Tuleeko kesä koskaan?

Aurinkoisessa kelissä ilman takkia pystyttelimme teltan parisen päivää sitten. Silloin se näytti tältä:

Nyt se näyttää tältä:

Niin ankea keli, että on hyvä hetki pitää vapaapäivä. Tämä onkin ensimmäinen vapaapäivämme tänne muuton jälkeen. Tietenkin tuo teltta pitäisi käydä pelastamassa lumen alta ja ripustella jonnekin kuivamaan. Toivottavasti kangas ei ole revennyt! Kyseessä on tosi kallis ja uusi armeijan suurteltta. Juuri nyt tuntuu siltä, että tuonkin rahan olisi voinut käyttää viisaammin. Jos olisin tiennyt, ettei teltta kestä edes pientä lumikuormaa - tosin eihän sen enää pitänyt lunta sataa - olisin varmaan jättänyt sen ostamatta. Luulin hankkineeni tosi kestävän teltan. Se piti olla myös helppo pystyttää, mikä oli yksi kriteerini tuolle valinnalle. Varustelekan sivuilla sanottiin, kuinka pystyttäminen hoituu tottumattomaltakin 20 minuutissa. No, ei hoitunut. Meillä meni 2 tuntia 20 minuuttia! Pitkä aika tosin selittyy sillä, kuinka aluksi lähettiin kokoamaan telttaa väärin. Ohjeet olivat hyvin huonot, jostain muusta kielestä käännösohjelmalla huonolle englanninkielelle käännetyt. Ohjeissa puhuttiin ensin keskisalon kokoamisesta, joten keskityttiin sen nostamiseen ylös. Yritettiin tukea sitä tiiliskivillä pysymään pystyssä, että saataisiin sivupylväät pystyyn. Melko pian huomattiin tämän olevan mahdoton tehtävä. Mieleeni muistui, kuinka netinohjeissa puhuttiin keskisalon nostamisesta viimeisenä. Aloimme siis pystyttelemään sivukeppejä, mutta niissä oli valuvika ja reikiä, joihin ne tulivat metallirenkaan sisään telttakankaaseen, piti puukolla isontaa. Itse kangasta oli jäänyt noiden metallirenkaiden keskelle ja kepit eivät siksi menneet paikoilleen.

Yritin etukäteen etsiä ihmisten kokemuksia tästä kyseisestä telttamallista, mutta en löytänyt. Pitäisi nyt varmaan itse antaa jonkinmoista palautetta Varustelekan sivuille. Se, ettei teltta kestä märkää lunta, ei tietenkään ole kenenkään vika vaan varsin luonnollista. Pystytysohjeet olivat kuitenkin luokattoman huonot ja noissa pienten pystykeppien aukoissa oli selkeä vika. Jos meillä ei jostain syystä olisi ollut puukkoa liiallisen kankaan ja kumin pois vuolemiseen, olisi teltta jäänyt pystyttämättä. Myöskin se oletus, kuinka teltan kokoamiseen riittää hyvin kaksi henkeä, oli osittain väärin. No, saimmehan sen kyllä kahdestaan pystyyn, mutta kaikki olisi käynyt kyllä paljon sukkelammin jos käsipareja olisi ollut enemmän. Loppuvaiheessa teltta koetteli vielä kekseliäisyyttä, kuinka punoa sivunauhat kiinni keppien ympärille. Naruja oli jokalähtöön, mutta ei niistä saanut suurella mielikuvituksellakaan selvää, kuinka ne kieputetaan kestävästi jokaisen pikkutolpan ympärille, ettei nurkista tuule.

Annetaan nyt vielä teltalle mahdollisuus. Saattaahan siitä vielä kehkeytyä oiva tila vaikkapa ikkunoiden kunnostukseen. Onneksi en ollut vielä ehtinyt raahata ikkunoita telttakankaan alle, nehän olisivat nyt säpäleinä. Ajattelin teltan olevan hyvä tila levittäytyä rapsuttelemaan maaleja vanhoista ikkunoista, laittamaan kittiä ja maalaamaan ne uudestaan. Työtasoja olin jo vienyt telttaan, mutta nämä vanhat talonpoikaishuonekalut onneksi kestävät mitä vain, eivät paljon hätkähdä yhden teltan niskaan sortumisesta.

Nyt on hyvä päivä lähteä uimahalliin saunomaan oikein antaumuksella. Oma saunaprojektikin tosin pitäisi pikkuhiljaa käynnistää. Olisihan se pihasauna mahtava! Monet tällaiset projektit - kaivo, aitta, sauna, piharakennuksen kunnostus, kuistin alimpien hirsien vaihto - ovat jäissä kirmaimellisesti jään vuoksi. Kaikki on vielä niin roudassa! Mikä tätä kevättä vaivaa? Pitikin juuri tänävuonna sattua näin hidas kevät. Onhan tällä tontilla kyllä riittänyt puuhaa, ei sinäänsä tyhjänpanttia ole tarvinnut odotella. Pitäähän kaikki roina pihan tavarakasoista jokatapauksessa viedä kaatopaikalle, polttaa tai harvassa tapauksessa ottaa säilöön uusiokäyttöä varten. Jokseenkin vain alkaa kyllästyttää tämä ainainen purkaminen ja tuhoaminen! Haluaisin jo rakentaa jotain, synnyttää uutta! Eilen purettiin huussi. Yritettiin ottaa siitäkin talteen kaikki suinkin mahdollinen. Sahasimme lautojen homeiset päät pois, viskasimme ne nuotioon ja hyödynsimme lautojen yläosia kompostia varten. Eilen siis pääsimme rakentamaan edes jotain, kun päätimme tähdä huussijätteellemme suljettavan ja tiiviin kompostin. Kompostin rakennuskin vain jäi puolitiehen onnettoman kelin vuoksi: yhtäkkiä alkoi tihkumaan hyistä sadetta.

Ehkä tämä mökki pikku hiljaa alkaa tuntua omalta. Nyt täällä on ollut vielä niin vahvasti läsnä eri ihmisten aiempi elämä, lähinnä loputtomien tavararoskien muodossa, etten ole vielä saanut oikein adoptuitua tätä taloa. Pieni sellainen vierauden tunne tässä on vielä ollut. Mutta myöriessäni taas eilen pihalla oikein antaumuksella - sain kaadettua ja vieriteltyä peltitynnyrin keskeltä pihaa ja lajiteltua sen osittain palamattoman sisällön (siinä oli yritetty polttaa jotain metallitölkkejä, kumisia kenkiä ja rautaosia) - piha alkoi jo hieman tuntua omalta. Koko ajan on sellainen olo, että kyllä tästä vielä hyvä tulee eli myönteinen pohjavire. Mutta silti tuntuu, kuinka asiat edistyy aivan liian hitaasti. Usein saamme vain yhden homman aikaiseksi per päivä, kuten eilen huussin tuhoamisen, vaikka häärimme ympäriinsä 8-10 tuntia. Monenmoisen ammattilaisenkin apua tarttisin tänne. Nyt olen tilaamassa sähkömiestä, joka mahdollisesti tulee vielä tällä viikolla vilkaisemaan näitä hieman keskenjääneitä sähköviritelmiä. Kuulin entisen omistajan olleen sähkömies ja hyvinhän nämä on sinänsä laitettu, mutta en silti edelleenkään hahmota, missä menee virtaa ja missä ei ja miksi irtonaisia johdonpätkiä on jätetty muutamia törröttämään katosta tai seinistä.

Eräs naapuri kävi moikkaamassa meitä. Häneltä saimme vihjeen, että kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä Willanuttuun. Tuolla vanhalla talolla on meneillään työllistämishanke ja heiltä saattaisi ehkä irrota ihmisiä tännekin töihin tai ainakin kesemmällä voi kysyä ylijäänyttä punamulta maalia, ym tarvikkeita. Olisihan se hauska näin itsekin pitkäaikaistyöttömänä palkata joku toinen pitkäaikaistyötön. En tietty kovin paljon voi palkkailla ihmisiä, mutta aina johonkin hyvin pieneen juttuun, kuten nyt noihin sähköjentarkastukseen ja työllistettyjä ihmisiä voisi kuulema saada edullisemmin palkattua. Jos minulla ei olisi niin paljon omaa hommaa tämän talon kanssa, yrittäisin kyllä päästä tuonne Willanuttuhankkeeseen, koska siellä voisi oppia paljon vanhan talon kunnostuksesta. Jotain kontaktia sinne kyllä pitäisi saada! Paikkahan sijaitseekin sopivasti näillä suunnilla eli vain noin 6 km päässä.

Loppuun vielä pari kuvaa viime päiviltä:

Kunnostin tällaisen ihanan vanhan penkin hiomalla enimmät kirveeniskujen särmät ja  laittamalla siihen Osmo color puuvahan.