meillä vielä vähän opetteluvaiheessa. Olen yrittänyt etsiä netistä opetusvideoita tuollaisen uunin käyttöön, mutta yotubesta löytyy vain ohjeita moderneille Tulikiven leivinuuneille, joissa on aivan erilaiset pellit. Omassani on kaksi peltiä vierekkäin ja alhaalla vielä oma peltinsä. Nyt olen oppinut keskustelupalstojen perusteella, että toinen pelti on kesäpelti ja toinen talvi ja, että kesäpelti pitäisi osata sulkea uunin syttymisen jälkeen, että lämpö jäisi tehokkaasti kiertämään. En vain tiedä kumpi pelleista on kumpi. Se uunissa on sentään loistavaa, että häkäpelti on erikseen eli se on alimmainen pikkupelti. Aluksi en edes muistanut, kuinka kekäleet tulee vetää uunista ulos ja tiputtaa alaosaan. Yhtäkkiä vain tuli jokin muistikuva historiankirjojen sivuilta, että näinhän se tietenkin menee. Vesi lämpenee kattilassa tehokkaasti, kun tiputtaa hiilet, mutta muuten uuni ei tuollakaan tavoin tunnu kovin tehokkaalta. Pellit pitäisi nähtävästi osata sulkea, mutta häkävaroittimesta huolimatta se hieman epäilyttää. Eilen kokeilin niin, että vetäisin häkäpellin kokonaan ulos, että ainakin häkä poistuu ja pistin uunin yläpellit kiinni vasta silloin, kun olin vetänyt sieltä jokaikisen hiilloksen pois. Ei se vain vielä tuollakaan tavoin kovin tehokkaasti lämpöä puskenut!
Vielä yksi myönteinen seikka: pelkäsin, ettei Brunoa voi pitää täällä ollenkaan irti, koska läheinen tie on yllättävän vilkasliikenteinen: ehkä keskimäärin 10 minuutin välein menee auto. Mutta talomme vierestä lähtee pieni metsäautotie ja sitä vähän kauemmaksi kävellessä, kaverin voi huolettomasti päästää hihnasta. Kyllähän se jälkiä seuraa kuono innokkaasti tuhisten, mutta tulee aina kutsusta.
Joutsenet huutaa ja aurinko paistaa pihavaahteraani. Kurkiakin näkyy kaukana pellolla. Kyllä tästä vielä maalaisidylli syntyy! Tavallaanhan tämä jo on varsin idyllistä: metsää on joka puolella, järviä lyhyiden kävelymatkojen päässä, pihastani on löytynyt marjapuskia, vadelmapensaita ja jopa luumupuu. Kunhan vain kevät etenisi niin etenisivät muutkin asiat!
Auringonpaisteessa mörskä näyttää heti kodikkaammalta
Bruno nauttii vapaudesta metsäpoluilla
Viemärisäiliö on tännä ja kaivo epäkunnossa, joten tällainen on tilapäinen vessamme: ämpäri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti