Tarinaa kuvin

Kerrotaanpa tarinaa kuvin. Aivan ensiksi esittelyssä uunimme. Tällaisen vanhan talon, jossa jokainen ikkuna valskaa liitoksistaan, lämmitykseen menisi loputtomasti energiaa jos lämmittäisi pelkästään pattereilla. Niinpä olemme suorastaan riippuvaisia uuneistamme ja niistä siksi niin ylpeitä, että jopa nimesimme ne.  

Tämä pönttöuuni on Samsara, koska sen luukuissa on kuviointina aivan kuin hindujen ikuinen elämänpyörä. Muutkin koristeet tuovat mieleen intialaisen kasviornamentiikan. Samsara viittaa myös siihen, että tämä uuni lämmittää ikuisesti, siinä kestää lämmöt hyvin pitkään.

Hän on keskimmäisen huoneemme kaveri ja vielä suhteellisen tuntematon tuttavuus, koska olemme vasta pari kertaa lämmitelleet kaveruuttamme. Hän on esittäytynyt Sapeliksi, koska luukkukuvio muodostaa kuin miekan. Tästä pönttiksestä huomaa hyvin kuinka laminaattia on ollut pakko purkaa uunien edestä, sillä lattia on nostettu liian korkealle suhteessa uuneihin. Muiden kohdalla olemme yrittäneet vain vähän leikata rakoa uunien ja laminaatin väliin sekä repiä muovieristettä pois, ettei se sula uunia vasten. Erittäin outoja remonttiratkaisuja tässöä talossa on tehty!

Leivinuuni on nyt viritelty toimintaan ja nimetty Sauroniksi. Tässä talossa on asunut Taru sormusten herrasta ihailija, koska vintiltä löytyi hieno piirros Keskimaasta. Talon historian puitteissa siis Sauron on osuva nimi ja koska leivinuunissamme lyö varsinaiset helvetin lieskat eli se on hyvin tehokas ja sisälmyksiltään valtavan kokoinen kuin krematorio.


Seuraavaksi sekalainen kuvakooste remonttihommista. Tänään lähinnä siivoilimme vinttiä ja teimme puuhommia.

Modernin näköinen keittiömme, johon ei kuitenkaan tule vettä. Vesihuolto on tällä hetkellä suurimpia haasteitamme. Juomavesi tulee kuvassa näkyvästä kanisterista ja tiskivesi lumesta, joka lämpenee leivinuunin päällä kattilassa. Tänään sain sentään hyviä uutisia kaivosta! Todennäköisesti sen voi korjata!

Bruno on jo mukavasti asettunut taloksi.

Vintiltä löytyi myös kaikenmoisia aarteita, vanhoja hienoja talonpoikaisesineitä, kuten tämä saha. Mutta pääosinhan siellä oli käsittämön määrä roskaa, kuten pahvilaatikoita, muoviämpäreitä, parittomia luistimia, vanhoja koulukirjoja, sähköjohtoja, vesiletkuja, tyroksilevyjä ym.

Rikkinäiset ikkunalasit, johdot ja ongenvavat olivat yleisiä vinttilöytöjä. Luistimia ja vanhoja kenkiäkin tuli vastaan päättymätön määrä. Täällä on asunut joku sairaalloinen hamtraaja. Hän oli kirjoittanut useaan lootaan - silloin harvoin jos asiat olivat säilytyslootiin päätyneet eivätkä suoraan sahanpurun sekaan - "ei saa hävittää."

Prismaan johtaa pikkuinen polku. Korvessa ollaan! 

Roskat ovat jo löytäneet säkkeihin. Kyllä se moskan lajittelu ja poltto tästä pikku hiljaa etenee!

.............

Tämän blogi meinaa koitella siinä kuin murjunikin. Jos ihmettelette miksi teksti on näin pienellä niin se johtuu siitä, ettei blogi antanut siirtyä pois kuvatekstivalikosta. Kuvien siirtelyssäkin oli vastustusta, mutta onnistuin lopulta. Eiköhän nämä hommat tämän talonkin kanssa etene samalla tavoin sinnillä kuin aina esimerkiksi reissuissa, (ja reissublogeissa) missä olemme tottuneet sopeutumaan mitä moninaisimpiin olosuhteisiin.