Purkutöitä

Muutama päivä sitten vietiin kaatopaikkakuorma ja kierreltiin kaupungilla kuutisen tuntia. Olin pelännyt, kuinka pystymme kaatopaikalla lajittelemaan jätteitä, koska ne olivat kaikki epämääräisissä säkeissä. Yllättävän sujuvasti homma kuitenkin eteni. Autolla sai ajettua jätelavojen yläpuolelle siltatasanteelle, josta oli helppo viskoa roskaa oikeisiin osoitteisiin. Henkilökunta oli mukavasti opastamassa hommassa ja jopa vähän kantoapuna. Olimme sentään hieman yriyttäneet lajitella jätettä etukäteenkin, ainakin sähköjohdot olivat ominaan ja metalli. Paljon oli vain epämääräistä vaatemyttyä ja muovijätettä, mutta ne oli lopulta helppo tunkea kaikki energiajätteeseen. Muuten kaupunkikierroksemme tarkoitus oli lähinnä hankkia rempassa ja muussa elämisessä tarvittavia tarvikkeita ja ruokaa. Ostimme muun muassa ultraäänihiirikarkoittimen, toisen häkävaroittimen, uppopumpun kaivonpuhdistukseen, vesikanisterin ym. Sinänsä tietenkin ristiriitaista, että heitimme tavaraa ulos ja samantien uutta tuli sisään. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että kaikki kaatopaikkakuormassa oli niin roskaa kuin roska voi olla. Ehkä siitä jotain roskataidetta olisi voinut tehdä, mutta muuten sille olisi ollut erittäin vaikeaa keksiä uutta elämää.

Eilen oli sateinen päivä, mutta illaksi kirkastui niin, että innostuin vielä kahdeksalta illalla suuntaamaan kaivon kimppuun. Jouduimme penkomaan talon läpikotaisin ja etsiskelemään ja yhdistelemään kaikki mahdolliset jatkoroikat, jotta saisimme virtaa kaivolle asti. Lopulta uppopumppu sai sähköt ja pääsimme laskemaan sen köyden nokassa kaivoon. Olin iloinen huomatessani, kuinka matala kaivo on. Uusi toivo virisi, että me ehkä onnistuisimme aivan omin avuin kunnostamaan sen. Toivo kuitenkin karisi laskiessamme pumpun alemmaksi. Yhtäkkiä toiseksi alimman renkaat välistä alkoi ryöpytä hiekkaa. Sitä ei mitenkään vain tihkunut vaan aivan valui valumistaan. Miten ihmeessä ehtisin lyödä siihen laastia tai muuta massaa patoamaan vuotoa, kun hiekkaa tulisi niin vauhdikkaasti? Ei kai siihen ehtisi mikään paikkausaine tarttua? Joku ehdotti Vanhojen talojen naiset ryhmässä facessa, kuinka kaivo ehkä kannattaisi täyttää soralla tuohon huonoon renkaaseen asti. Ei aivan mahdoton idea. Vedenottoputki kyllä lähtee jo toiseksi ylimmän renkaan kohdilta, tosin se kaartaa kohden pohjaa. Mutta kai sen voisi katkaista tuosta ylempää, miksi siinä pitäisi olla tuollainen mutka?

Saimme kuitenkin tyhjennettyä kaivon yli puoleen väliin. Tänä aamuna kävin innokkaasti kurkistelemassa sinne, olisiko vesi vaihtuessaan kirkastunut. Otin sitä valkoiseen ämpäriin ja aiempi keltaisuus oli poissa. Tosin veden pinnalla kellui edelleen monenmoista roskaa, lähinnä pienen pieniä tyroksipalleroita. En ymmärrä miten ne ovat päätyneet kaivoon. Ei kai edellinen omistaja ole jossain vaiheessa käyttänyt kaivon kannessa tyroksia tai jossain routaeristeissä? Siinä on kyllä ikävä materiaali! Voi kai se olla tehokas eriste, mutta se pilkkoutuu ja pilkkoutuu pienemmäksi ja ei katoa luonnossa koskaan. Taas tänään löysimme tyroksia isoina levyinä kuistin rakenteista. Tästä pääsemmekin sujuvasti muihin tekemisiin, mitä olemme täällä viime päivinä puuhastelleet.

Kalle on rakentanut eurolavoista polttopuille motin, jonne hän pelasti pihan puukasavuoresta keskimmäisiä kuivia puita. Hän kaivoi kuin luolan vuoren keskelle ja heitteli sieltä halkoja turvaan. Piha on muutenkin täynnä epämääräisiä puu ja hirsikasoja, mikä on sekä hyvä että huono. Monet halkopinot ovat niin lahonneet, ettei puilla ole polttoarvoa, mutta toisaalta isoimpien pinojen keskeltä löytyy vielä ensiluokkaisen terveesti kalahtavaa puuta. Hirret ovat myös kiinnostava ilmiö. Haaveilen, että hyväkuntoisimmista voisi vielä rakentaa pienen hirsisaunan.

Kun olemme raatanaat pihasiivouksen parissa, tuumasimme tarvitsevamme myös vastapainoa. Tarvitsisimme mukavaa vapaa-ajanohjelmaa myönteisen ilmapiirin nostattajaksi. Mikä olisikaan tähän tarkoitukseen parempi harrastus kuin pingis? Brunon seurassa siitä kehittyi vielä hilpeämpi laji, sillä Bruno villiintyy pallon pomppimisesta ja syöksyilee häntä hurjasti viutoen sinne tänne tavoitellen palloa. Koira seisoo kahdella jalalla pöytää vasten ja seuraa katsellaan pallon pomppimista edes takaisin, pää keikkuen holtittomasti kuin intialaisilla ikään. Löysimme pingispöytälevyt tori-palvelun kautta ja kävimme hakemassa ne kaupunkireissullamme myyjän kotiovelta 15 eurolla. Pöydän rakenne meinasi tuottaa päänvaivaa, sillä suunnittelimme sitä ensin sahapukeista ja emme mitenkään päässeet yhteisymmärrykseen, kuinka sijoittaisimme pukit parhaiten pöydän jaloiksi. Vasta seuraavana päivänä, Kallen kootessa omaa rautasänkyään hetekan tilalle, sain kuningasidean, kuinka voisimme rakentaa pingispöydän rungon toisen sänkykehikon ympärille. Itse ajattelin nimittäin edelleen tulla toimeen hetekalla, sillä olin vahvistanut rakennetta laminaatilla ja se on mielestäni varsin hyvä sänky minulle.

Mitäs muuta? Tärkein saavutus: purimme tänään kuistin sisäkaton. Sen pahvipintaiset eristelevyt olivat aivan homepilkuissa, mutta onneksi home ei ollut ehtinyt levitä rakenteisiin. Erään lautarakenteen välissä oli jonkinlainen hyönteisvaurio, puu aivan silppuna, mutta tuokin sairas kohta saatiin purettua pois. Vihdoin saavutettiin jotain konkreettista edistystä! Muutenhan tämä on ollut edelleen siivousta ja kaikenmoista hienosäätöä, kuten kattolistojen laittoa makuuhuoneeseemme. Toinen kaatopaikka kuorma olisi pihassa lähdössä - täyttyi paljolti talonalusen siivouksesta - mutta huomenna kaatopaikka taitaa olla kiinni. Huomenna käymme taas keskustassa tuulettumassa ja uimahallissa. Edellisestä peseytymisestä onkin taas kolmisen päivää. Ihana yhdistelmä pyöriä tuolla purkupölyissä ilman, että pääsee suihkuun. No, onneksi kaivosta on saanut naaman ja käsienpesuvettä. Kuulin tämän talon entisen asukkaan tyttäreltä - hän otti minuun äkkiseltään yhteyttä facessa - kaivon olevan lähdepohjainen, mikä selittää veden raikkautta roskaisuudesta huolimatta. Eräät naapuritkin kävivät tänään tervehdyskäynnillä. Mukavanoloisia ihmisiä! Meidän muuttomme tänne on siis selvästi pistetty merkille; useilla ohikulkijoilla ovat päät kääntyneet. Hauska sattuma oli, että kuulimme naapureilta olevamme 82. ja 83. asukkaat täällä Niiittylahdessa. Kalle oli kahdeksaskymmenestoinen - hän teki ensin muttoilmoituksen - ja minä seuraava. Nämähän ovat syntymävuotemme!