Miksi tahdon muuttaa?

Puut ovat aina olleet minulle erittäin tärkeitä. Tässä halailen vanhaa kaveria Espanjan Andalusiassa, missä luonnonmetsät olivat lähes hakattu oliivipuulehtojen tieltä ja olin onnellinen, kun löysin hieman villiä lehtipuumetsää.

Olen keskittänyt ajatukseni viimepäivinä niin paljon remontoinnin mietiskelyyn, että alkuperäinen syy muuttoon on jäänyt taustalle. Ajatus siitä, miksi haluankaan muuttaa meinaa himmentyä, siksipä käynkin nyt läpi vaikuttimeni.

1. Luonto.

Eräs kaunis kevätpäivä pyöräilin Oulun keskustassa ja olisin tahtonut suunnata jonnekin vain istumaan ja nauttimaan auringosta. Olisin tahtonut jonnekin luonnonkauniiseen paikkaan, jossa on puita ja rauhallista. En kuitenkaan keksinyt mitään miellyttävää ulko-oleskelu kohdetta. Onhan toki Ainolan puisto, mutta sielläkin on usein aika vilkasta. Oulunkin kokoisesta - vaikka pieni onkin - on lopulta vaikea löytää vapaata ei-kaupallista tilaa, jossa saa vain olla rauhassa. Toki Oulun ympäristössä on laajasti upeita ulkoilumaastoja, kuten Pilpasuo, mutta itsestäni olisi tärkeää, että myös ydinkeskustasta löytyisi kunnon puistoja tai vain vapaasti kasvavaa metsää.

Savosta uskon löytäväni paljon luontoa, joka on vain kiven heitön päässä mökistäni ja täysin käytettävissäni. Polkuja, jossa ketään ei tule vastaan, kuulee tuulen suhinan ja lintujen laulun. Kuulee omat ajatuksensa - eikä vain autojen kaasuttelua - ja pystyy vaeltelemaan ilman, että ahtaat kadut tai tiiviisti rakennetut rakennukset rajoittavat tilaa.

2. Käsillä tekeminen ja pihapuuhastelu

Innoittajani tälle hankkeelle on Ourique niminen pieni kylä Portugalissa, jossa saimme työskennelllä muutaman viikon britti-pariskunnan apuna heidän puutarhassaan. Tuolloin pihamaalla touhutessani heräsi ajatus " Olisipa mukava joskus rakennella tällaista aivan itseä varten, suunnitella miten mikäkin olisi paras tehdä ja pikku hiljaa puuhastellen rakentaa itsaensä näköistä ympäristöä." On ollut mahtavaa kokea vapaaehtoistyön kautta maailmalla monenmoista ja auttaa ihmisiä heidän projekteissaan, mutta lopultakin tällainen osallistuminen sopii parhaiten nuorille. Itsellä on jo ikää sen verran, että haluaisin vaihteeksi kokea, miltä tuntuu rakentaa jotain aivan vain itseä varten.

Tahdon nähdä, kuinka mullasta kohoaa heiveröinen heleän vihreä taimi. Tahdon upottaa käteni multaan ja yrittää saada uuden elämän kasvamaan.

Tavoitteeni on rakentaa pihamaalle kaikenlaista taidetta, sellaista jolla on samalla käytännön funktio mutta myös esteettistä viehättävyyttä. Kivimuuri, joka lämmittäisi ja suojaisi kasveja ja olisi samalla mukavan näköinen pihaelementti voisi olla yksi esimerkki. Vanhoista ikkunalaseista olisi myös mukava koota jonkinmoinen kasvihuone tai eurolavoista voisi rakennella terassia tai pengerpenkkiä.

3.  Ensimmäinen askel kohti omavaraisuutta

Pitkäaikaistyöttömänä minua on pakonomaisesti alkanut paimamaan tietty riippuvaisuus yhteiskunnasta. En haluaisi olla riippakivi yhteiskunnalle, mutta en toisaalta tahdo olevan päinvastoinkaan. Ihmisen täytyy saada tuntea tiettyä itsemääräämisoikeutta ollakseen onnellinen! Olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi tuntea aitoa onnea jos tuntee olevansa jatkuvasti jonkinlaisessa talutusnuorassa.

En kuvittele, että taloni kautta saavuttaisin tuosta vain omavaraisuuden. En edes pyri aivan sellaiseen omavaraisuuteen, mitä käsitteellä äärimmillään tarkoitetaan. Sillähän voidaan tarkoittaa sitä, että ihminen itse tuottaa kaiken tarvitsemansa. Oma idyllinen päämääräni olisi, että puolet toimeentulostani tulisi aivan perinteisen rahatalouden kautta - saisin majoitustoiminnasta pientä tulovirtaa - ja vain puolet kasvattamalla itse vihanneksia, pitämällä kanoja sekä keräilemällä luonnon villiyrttejä, sieniä ja marjoja.  Tämä ensimmäisen kesän aikana tuskin pääsen viljelyssä kovin pitkälle, sillä energiani syö vanhan rakennuksen kunnostus asumiskelpoiseksi.

4. Elämän yksinkertaistaminen

Äsken en onnistunut tekemään TE-toimiston sivuilla cv-nettiä. Yhdestä valikosta olisi pitänyt valita ammatteja, mutta koko valikko ei aennut ja sen jälkeen ohjelma vain jumittui täysin. Sittemmin tulin tänne blogiin ja yritin saada google drivestä auki siirtämiäni kuvia, mutta ne vain katosivat. Tietotekniikka! Mihin sitäkin lopulta tarvitsee? Helpottamamaan elämää? Pidän tästä kirjoittamisesta silloin, kun saan siihen ryhdyttyä. Blogissa olisi kuitenkin tärkeää kuvien ja tekstien tasapainoinen vuorottelu ja tarkkaasn valitut kuvat, mutta lähes aina minulla on jotain ongelmia kuvien tai muun muokkauksen kanssa, vaikka kysy on näinkin yksinkertaisesta alustasta. "Keep it simble", sanoo viisas englanninkielinen vanha sanonta ja olen täysin samaa mieltä. Se on nykyään tärkeimpiä ohjenuoriani.

Maalla elämä on perinteisesti yksinkertaisempaa, jollain tavoin suoraviivaisempaa ja läpinäkyvämpää. En tarkoita yksinkertaisuudella sitä, etteivät asiat olisi vaikeita. Varmasti maalla on aivan samoin monia haasteita, kuten kaupungissakin. Jos ne liittyvät siihen, ettei joku kone tai rakennustekninen asia toimi, kuten pitäisi, vika on kuitenkin aina hyvin konkreettinen. Se on jollain tavoin näkyvissä. Tämä tietotekniikka on kuitenkin aina mennyt täysin yli ymmärrykseni ja olen kiitollinen, ettei minusta tullut yliopistotutkijaa. Tutkijana olisin kuitenkin joutunut koko ajan olemaan enemmän tai vähemmän tekemisissä monenmoisten tietokoneohjelmien kanssa. En sano, että ymmärtäisin muita laitteita sen paremmin kuin tietokoneita. Mutta ainakin olen tällä hetkellä kiinnostunut, esim työkalujen käyttötarkoituksista tms, ja kiinnostuksellakin pääsee jo pitkälle. Jostain ihme syystä minulla on myös paljon paremmin kärsivällisyyttä konkreettisten asioiden korjaamiseen - vaikka teenkin korjaksen aina jollain tavoin kepulikonstein ja eriskummallisin viritelmin - kuin tietoteknisten ongelmien selvittelyyn.

5. Luova itsensä toteuttaminen

Tämä kohta on oikeastaan edellisten kertausta ja kiteyttää yhteen edellä mainitut. Kaikista keskeisintä, mitä haen muutolta: pääsen toteuttamaan aiempaa vapaammin taiteellisia projektejani. Puolen hehtaarin pihapiiri tarjoaa mahtavan temmellyskentän luovalle toiminnalle. Olen paljon enemmän taiteilija kuin rakentaja. Koulussa minulla oli aina kuvamataidosta arvosana 10, mutta käsitöistä vain 7, ja tämä kertoo paljolti luonteestani sekä siitä, mikä on lähtötilanne, kun pääsen taloni kimppuun. Onneksi Kalle on järjenääneni ja varmasti vähän hillitsee taiteellisiaprojektejani. Kalle on luonteeltaa tarkka mittailija, minä taas enemmän oksat pois tekijä. Minä sanon usein "nyt vain kokeillaan mitä tästä tulee", Kalle taas jarruttelee "mietitään ensin, kannattaako näin tehdä." Ehkä olemme hyvä kompinaatio, hyvä tiimi. En tosin ole kovin hyvä tiimipelaaja, joten siksi on hyvä, että langat ovat lopulta vain minun käsissäni, muuten meille voisi tulla jatkuvia väittelyitä. Minulla on hankkeesta taloudellinen vastuu, joten sitä kautta myös päätäntävalta, mikä on sikäli hyvä, että muuten me vain neuvoteltaisiin loputtomasti jokaisesta ratkaisusta ja mitään ei tapahtuisi.

.............

Alle viikon päästä olisi muutto. Toivottavasti talo on tukevasti pystyssä, eikä ole kevätsateissa lähtenyt kallistelemaan mihinkään suuntaan. Olen sopinut aitan toimituksesta ja kaivonpuhdistuksesta samantien, kun olemme asettuneet taloksi. Armeijan suurteltankin pitäisi tulla piakkoin matkahuollon kautta suoraan Savonlinnaan. Sitten vain edelliset asukkaat eli hiiret ja rotat pois jaloista, että me uudet mahdumme tilalle!